Vili, 14, perusti 4H-yrityksen – Kellari täyttyi projektipyöristä ja kalenterin pyörähuolloista Facebookin Roskalava-ryhmän avulla
Tamperelainen Vili Taipale oli liian nuori kesätöihin. Hän päätti työllistää itse itsensä ja perusti yhden miehen pyöräkorjaamon. Siitä kasvoi ilmiö: Vilin hyvän mielen uusiopyörät viedään käsistä.
”Ei tätä pyörä-hommaa olisi ilman Puskaradion ja Roskalavan tyyppejä. Koko Tampere on antanut minulle kesätöitä”, Vili Taipale kiittää.
Facebookin Roskalava-ryhmistä on tullut suosittu tapa kierrättää tarpeetonta tavaraa uusille omistajille. Melkein joka pitäjällä on oma roskalavansa, jossa ihmiset antavat ja ottavat vastaan kaikkea teepusseista lastenvaatteisiin. Roskalavailu on hyvän mielen toimintaa – on hauskaa, kun tarpeettomaksi käynyt roipe saa vielä uuden elämän.
Vaan harvoinpa vanhan romun kierrätys herättää niin suuria tunteita kuin Tampereen Roskalava-ryhmässä keskiviikkona kolmas maaliskuuta. Silloin ryhmän seinälle ilmestyi viesti, joka sai tuhat kolmesataa tykkäystä.
”Hei olen vili 14v. otan vastaan rikkinäisiä pyöriä ja pyörän osia. Työllistän niillä itseni korjaan ja myyn ne edullisesti eteenpäin uusio käyttöön tarvike hinnalla ja pienellä taskurahalla. Tein tätä samaa viime kesänä ja monet saivat halvalla pyörät, monet pääsi eroon turhista ’romuista’ ja minä sain sillä itselleni kesätyön.”
Tuhat tykkäystä.
Samansisältöinen viesti ilmestyi toiseenkin ryhmään, Tampereen Puskaradioon, ja vastaanotto oli yhtä lämmin.
Roskalava-ryhmä täytti kellarin projektipyöristä
Viestien alle alkoi keräytyä kasapäin kommentteja. Ihmiset kertoivat nurkissaan lojuvista jarruttomista maastopyöristä, pieneksi jääneistä lastenpyöristä, potkulaudoista ja vanhoista mummopyöristä, joissa oli ketjut katki, kumit puhki tai vanteet soikeina.
Yksi halusi ostaa taaperolleen potkupyörän, toinen lahjoittaa edesmenneen miehensä kulkupelin Vilille. Vähintään yhtä monet halusivat olla hengessä mukana ja tsempata: ”Sydäntä lämmittää. Hyvä boogie!”
Ihmisten kannustus ja tuki yritteliäälle nuorelle oli ylittänyt kaikki odotukset. Seiskaluokkalainen Vili Taipale alkoi olla pää pyörällä viesteistä ja varauksista. Kellari täyttyi projektipyöristä ja kalenteri pyörähuolloista.
Onneksi oli tukijoukkojakin: isä autteli pyörien kuljetuksessa, sisko kirjanpidossa – karkkipalkalla, koska Vili ei voinut maksaa hänelle oikeaa palkkaa.
”Kun laitoin sen viestin niin kuvittelin, että saisin ehkä kuusi pyörää”, Vili tunnustaa vieläkin epäuskoisena päätään pyöritellen ja napsuttelee pinnapillejä paikalleen.
Tämäkin haastattelu annetaan työn ohessa; kalenteri on niin täynnä, että yrittäjä on tullut suoraan koulusta verstaalleen.
Pitkä ura korjaajana
Vili on autonkorjaajan poika. Jotain samaa kulkee myös pojan geeneissä: hän tuunaili ensimmäisen polkupyöränsä kymmenvuotiaana.
”Korjasin pyörää samalla, kun isä korjasi autoja. Pyörästä tuli lopulta niin hieno, että kaverini halusi ostaa sen. Päätin myydä, ja sain siitä mielestäni tosi paljon rahaa.”
