”Kehrääminen on mitä parhainta meditaatiota” – Sanski Matilainen opettaa kehräysperinnettä ja tuottaa eettistä lankaa kehräämössään
Puumalainen Sanski Matikainen on kehrännyt tuhansia tunteja turuilla ja toreilla ja opettanut taitoa kehräyskursseilla. Pari vuotta sitten hän perusti kehräämön, joka tuottaa eettistä ja ekologista lankaa.
Sanski kehrää äidinäidin rukilla, jonka nimi on Siiri. Angoravuohet laiduntavat takana Saimaan rantaa, jotta se ei pusikoidu. © Pihla Liukkonen
Kehrääminen mielletään helposti harmaapäisten mummojen hommaksi. Sitä se ei todellakaan ole, kun ideanikkarina on Sanski Matikainen. Hän esimerkiksi innosti kehrääjiä ja neulojia tulemaan keskiyöllä Puumalan Saimaan sillalle, kun Saimaa Cycle Tour -pyöräilijät ohittivat Puumalan heinäkuussa.
”Pyöräilijät polkivat, ja me kannustimme! Rukit kulkivat ja puikot ja virkkuukoukut lauloivat. Sain idean sosiaalisen median Tour de Fleece -kehräystapahtumasta, johon olen osallistunut vuosia”, Sanski Matikainen kertoo.
Se on Ranskan ympäripyöräilyn varjotapahtuma, jonka aikana kehrääjät ympäri maailmaa kehräävät kodeissaan tavoitteellisesti jotain.
”Minä kehräsin viimeksi suomalaisesta alpakanvillasta 15 eri värivariaatiota.”
Mitä kehrätessä tapahtuu?
Nykyihmisille se ei välttämättä ole enää päivänselvää.
”Kehräämällä luodaan villakuituun kierre, joka on langan perusta. Yksisäikeisiä kuituja kerrataan rukilla yhteen useampisäikeiseksi langaksi”, Sanski Matikainen tiivistää.
Taitoliitto valitsi kehräyksen vuoden 2023 käsityötekniikaksi ja haluaa lisätä tietoisuutta langan, tekstiilien ja materiaalien synnystä ja työvaiheista. Kehräys on myös käsityöharrastajien keskuudessa nouseva trendi, ja monia kiinnostaa siinä juurikin tekemisen aitous ja materiaalien alkuperä.
Värttinällä kehrättiin lankaa jo 10 000 vuotta sitten. Rukki on uudempi innovaatio, ja se tuli Suomeen vasta 1700-luvun lopussa. Rukit ostettiin usein morsiuslahjaksi. Teollisen vallankumouksen myötä 1770-luvulla keksittiin kehruukone.
”Kehrääminen on mitä parhainta meditaatiota, jossa tärkeää on kehon rytmi sekä jalkojen ja käsien rauhallinen liike. Polkaisujen määrä suhteessa kuidun venytyksen tahtiin määrää langan laadun. Ohut lanka vaati enemmän kierrettä ja polkaisuja kuin paksu lanka”, Matikainen selittää.
Hän tutustui jo lapsena villaan, koska vietti kesät maalaistalossa mummoloissa. Molemmat mummot olivat taitavia kehrääjiä, ja Matikainen oppi taidon jo lapsena. Hänen yhdestätoista rukistaan kaksi on mummoilta perittyjä.
Villan viemää
Sanski Matikainen työskenteli pitkään kultasepänliikkeessä ja kehräsi harrastuksena muun muassa koiriensa karvaa langaksi. Lopulta hän perusti yrityksen, alkoi opettaa kehräystä ja värjäystä ja muutti Vantaalta mummojen kotiseudulle Puumalaan.
”Olen kehrännyt ammatikseni 16 vuotta. Villa pitää aina nöyränä. Kun luulen osaavani jotain, villa palauttaa minut maanpinnalle”, hän kertoo.
”Tykkään opettaa. Kurssini sisältävät sekä käytäntöä että teoriaa: tietoa eri villatyypeistä, villan karstaamisesta, säikeen kehräämisestä sekä langan kertaamisesta.”
