Puu-Nurmes yllättää Pielisen rannalla – Värikkäissä puutalokortteleissa yhteishenki pöhisee ja historia havisee: ”On oma identiteetti”
Puu-Nurmeksessa historia havisee ja yhteishenki pöhisee. Historiallisesti arvokkaan ja asemakaavaltaan suojellun alueen talot ovat pääosin vuosilta 1880–1930.
Tiina Tunkkarin ja Jari Korkalaisen 1940-luvulla rakennetussa talossa on toiminut ainakin räätäli, pukimo ja vaatekauppa. © Sanna Liimatainen
Työväenkatu on Nurmeksen jyrkin katu. Kun sitä lähtee kävelemään alkupäästä ylämäkeen, näyttää siltä kuin katu loppuisi suoraan taivaaseen. Tietä reunustavat värikkäät vanhat puutalot ja vehreät puutarhat. Tämä on Puu-Nurmes – yksi Suomen parhaiten säilyneistä puutaloalueista.
Puu-Nurmes voi yllättää, sillä idylliset puutalokorttelit yhdistetään ennemmin rannikkokaupunkeihin kuin vaara-Suomeen. Historiallisesti arvokkaan ja asemakaavaltaan suojellun alueen talot ovat pääosin vuosilta 1880–1930.
Työväenkadun ja Kirkkokadun kulmassa ollaan 130 metrin korkeudella ja näkymät ovat komeat Nurmesjärvelle ja Pieliselle.
Työväenkatu alkaa Pielisen rannasta, kulkee yli harjun ja päättyy Nurmesjärven rantaan. Parhaimmillaan tie kulkee 130 metrin korkeudella. © Sanna Liimatainen
Renki leikkaa nurmikon
Ulkoportaillaan orvokkeja ja päivänkakkaroita kastelee 77-vuotias Aira Kuittinen. Hän on tottunut näihin maisemiin, sillä hän on asunut koko ikänsä Nurmeksessa ja Työväenkatu 13 on ollut hänen kotinsa jo 46 vuotta.
Aira Kuittinen on ollut jo pitkään hereillä, lukenut tarkkaan Ylä-Karjala-lehden ja syönyt aamupuuron.
”Katselen joka aamu maisemia kuistin ja keittiön ikkunasta. Tänään kaksi rusakkoa temmelsi pihassa”, Aira kertoo.
Hänen vuonna 1896 rakennettu talonsa sijaitsee harjulla jyrkällä tontilla.
Astumme sisään kuistin ja keittiön kautta tilavaan olohuoneeseen, jossa Aira myös nukkuu. Seinillä on kehystettyjä kuvia Airan lapsenlapsista sekä hänen ja Einari Kuittisen, 81, hääkuva vuodelta 1967.
Aira esittelee kotiaan mielellään vieraille. Hän luki avoimien ovien tapahtumasta lehdestä ja meni mukaan. Nettiä hän ei käytä, koska asiat kantautuvat Nurmeksessa muutenkin. © Sanna Liimatainen
Aira on asunut kaksi vuotta yksin, sillä Einarin parkinsonintauti äityi niin pahaksi, että hän muutti kesällä 2021 Kyrölän hoivakotiin. Alkuun Airasta tuntui pahalta asua yksin, kun on oltu 57 vuotta yhdessä. Kaikkialla näkyy Eikan kädenjälki: hän on remontoinut kodin omin käsin. Aira käy katsomassa miestään Kyrölässä muutaman kerran viikossa.
”Hän ei pysty liikkumaan, mutta juttelloo hyvin ja muistelee vanahoja puhheita. Eilen nauroin, että kun on niin levvee sänky, niin köllähän siun viereen. Joka päivä soitetaan.”
”En voisi asua kerrostalossa”
Omakotitalon emännyys ei rasita Airaa, sillä hänellä on ”renki”, joka käy tekemässä lumityöt ja leikkaamassa nurmikon. Taloa lämmitetään paljon puilla, ja mökillä on Eikan pilkkomia polttopuita lopuksi ikää.
”En voisi asua kerrostalossa, koska sehän olisi kuin putka!”
