Unelmien hirsitalo hukkui tulimereen, sitten sitkeä Vahtilan pariskunta osti uuden – Kun uupumus vei voimat, koti jäi ilman kattoa
Ensin Milla ja Markku Vahtilan hirsitalo paloi, sitten toisen rakentaminen jäi pahasti kesken. Itsen korjaaminen on kuitenkin tärkeämpää, ja talonrakennus saa viedä vaikka 20 vuotta, he sanovat nyt.
Milla ja Markku Vahtila laittoivat katottoman hirsikehikonkin joulukuntoon. Taloprojektin dokumentoinnin lisäksi he haluavat ottaa kauniita kuvia, jotka rakentavat omaa tarinaansa.
Kun juuri ostettu koti palaa poroksi omien silmien edessä, vitsit ovat vähissä. Milla ja Markku Vahtilan unelmien hirsitalo Loviisassa haihtui savuna ilmaan marraskuisena yönä 2020. He olivat ehtineet remontoida taloa viisi kuukautta.
Seura kertoi tammikuussa 2022 Vahtiloiden kodin tuhoutumisesta ja pariskunnan vuodesta sen jälkeen: miten he olivat sitkeästi asuneet pienessä Kleinbus-pakettiautossaan ja siirtäneet tontille aitan, jota he rakensivat asuttavaan kuntoon. He olivat löytäneet lehti-ilmoituksella Keuruulta sopivan vanhan hirsitalon, jonka kehikko oli määrä siirtää ja pystyttää palaneen talon paikalle.
Vahtilat eivät halunneet tinkiä unelmastaan eivätkä omannäköisestä elämästä. Myönteinen asenne ja ilo työstä yhteisen tulevaisuuden eteen tuntuivat kantavan vaikeuksien yli.
Mutta sitä he eivät osanneet ennakoida, että vaikka elämä tuntuisi yhä kivalta ja tekeminen mielekkäältä, liika on liikaa – positiivisimmallekin ihmiselle.
Seurauksena oli uupumus, josta pariskunta toipuu vieläkin.
Koko talvi pakettiautossa viiden tunnin unilla
Helmikuussa 2022 Vahtilat olivat saaneet aitan eristettyä ja lämpimäksi, mutta muuttovalmis se ei vielä ollut. He olivat jo luopuneet vuokra-asunnostaan Helsingissä ja siirtäneet hippipakunsa ulkorakennukseen, jotta eivät olisi talvella aivan taivasalla.
Pariskunta nukkui siis läpi talven pakettiautossa ja jatkoi töitä tontillaan. Peseytyminen hoitui tynnyrisaunassa ja paljussa, pyykkejä käytiin pesemässä Millan vanhempien luona.
Samaan aikaan kumpikin teki myös omia töitään; Markku viimeisteli fysioterapeutin opintojaan, Milla hankki tuloja muun muassa valokuvauksella. Tulipalosta saatu vakuutuskorvaus ei kattaisi kokonaan uuden talon rakentamista, joten Vahtilat pyrkivät tekemään itse kaiken sellaisen työn, jota ei ollut pakko teettää ammattilaisilla.
Päivät venyivät pitkiksi, yöunet jäivät usein viiteen tuntiin – tai jopa lyhyemmiksi. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan, päinvastoin. Jossain vaiheessa Vahtilat jopa ihmettelivät, miten vähillä unilla tulivat toimeen. Tekemistä oli paljon ja voimat tuntuivat riittävän.
”Meillä oli koko ajan päällä semmoinen itsepetos, että kohta tämä on valmis. Kohta aitta on valmis ja kohta talo on valmis. Ja meillä oli toisaalta myös tosi hauskaa ja opittiin ihan hirveästi uutta”, Milla Vahtila sanoo.
Loppukeväästä 2022 Vahtilat lähtivät pakettiautollaan pariksi kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa. He ehtivät käydä parissa kymmenessä maassa ennen paluuta Loviisaan, jossa oli edessä hirsitalon kehikon pystytys. Se merkitsi taas kovaa työtä aamusta iltamyöhäiseen.
Kun kehikko oli loppukesällä saatu pystyyn, erityisesti Milla alkoi huomata muutoksia voinnissaan. Mieli oli usein matalalla ja ilo poissa.
Vahtilat tajusivat uuvuttaneensa itsensä. Heidän oli keskeytettävä taloprojektin edistäminen oman terveyden vuoksi.
”Me oltiin tehty ihan tolkuttoman paljon sellaisessa selviytymismoodissa, ja innostuksen ja tsempin voimalla peitetty itseltämme se väsymys”, Markku Vahtila sanoo.
Talolle olisi pitänyt ennen talvea rakentaa katto.
Se on edelleen tekemättä.
Hirsitalo kyllä pärjää – ihmisen korjaaminen on vaikeampaa
Keuruulta siirretty hirsitalo on seissyt nyt puolitoista vuotta Vahtiloiden tontilla Loviisassa ilman kattoa. Taloon on siis kirjaimellisesti satanut sisään.
Se tuntui Vahtiloista itsestäänkin aluksi hurjalta – että eihän näin voi tehdä.
Toisaalta kyseessä ei oikeastaan ole talo vaan pelkkä vanha hirsikehikko, ja Vahtilat alkoivat ajatella, että se kyllä pärjää. Se seisoo ilmavasti hyvillä perustuksilla, ja rakentajille olisi välillä tärkeintä huolehtia omasta hyvinvoinnista.
”Tätä ihmiset ei tajua. Jotkut ovat sanoneet, että tuo ihan järkyttävää, se talohan menee pilalle. Mutta kukaan ei kysy, että miten te pärjäätte”, Milla sanoo.
Pariskunta sanoo viimeisen kolmen vuoden aikana oppineensa itsestään ja toisistaan enemmän kuin sitä ennen 30 vuodessa. Se on ollut suunnaton tutkimusmatka, Markku muotoilee.
”Ja se oman itsen korjaaminen on ollut paljon raskaampi ja vaikeampi työ kuin kahden rakennuksen purkaminen, siirtäminen ja uudelleen rakentaminen tänne meidän maailman upeimmalle tontille”, Markku sanoo.
Ensi kesänä talolle on viimein tarkoitus rakentaa katto. Taloprojektiin Vahtilat suhtautuvat nyt niin, että se saa viedä vaikka kymmenen tai kaksikymmentä vuotta – samaan aikaan täytyy voida myös elää ja tehdä muutakin.
”Aitasta tuli ihan unelmien pieni mökkimäinen talo, jossa elämä tuntuu luksukselta. Se lämpiää puulla ja meillä on kantovesi, mutta täällä on hyvä olla, eikä meillä enää ole kiire mihinkään”, Markku sanoo.
Vahtilat ovat jatkaneet taloprojektinsa dokumentoimista ja kertovat siitä ja muustakin elämästään muun muassa Youtube-kanavallaan.