Kaikkein parasta oli kokemus onnistumisesta: jotenkin hän oli osannut tehdä pyörästä niin hienon, että se kelpasi toisillekin. Siitä se inspiraatio sitten syttyi. Vähän kerrassaan hän oppi säätämään vaihteita, korjaamaan jarruja ja vaihtamaan kasettikeskiöitä. Kun sormi meni suuhun, Youtube-videoista sai apua.
Viime vuonna Vilin teki mieli kesätöihin, mutta kuudesluokkalaisena se oli käytännössä mahdotonta. Hän päätti hankkia hiukan käyttörahaa.
Isä oli jäsenenä Tampereen Roskalava-ryhmässä. Kun joku ryhmässä halusi lahjoittaa pyörän, Vili ilmoitti hakevansa sen pois. Hän korjasi pyörät ja myi ne. Korjailu vaikutti olevan monille vierasta: vika, jonka Vili hoiti vartissa ja kolmella eurolla, saattoi jollekin toiselle olla syy ostaa uusi pyörä.
”Joistakin pyöristä oli vaan rengas puhki, joistakin piti uusia melkein kaikki osat. Mutta melkein mitä vaan saa korjattua, ja taas pelastuu yksi pyörä kaatopaikalta.”
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta autonkorjaajan lapsi tekee mäkiauton vaikka ammeesta. Kuvassa Vilin ja pikkuveljen varhaisten vuosien projekti. © Vili Taipaleen kotialbumi
4H-yritys Vilin Pyörät
Kevään 2021 buumi toi Vilille sellaisen kasan pyöriä, että se vaati jo järjestelyä. Hän perusti 4H-yrityksen nimeltä Vilin Pyörät.
Moni oli taas tukena: toimitilat järjestyivät kerrostalon kellarista huokeaan hintaan, ja Häijään Kuljetuspalvelu halusi lahjoittaa nuorelle yrittäjälle pyörätelineet myynti- ja huoltopyörille. Personal trainer Marko Raittinen, pyörämiehiä itsekin, antoi Vilille korjaustelineet, ja paikallinen rockhahmo Antti Romppanen, joka oli tuonut pyöränsä Vilille huoltoon ja saanut loistopalvelua, mainosti Vilin Pyöriä omissa kanavissaan.
Katteettomia lupauksia ei tarvita, sillä Vili on 14-vuotiaana täysinoppinut pyörävelho. Perushommat hoituvat nopeasti ja rutiinilla.
Liikeidean ydin on on äärimmäisen tehokas kierrätys ja hyvät korjaustaidot. ”Jos käytetyistä pyöristä löytyy hyviä varaosia, käytän niitä enkä osta uusia”, Vili kertoo.
Hänen kädenjälkeään kehutaan briljantiksi: ”Jarrutkin niin tikissä, että meinasin risteyksessä lentää naamalleni”, asiakas nauraa Vilin Pyörien somekanavalla.
Lue myös: Tiesitkö, että 4H-yrityksen voi perustaa alaikäisenäkin? Näin teki Jimi jo 13-vuotiaana
”En halua tehdä kalliita pyöriä. Haluan tarjota mahdollisuuden pyörän hankintaan sellaisillekin, joilla on talous tiukalla”, Vili pohtii. © Sara Pihlaja
Somen pahat kielet
Mutta sinne, missä on yhteishenkeä ja onnistumisen riemua, liihottavat myös korppikotkat. Vilille alkoi tulla ikäviä ja ilkeitä viestejä.
”Minulta tivattiin, maksoinko veroja. Me oltiin perheen kanssa tilattu ihan verokortti mulle. Sisko ja vanhemmat auttaa kirjanpidossa, kaikki laitetaan ylös. Teen perushuollon kahdellakympillä ja pyörät myyn yleensä alle satasella, ettei pyörän saaminen jäisi kenelläkään rahasta kiinni. Kallein pyörä, jonka olen ikinä myynyt, maksoi kaksisataa. Siihen meni ihan älyttömästi osia, minulle ei jäänyt siitä melkein yhtään voittoa”, Vili pohtii.
Toinen porukka pohti, etteivät Vilin pyörät vain olleet varastettuja. Ja taas sai selittää, että kaikkien pyörien runkonumerot tarkistettiin Polkupyörärekisteristä. Rikkinäisiä pyöriä oli ihmisillä nurkat täynnä – niitä sai ilmaiseksi varastamattakin.