Aira avasi viime vuonna kotinsa ensimmäistä kertaa vieraille Vanhan kauppalan avoimet ovet -tapahtumassa. Vieraskirjaan tuli yli 300 nimeä eri puolilta Suomea, ja paikalla piipahti myös uusiseelantilainen pariskunta.
”Näin vanhoja koulukavereita ja jopa ne ammattikoulun pojat, jotka tekivät meille aikoinaan sähkötyöt. Nyt he olivat varttuneita miehiä, mutta muistivat paikan.”
Aira odottaa tänä vuonna elokuun toisena viikonloppuna järjestettävää tapahtumaa innokkaasti, sillä on mukavaa, kun ihmisiä tulee käymään. Hän harmittelee, että kyläilykulttuuri on kuihtunut. Ennen vain mentiin eikä soiteltu etukäteen.
Aira ei ole koskaan kaivannut rauhallisesta Nurmeksesta pois, kun varma työpaikkakin oli 40 vuotta osuuskauppa Raja-Karjalassa. Seitsemästä sisaruksestakin vain yksi on muuttanut muualle.
”Poikani sen sijaan ovat muuttaneet työn perässä Sipooseen ja Tampereelle, ja myös neljä aikuista lapsenlastani asuvat kaukana. Mutta he käyvät täällä mielellään. Minä olen viimeksi käynyt Helsingissä seitsemän vuotta sitten pojanpojan lakkiaisissa”, Aira nauraa.
Aira Kuittinen hakee pihavarastostaan puita talon lämmitykseen. Hän on asunut Puu-Nurmeksessa 46 vuotta. © Sanna Liimatainen
Pariskunta leikkii ravintoloitsijaa
Tiina Tunkkari, 56, ja Jari Korkalainen, 61, asuvat aivan Puu-Nurmeksen sydämessä Karjalankadulla. Heidän 1940-luvulla rakennetussa talossaan on toiminut ainakin räätäli, pukimo ja vaatekauppa.
Pihan leikkimökissä asuu nyt neljä kanaa. Tiina on juuri hakemassa päivän tuotantoa, joka on yleensä muna per kana. Jari valmistelee italialaista munakoisoruokaa. Taustalla soi jatsahtava musiikki.
Tiina ja Jari ovat jo kolmesti pyörittäneet kodissaan ravintolaa avoimet talot -tapahtuman aikaan. Ravintola on saanut nimekseen Kukko ja pari kanaa, ja nyt sitä varten kokeillaan italialaista ruokalistaa.
”Karjalaista ruokaa emme tarjoa, koska sitä saa Nurmeksessa muualtakin. Meillä on tarjolla aina kolme ruokalajia pöytiin tarjoiltuna, ja viime kesänä meillä oli libanonilainen menyy”, Jari kertoo.
Pariskunta muutti Nurmekseen vuonna 2005. Jari on nuorisokeskus Metsäkartanon toimitusjohtaja ja Tiina opettaa biologiaa ja maantiedettä Nurmeksen lukiossa.
”Huomasimme pian tämän ihanteelliseksi paikaksi asua pienten lasten kanssa keskellä kaupunkia, mutta luonnon lähellä. Kaikkiin harrastuksiin voi kävellä, ja talon sai kohtuuhinnalla”, Tiina kertoo.
Nurmes on vetovoimainen – ”Täällä on hyvä pöhinä”
Nurmeksessa on noin 9 400 asukasta. Väkiluku pomppasi ylöspäin kolme vuotta sitten, kun Valtimo ja Nurmes yhdistyivät. Sitä ennen asukkaita oli vain 7 000. Vielä vuonna 1960 asukasluku oli 15 000 ja kasvussa, mutta sitten pienviljelystä tuli kannattamatonta ja Nurmes alkoi hiljentyä.
Viime aikoina on kuitenkin ollut vähän valoa näkyvissä. Esimerkiksi vuonna 2020 Nurmeksen kokonaisnettomuutto oli 75 henkilöä plussalla. Viime vuonna jäätiin tosin taas miinukselle 37 henkilön verran.
Muuttotappiosta huolimatta Puu-Nurmeksen tulevaisuus näyttää Jarin ja Tiinan mielestä paremmalta kuin aikoihin. Vanhan kauppalan avoimet ovet -tapahtumasta on tullut suosittu, ja kolmen vuoden jälkeen kaupunkikin panostaa siihen.