Kehräyskurssi on monille retriitinomainen irtiotto arjesta, hiljentymistä ja mielen tyhjentämistä. Kehrääminen vaatii paljon keskittymistä, jotta saa villan venymään. Kehräämistä ei opi yhdessä eikä kahdessa päivässä, mutta kurssilta saa eväitä kotiharjoitteluun.
”Olen niitä harvoja, jotka pitävät kehräämisen jatkokursseja. Siellä tehdään taidelankaa, jossa käytetään hyväksi lankojen kierteitä ja niiden suhdetta toisiinsa.”
Matikainen kertoo kurssilaisesta, joka oli jäämässä eläkkeelle, mutta koki työstään luopumisen vaikeaksi. Kurssilla Matikainen ohjasi häntä kehräämisessä: menee tosi hyvin, kun vain uskaltaa päästää irti villasta.
”Kurssilainen kertoi minulle myöhemmin, että jäädessään eläkkeelle hän muisti neuvoni: uskalla päästää irti. Elämä jatkuu, vaikka päästää irti myös työstä.”
Villa raaka-aineena on tekemässä uutta nousua niin langoissa kuin vaikkapa rakentamisessa ja puutarhassa. Villaa käytetään esimerkiksi tiivisteeksi hirsien väleihin. Villanlajittelussa syntyvää silppua käytetään kasvimaalle, sillä siruetanat ja kauriit tuntuvat kaihtavan villalla suojattuja kasveja.
Suomessa on parin vuoden aikana perustettu useita kehräämöjä, ja niitä on tällä hetkellä 12. Uusimpia ovat Polvijärven kehräämö Polvijärvellä, Mustalammas Porissa, Idän kehräämö Nurmeksessa ja syksyllä 2022 Puumalassa toimintansa aloittanut Matikaisen Saimas Spinnery, joka kehrää erirotuisten lampaiden ja alpakan villaa sekä vuohien mohairia.
”Olin haaveillut kehräämöstä jo kymmenen vuotta, sillä niveleni eivät enää kestä tuntikausien käsin kehräämistä. Kehräämö syntyi kolmen naisen voimin. Kanssani yrityksessä ovat jyväskyläläisen lankakauppa Titityyn Tiina Huhtaniemi sekä eläinlääkäri ja harrastelampuri Suvi Heinola.”
Ekologinen artesaanilanka
Pienen puumalaiskehräämön tavoitteena on saada eettisesti ja ekologisesti tuotetun villalangan myynti kasvuun. Ekologisuus on kehräämöllä huomioitu niin sähkön, veden kuin kierrätyksenkin näkökulmasta.
”Tuotamme suurimman osan vuodesta sähkömme aurinkopaneeleilla. Tavoitteena on tuottaa lankaa hiilineutraalisti. Meillä pyörii pesuprosessissa 2/3 vedestä koko ajan. Puhdistamme itse veden ja siitä otetaan lämpöä talteen pesuveteen. Tekstiiliteollisuus on neljänneksi saastuttavin teollisuudenala maailmassa, ja esimerkillämme taistelemme tätä vastaan.”
Eläinten hyvät olosuhteet vaikuttavat langan eettisyyteen. Matikainen on käynyt kaikilla tiloilla, joista ostaa villan. Hän on nähnyt eläinten voiva hyvin, ja se näkyy myös villassa.
”Parhaimmillaan yhteistyö jatkuu vuosia, jolloin sekä minä että lampurit oppivat uutta villasta. Paras lanka syntyy yli seitsemän senttiä pitkästä villasta.”
Pesun jälkeen villa karstataan ja kehrätään säikeeksi. Sitten kerrataan eli laitetaan kaksi kolme säiettä yhteen. Lopuksi lanka laitetaan vyyhdille. Ohuen langan kehrääminen on hitaampaa kuin paksun.
Kaikki eivät välitä langan alkuperästä, ja osalle hinta on tärkeintä. Matikainen kertoo tekevänsä artesaanilankaa, jota ei tuoteta massana vaan erikoiserinä.
”Suomessa ei aikaisemmin tehty paljoakaan taidelankoja, mutta nyt tehdään. Yksilöllisistä taidelangoista olen tehnyt esimerkiksi koruja.”