Sen verran väsyttävää ilkeily oli, että hän päätti hetkeksi sulkea Vilin Pyörien Facebookin.
”On vaikea käsittää, miksi ihmiset tekevät sellaista. Jos joku nuori haluaa tehdä jotain järkevää, niin voi tulla äkkiä sellainen olo, että ei se kannata. Samaa kuraa tulee niskaan – ihan sama, vaikka räkisit tuolla menemään pitkin katuja. Pahoina hetkinä helpotti se, että jotkut oli mun puolella. Varsinkin yksi Männikön Timo puolusti Facessa. Vaikka kuinka tuli negaa, niin aina sai lopuksi nauraa Timon jutuille”.
Vilikin päätti olla antamatta negatiivisuudelle valtaa. Päinvastoin: se hyvä mieli ja energia, joka lähti liikkeelle maaliskuussa, sai jatko-osan.
Hyvä kiertämään Puskaradiossa ja Roskalava-ryhmässä
Toukokuussa Puskaradioon ja Roskalava-ryhmään ilmestyi taas viesti Vililtä. Hän halusi antaa kolme ryhmäläisten lahjoittamaa, korjattua pyörää ja skuutin johonkin, jossa niille olisi tarvetta. Mihin – sen saisivat ryhmäläiset päättää.
Äänestyksen voitti Lintuhytin autismisäätiön asumisyksikkö. Yksikön ohjaaja Leena Hiltunen otti lahjan vastaan yhdessä asukkaiden kanssa. Se oli hieno hetki.
”Lintuhytissä oltiin tosi iloisia. Porukka lähti heti ajelemaan”, Vili hymyilee.
Pidättyväiseen, huomiota karttelevaan poikaan tulee eloa; juuri tällaisesta hän nauttii. Iloiset yllätykset ovat hänestä niin hauskoja, että hän tekee mielellään huollettaviin pyöriinkin jotain ekstraa.
Vilin pyörillä on laatutakuu: jos niihin tulee ongelmia kahden viikon sisällä ostosta, huoltoon saa tulla ilmaiseksi. Niitä huoltoja ei ole tarvinnut tehdä. © Sara Pihlaja
Vilin maailma
Kun tavarat ovat säntilleen järjestyksessä, Vilin verstaan lattialle mahtuu pari, kolme pyörää ja korjaaja.
Hyllyillä on lokasuojia, keuloja, vanteita, tankoja ja renkaita, kunnioitettava rivistö työkaluja. On voiteluaineita ketjuihin ja vaihtajiin, teräsvillaa ja maalia.
On aika ryhtyä hommiin.
Ulkona on pitkä, kuuma kesä, täällä kellarissa ihoa päivettää vain ketjurasva. Ihmiset ovat huolissaan: uupuuko lapsiparka? Mutta näin Vili viettää aikaa mieluiten.
Kun hän tapaa kavereitaan, he useimmiten rassailevat pyöriä yhdessä. Kavereillakin on tuunatut pyörät, siistit tankotupit, pinnapillit ja tarrat.
Vilin pyörälahjoitus on saanut kiireiset ihmiset pysähtymään ja miettimään kierrättämistä. Polkupyörien, tai hyvän mielen.
Vilille on tarjottu vastalahjoja: leffalippuja, jäätelörahaa, karkkia, polkupyörää, harrastusvälineitä.
Se on jokaisen helposta elämästä ja some-tähteydestä haaveilevan nykyteinin päiväuni: ilmaista tavaraa ovista ja ikkunoista, peukkuja, tsemppejä ja sydämiä.
Mutta salamavalot ja huomio, ne eivät ole Vilin juttu. Hänen maailmansa löytyy muutaman neliömetrin kokoisesta varastohuoneesta erään harmaan betonisen kerrostalon kellarissa.
Täysin ymmällään ja otettuna kaikesta huomiosta Vili kiittää kaikkia: ”Olit sitten yrittäjä tai yksityinen henkilö, en ota mitään vastaan”, hän vastaa määrätietoisesti somekansalle.
Sitten hän haastaa koko Tampereen lahjoittamaan sen kaiken tavaran – minnepä muuallekaan kuin Lintuhytin asumissäätiölle.
On se vain aikamoinen poika.