”Täällä on hyvä pöhinä, oma identiteetti ja alueen vetovoima kasvaa. Tapahtuma kohottaa asukkaiden itsetuntoa, kun vieraat kehuvat, että asutte hienossa paikassa. Puu-Nurmes on kätketty helmi”, Jari suitsuttaa.
Avoimet ovet -tapahtumassa on esillä erilaisia koteja ja taloja rukoushuoneesta höyryveturitalleihin. Myös joihinkin Pielisellä oleviin veneisiin pääsee vierailemaan.
”Kävijöitä oli viime vuonna noin 1 200. Kun lapsemme lentävät pesästä, saatamme innostua tarjoamaan pienimuotoista aamiaismajoitusta, koska Puu-Nurmeksesta puuttuu sellainen. Kysyntää varmasti olisi”, Jari ja Tiina pohtivat.
Tiina Tunkkari ja Jari Korkalainen pitävät pop up -ravintolaa kotonaan, kun yleisö tutustuu Puu-Nurmekseen. Jari on keittiössä ja Tiina toimii hovimestarina. © Sanna Liimatainen
”Yhteishengen tukeminen on tärkeää”
Toistaiseksi lapset Hanna, 17, Pyry, 20 ja Pietu, 23, ovat mukana vahvuudessa ja tarjoilevat ravintolassa. Tiimissä ovat mukana myös Jarin ja Tiinan siskot, jotka matkustavat tapahtumaan varta vasten Etelä-Suomesta.
”Myös opettajakollegani ja Pyryn tyttöystävä auttavat. Meitä pyörii keittiössä yhdeksän ihmistä. Emme pidä ravintolaa rahan takia, vaan haluamme leikkiä ravintoloitsijaa kerran vuodessa”, Tiina sanoo.
Kukko ja pari kanaa vetää kerrallaan noin 20 ihmistä istumaan pöytiin olohuoneessa, kuistilla ja puutarhassa. Nurmeksessa on tapahtuman aikaan avoinna kymmenkunta kiinnostavaa piharavintolaa. Esimerkiksi yhdellä pihalla paistetaan aitoa napolilaista pizzaa, toisella on karaoketeltta ja grillimakkaraa.
Pessimistisimmissä tulevaisuudennäkymissä Nurmes hiipuu vanhenevan väestön reservaatiksi, jossa palvelut heikkenevät. Mutta asuinpaikan elinvoima on paljon kiinni kaupunkilaisten aktiivisuudesta.
”Yhteishengen tukeminen on tärkeää ja asukkailla tulee olla harrastamisen mahdollisuuksia. Kulttuuri, luonto ja liikunta ovat vahvasti osa nurmeslaisten elämää, niihin tulee satsata jatkossakin.”
Eläkeläiset ryhtyivät suurremonttiin
Pielisenkadulla sijaitsee vanha rautatieläisten asuinkasarmi, jossa on neljä asuntoa. Vehreällä yhteisellä pihalla Liisa Klippel, 75, kastelee tomaatteja kasvihuoneessa ja Kurt Klippel, 72, alkaa lämmittää saunaa.
Junan ääni kuluu pihalle, sillä raide on aivan talon takana. Juna kulkee Joensuun ja Nurmeksen väliä kahdesti päivässä.
Rivitalo on rakennettu rautatieläisten asunnoksi vuonna 1910. Silloin asuntoja oli seitsemän, ja asukkaat lämmittivät vuorollaan saunan joka ilta, jotta veturimiehet pääsivät pesulle.
Klippelit ostivat puurivitalon Nurmeksen kaupungilta vuonna 2012. Kaupunki oli lunastanut aikaisemmin VR:ltä koko ranta-alueen. Talo oli ollut tyhjillään, lämmitys pettänyt ja jäätyneet putkistot olivat valuttaneet vedet lattioiden läpi.
”Kävimme kolme kertaa katsomassa, ryhdymmekö remonttiin. Lopulta ostimme talon, mutta päätimme kunnostaa kaikessa rauhassa vain yhden asunnon vuodessa. Ensimmäinen vuosi meni kokonaan purkamiseen”, Liisa muistelee.