Matikaisen tekemän langan alkuperä on myös tiedossa, ja jokainen erä koostuu eläinten villojen ominaisuuksista, jotka pyritään tuomaan lankaan parhaimmillaan.
”Emme kilpaile hinnoilla, mutta voimme tuoda markkinoille lankoja, joita siellä ei ole. Villakombinaatiomme lähtevät aina liikkeelle villan ominaisuuksista, miten niitä kannattaa työstää ja kehrätä.”
Langassa pienen palapelin palat
Tekokuitua sisältävää lankaa Matikainen pitää epäekologisena, koska sen valmistamiseen käytetään öljyä. Osa vegaaneista pitää eläinkuidusta kehrättyä villalankaa tekokuitua eettisempänä, jos he tietävät, että villan tuottajan tilalla eläimistä on pidetty hyvää huolta.
Matikainen on aina neulonut sukkansa villalangalla ilman tekokuituja. Hän muistaa mummonsa kertoneen, että sukan kantapäähän neulottiin langan kanssa hiuksia lisäämään kestävyyttä. Tukkilaisten lapasiin neulottiin hevosen häntäjouhia.
”Meidän sukkalankamme tehdään ilman keinokuitua. Etsin villoista ominaisuuksia, jotka vastaisivat hiusten tai häntäjouhien ominaisuuksia. Kehräämössä minun pitää osata lukea villasta, miten lammas on kuivitettu, mitä se on syönyt, mikä on rotu ja väri. Samassa katraassa voi olla ihan erilaatuisia villoja.”
Vuosien tuoman kokemuksen hiljaista tietoa käytetään hyväksi, kun rakennetaan sukkalankaa. Se on yksi vaikeimmista langoista, koska siihen kohdistuu kulutusta, kitkaa ja painoa. Ihan kaikista langoista ei ole järkeä neuloa sukkia.
”Se, mikä saa langan kestämään, on pienen pieniä palapelin osasia toisiinsa liitettynä. Opin lukemaan lankojen rakenteen vaikutuksen kestävyyteen. Monen lempisukat on neulottu meidän Karkia-langastamme, josta syntyy lämpimiä ja hyvin muotonsa pitäviä sukkia.”
Loppuun kulunut sukka on Matikaisen mukaan kemikaaliton ja biohajoava, ja sen voi laittaa vaikka kasvimaan katteeksi.
Langat nimetään juurevasti Puumalan kylien mukaan: esimerkiksi Harmaala, Liehtala ja Karkia.
”Haluan tuoda käsityöhön puumalalaisuutta, juurevuutta ja myös matkailunäkökulmaa.”
Kasvava käsityömatkailu
Sanski Matikainen järjestää kehräämöllä elämyskierroksia, joissa hän tarinoi koneellisen kehräämisen lisäksi värttinän ja perinteisen suomalaisen rukin käytöstä. Kierroksella näkee esimerkiksi, mitä tarkoittaa käsin karstaaminen ja villan kampaaminen.
”Lapsiryhmille kerron ensin lampaista. Sitten näytän, miten aikoinaan tehtiin lankaa, kun sitä ei voinut ostaa kaupasta. Teemme perunasta ja oksasta värttinän, jolla he pääsevät kokeilemaan kehräämistä.”
Käsityömatkailu on nouseva trendi, joka tukee paikallista kulttuuria ja edistää myös perinteisten käsityötaitojen säilymistä sukupolvelta toiselle.
”Kehräämö on aktiivisesti mukana Puumalan matkailussa, ja me yrittäjät puhallamme yhteen hiileen. Toukokuussa järjestin neuleretriitin yhden majoitusyrittäjän kanssa ja syksyn värjäyskurssi on jo sovittu lomamökkiyrittäjän kanssa.”
Matikainen kertoo, että uutta 2020-luvun kehräämisessä on se, että kehrääjät haluavat kokeilla uusia kuituja ja niiden yhdistelmiä. Kansainvälinen nettikauppa on mahdollistanut monien raaka-aineiden kokeilun.
Kalevalasta on yhä inspiraationlähteeksi. Jenna Kostet innostui ja ryhtyi neulemalliston tekoon. © Hannes Merisaari