Vintage luomoaa – Sarin ja Lassen retrokoti leikittelee menneillä vuosikymmenillä pilke silmäkulmassa
Sari ja Lasse Kirjavaisen koti on täynnä 50-, 60- ja 70-lukujen väri-ilottelua. Huumori näkyy monissa esineissä, kuten täytetyssä korpissa.
Huonekalut Sari ja Lasse Kirjavaisen kotiin on saatu ystäviltä tai hankittu kirpputoreilta.
Tämä paikka oli käytännössä katsoen autiotalo kuusi vuotta sitten, kun me tulimme asuntonäyttöön. Ennen meitä kaikki esittelyissä käyneet olivat kääntyneet kantapäillään, mutta me emme pelästyneet hajua, siivottomuutta emmekä metsittynyttä pihaa.
Mietimme moni kakku päältä kaunis -sanontaa. Tämän pinnan alla näimme erittäin toimivan pohjaratkaisun ja 1950-luvun rakentamisessa käytetyt terveet materiaalit.
Teimme kaupat pian ja muutimme heti, kun olimme siivonneet paikat lattiasta kattoon. Kolme viikkoa myöhemmin pääsimme remontoituun, tummaan saunaan.
Muuta taloa olemme laittaneet kuntoon pikkuhiljaa. Välillä voimme viettää kuukauden sohvalla Netflixiä katsellen, mutta sitten aloitamme taas jonkun projektin. Emme osaisi pidemmän päälle vain olla.
1950-luvulla rakennettu rintamamiestalo oli ollut pitkään asumaton ennen Kirjavaisten muuttoa. © Anna-Katri Hänninen
Vintage – upean retrokodin tyylin tae
Lasse oli sisustuksen suhteen minimalisti, kun hän muutti minun entiseen, tavarapaljoutta rönsyilevään kotiini. Teimme joitain kompromisseja, mutta suurta draamaa ei tullut.
Tämän kodin olemme sisustaneet yhdessä ja hyvin yksimielisesti. Meille tärkeintä on viihtyisyys ja se, että sisustuksemme ei ole retroksi tuunattua vaan aidosti 1950–70-lukulaista.
Noiden vuosikymmenten tyylissä upeinta ovat värit, selkeys ja käytännöllisyys. Pidän esimerkiksi okrasta, metsänvihreästä ja vaaleasta turkoosista.
Olen keräillyt 50–70-lukujen sisustustekstiilejä, huonekaluja, astioita, valaisimia, koriste-esineitä ja vintage-vaatteita oikeastaan koko aikuisikäni.
Keittiön sisustus on rakentunut kuin palapeli. Siinä on ripaus Sarin lempiväriä turkoosia ja vintage-viimeistely. © Anna-Katri Hänninen
Keräilyn aloittaessani olin kaksikymmentä vuotta etuajassa – muotiahan 50–70-lukujen tyylistä tuli vasta 2000-luvun puolella.
Meillä ajan patina kuuluu asiaan. Vaikka esimerkiksi olohuoneen sinapinkeltainen sohva toimii myös kissan kynsien teroituspaikkana, emme missään nimessä piilottaisi sohvan alkuperäistä bukleekangasta.
Näemme monissa tavaroissamme huumoria.
Esimerkiksi täytetty korppi on melko hätkähdyttävä. Samoin 1960-luvun juopotteluaiheiset esineet, kuten aasinmuotoinen tupakka-annostelija ja kirjanmuotoinen taskumatti, nostavat suupielet hymyyn.
Minä kerään myös apinoita, joista osa on leluja ja osa koriste-esineitä.
Jotkut tavaroistamme ovat lahjoja ystäviltämme. Juuri eilen yksi kaverini toi minulle apinalamppuparin, ja äskettäin saimme ystäviltämme myös 1950-luvun parturintuolin, johon lisäsimme käyttämättömänä olleen hierontalaitteen.
Vanhassa parturintuolissa otetaan hierontoja lähes päivittäin. © Anna-Katri Hänninen
Sari on lainannut vintage-vaatteitaan myös Varkauden teatteriin. © Anna-Katri Hänninen
Himoja on hillitty
Mitä omiin hankintoihimme tulee, mietimme nykyisin entistä tarkemmin, tarvitsemmeko jotain oikeasti. Olemme molemmat hillinneet himojamme ja hallinneet halujamme. Kun tulee piste, jossa ihminen ei tiedä, mitä omistaa, ollaan syvissä vesissä.
Kaikki vieraamme kiinnittävät huomiota sisustukseemme. Heillä menee yleensä suut ammolleen, eivätkä he tiedä, mihin laittaisivat silmänsä. Toiset tykkäävät ja osalle tulee överifiilis. Minun aikuinen tyttäreni on hulluna sisustukseemme.