Klippelien tytär ja tyttärentytär pitävät tapahtuman aikaan lapsille avointa leikkipaikkaa pihallaan. © Sanna Liimatainen
Aikaisemmin Klippelit asuivat kymmenen kilometrin päässä maalla. Mutta kun kaikki viisi lasta olivat jo omillaan, he kaipasivat uutta puuhaa eläkeläiselämään. Kaksi Nurmeksessa asuvaa tytärtä olivat asuinkasarmin remontoinnissa mukana.
”Olemme tehneet kaiken itse paitsi sähkö- ja putkityöt”, Kurt kertoo.
Lähdemme ihastelemaan isoa pihasaunaa, jonka ikkunoiden ja ovien remontoimiseen Klippelit saivat Museovirastolta avustuspäätöksen. Kurt näyttää hauskan yksityiskohdan: saunan katolle ulottuvat tikkaat ovat vanha ratakisko, joiden toinen pää on syvällä maassa.
”Löylytila oli ennen jättikokoinen, mutta 70-luvun remontissa se jaettiin kahtia saunaan ja pesuhuoneeseen. Nyt saunan lämmitys kestää noin 1,5 tuntia ja kahdella pesällisellä koivua selvitään. Entinen leivintupa on verstas”, Kurt kertoo.
Klippelien seinänaapurina asuva Tarja Nummenpää tulee lenkiltä koiransa kanssa ja kertoo saunoneensa täällä jo lapsena, sillä hän asui lähellä toisessa rautatieläisten asunnossa. Tarja on muuttanut vuosi sitten juurilleen Nurmekseen 40 Helsingin vuoden jälkeen.
”Hoitoalan työpaikka ja kiva vuokra-asunto löytyi helposti. Olen tyytyväinen paluumuuttaja”, hän kertoo.
Nurmeksessa riittää tilaa
Liisa ja Kurt ovat juuri palanneet interraililta, jonka mittaan he kävivät Saksassa sukuloimassa. Liisa opiskeli aikoinaan Saksassa ja tapasi Kurtin vappuna 1971. Asuttuaan 12 vuotta Saksassa perhe muutti Nurmekseen taloon, jota he olivat käyttäneet lomakotina.
”Täällä on kaunista, ihmisiin tutustuu helposti ja tilaa riittää. Matkalla Hollannissa huomasimme, että taloilla oli korkeintaan 200 neliön tontteja. Meillä on 4 000 neliön tontti. Täällä ei ole jonotusnumeroita eikä parkkipaikkaongelmia. Helsinkiläisen yksiön hinnalla saa omakotitalon”, Liisa sanoo.
Liisa on kotoisin Loviisasta, jossa järjestetään vuosittain Wanhat talot -tapahtuma. Hän alkoi visioida samanlaista Nurmekseen ja aloitti pitämällä rautatieläisten kasarmissa avoimet ovet keväällä 2014, kun he tekivät remonttia.
Liisa ja Kurt Klippel viettävät kesäiltaa pihalla tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa, jotka asuvat rivitalon toisessa päässä. © Sanna Liimatainen
”Vieraskirjan mukaan kävijöitä oli vähintään 250. Tästä innostuneena aloin puhua asukasyhdistyksessä, että voisimme avata Loviisan tapaan koteja täällä vanhassa kauppalassa”, Liisa kertoo.
Pihojen avaaminen on usein ensimmäinen askel, jonka jälkeen moni uskaltautuu avaamaan kotinsakin. Tänä vuonna elokuun tapahtumassa avoinna on kaksitoista kotia, neljätoista pihaa ja kahdeksan julkista rakennusta. Remonttikohteita on neljä.
Kävijöitä odotetaan vähintään yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta mitään kaupallista massatilaisuutta Puu-Nurmekseen ei suunnitella.
”Pieni paikallinen tapahtuma on sympaattinen. Viime vuonna meillä kävi ihmisiä, jotka olivat lapsena asuneet kodissamme”, Liisa Klippel kertoo.
Nurmes tarjoaa upeita luontoelämyksiä. Tutustu myös kaupungin kulttuuritarjontaan ja alueen kulttuuriperintöön. © Sanna Liimatainen