”Vierailla menee yleensä suut ammolleen, eivätkä he tiedä, mihin laittaisivat silmänsä.”
Lassen kaksi aikuista poikaa ja minun aikuinen poikani eivät ole juuri kommentoineet tyyliämme. Lassen kuopus on iloinen siitä, että hänellä on oma pelimaailma autotallimme yhteydessä.
Onneksi Lasse on kauhean siisti ja sitä mieltä, että jokaisella tavaralla on oltava oma paikkansa. Minulla on kylmävintillä paljon sellaista tavaraa, josta voisin myös luopua.
130 neliöön mahtuu paljon. Meillä on perustilojen lisäksi kirjastohuone, musiikkitasanne sekä tilat molempien muita intohimoja varten.
Minulla on yläkerrassa ompelimo ja vintage-vaatevarasto. Lassella taas on alakerrassa oma nysväpaja, jossa hän tekee pieniä puu- ja korjaustöitä.
”Tämän kodin olemme sisustaneet yhdessä ja hyvin yksimielisesti”, Lasse ja Sari sanovat. © Anna-Katri Hänninen
Disko alakerrassa
Vuosi 2020 oli kotimme kannalta hyvä vuosi: Lasse remontoi itselleen autotalliin tilat bänditreenejä varten, ja teimme pitkään vireillä olleen keittiöremontin ja oman diskon.
Taloamme voisi varmaan kuvailla aikuisten huvikummuksi. Viime kesänä tuunaamamme disko oli alun perin minun villi heittoni.
Kooltaan Sarin ja Lassen disko on kuin puhelinkoppi. © Anna-Katri Hänninen
Päätimme, että ei se koko vaan ajatus ja 70-lukulainen tunnelma. Alakerrassamme oli parin neliön syvennys käyttöä vailla, ja koska Lasse on järjestänyt diskoja erilaisissa tapahtumissa, meillä oli jo värivaloja ja -diskopalloja.
Googlasin netistä New Yorkin legendaarisen Studio 54:n kyltin ja tein siitä oman variaationi. Käytin monta kesälomapäivää taide- ja metallinhohtovärien, paljettien, lasinpalasten ja pikkutimanttien kanssa askarrellessani.
Lasse soittaa rumpuja ja bassoa. © Anna-Katri Hänninen
Musiikkinurkkauksesta löytyy vaikka mitä. © Anna-Katri Hänninen
Retrokoti ja halvat remontit
Tänä päivänä tuntuu, että meillä on lähes kaikkea mitä voi toivoa. Meidän ei ole tarvinnut tinkiä mistään, sillä olemme käyttäneet kaikissa projekteissamme edullisia tai ilmaisia kierrätysmateriaaleja.
Lasse on rakennusteknisesti hirveän fiksu ja minä olen tehnyt remonttihommia jo aikaisemmissa kodeissani.
Kesällä 2018 rakensimme tilavan kasvihuoneen sadalla eurolla. Koska olimme ottaneet talteen vanhoja lautoja ja ikkunoita, emme joutuneet ostamaan kuin maaleja ja sementtiä.
”Tinkiä ei ole tarvinnut mistään, sillä olemme käyttäneet projekteissa edullisia tai ilmaisia kierrätysmateriaaleja.”
Remonteista keittiöremontti on ollut haastavin. Valmistelimme sitä useamman vuoden, mutta aika urakka se oli.
Ajattelin, että olisin voinut kuvata Youtube-videon siitä, kuinka eri parin kaappeja yhdistellään ja vinossa olevaan tilaan yritetään saada suora listoitus. Kyllä siinä kuului kovaa noitumista, ja pahaa sisuakin tarvittiin.
Lopputulos on hieno. Koska Lassen sähköasentajapoika teki sähköt talkootyönä, koko komeus maksoi vain maalien verran, alle kaksisataa euroa.
Keittiön kaapit löytyivät netistä annetaan ilmaiseksi -palstojen kautta. © Anna-Katri Hänninen
Kampauspöytä on 1950-luvulta. © Anna-Katri Hänninen
Lotto vetämässä
Lasse on meistä kahdesta se, joka haluaisi toteuttaa ideat saman tien. Minä saatan välillä jarrutella.
Jos voitamme lotossa, tilaamme perinnepuutarhurin. Olisi ihanaa saada talomme rakennusaikakauden henkeen tehty puutarhasuunnitelma.
Toivottavasti kesälomamme osuvat yksiin tänä vuonna. Lomalla aiomme maalata katon, ja minulle tulee keramiikkapaja ompelimoni yhteyteen.
Kun pääsemme viettämään diskon avajaisia, kutsu lähtee ainakin 50 osoitteeseen. Paikan päällä jaamme drinkkilippuja ja tanssivuoroja. Mikäli joraajat ovat maltillisia, diskoon mahtuu kolme tanssijaa kerrallaan.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti