Yksin eläminen on Irjalle tietoinen valinta: ”Elämä yksin on mielenkiintoisempaa”
Irja Röntysestä yksinäisyys on usein mielikuvituksen puutetta. Hänen aikansa ei tunnu riittävän kaikkeen, mitä hän haluaisi vielä tehdä.
Irja Röntynen ei ole jäänyt neljän seinän sisään vaan liikkuu paljon ulkona. © Jussi Partanen
Kokemäellä asuva 87-vuotias Irja Röntynen lataa suorat sanat.
”En ymmärrä tätä valitusta yksinäisyydestä. Olen ainakin kymmenen viime vuotta ihmetellyt ihmisten ja vanhusten valitusta siitä, että he kärsivät yksinäisyydestä. Onko se mielikuvituksen puutetta?”
Asia korpesi Irjaa niin paljon, että hän kirjoitti aiheesta alkuvuodesta kirjoituksen Helsingin Sanomien mielipidesivuille.
Irja ei ole koskaan tuntenut oloaan yksinäiseksi, vaikka hän on aina elänyt yksin ilman parisuhdetta. Hän kutsuu itseään kursailematta vanhaksipiiaksi.
Elämä täyttyi kauan työnteosta. Irja työskenteli ensin kirjanpitäjänä palkollisena ennen oman tilitoimiston perustamista. Nykyään päivät täyttyvät lehtien lukemisesta, päivänpolitiikan seuraamisesta ja vapaa-ajan riennoista, kuten taidenäyttelyissä käymisestä.
Äitiys ja koti eivät kiinnostaneet
Irja kuvailee itseään introvertiksi. Hänelle valinta elää yksin ja ilman parisuhdetta on ollut valinta vapauden puolesta.
”Ensimmäiset rukkaset annoin 18-vuotiaana ja sen jälkeen annoin kahdet lisää. Tiedän ainakin ensimmäisen kosijani saaneen paremman rouvan kuin minä olisin ollut. En kadu mitään, sillä en halunnut rouvaksi. Minusta olisi tullut köksä.”
Irja lisää, että vielä vähemmän kuin vaimoksi ryhtyminen häntä kiinnosti äidiksi tulo.
”Näinhän minä, mitä vaimona ja äitinä oleminen oli 1950-luvulla työläisperheessä. Töitä oli molempien tehtävä kodin ulkopuolella, ja sen lisäksi vaimon piti tehdä kotityöt. Minua kiinnosti enemmän lukeminen ja kirkkomusiikki. Samoin tietysti ammatissa kehittyminen. Olin hyvin työorientoitunut.”
Kaikista rakkain ihminen Irjalle on ollut hänen äitinsä. Äiti oli inkeriläinen sotapakolainen, jonka sylissä 3-vuotias Irja lähti evakkomatkalle Tienhaarasta. Kun Irjan isä kuoli vuonna 1976, Irja jatkoi elämää äidin kanssa omakotitalossa, jonka oli rakennuttanut Kokemäelle.
”Halusin pitää äidistä huolta. Hän kuoli vuonna 1998, 17 päivää vaille 97-vuotiaana.”
Mielenkiintoisempi elämä yksin
Irja sanoo olevansa kiitollinen siitä, ettei ole tehnyt yhtään lasta eikä ottanut yhtään miestä. Lapset olisivat saattaneet seota huumeisiin ja mies olisi saattanut lyödä häntä, Irja tuumaa.
Elämä yksin on ollut Irjasta mielenkiintoisempaa, ja on yhä.
”Minua on aina kiinnostanut se, mitä on ihmisen korvien välissä, ei se, mitä on ihmisen isovarpaiden välissä.”
Toki Irjalla on ihmisiä ympärillään. Hän pitää Facebookissa tiiviisti yhteyttä ystäviinsä Viitasaarella, jossa hän on asunut ja joka on hänen mukaansa yksi kauneimmista paikoista Suomessa.
”Laitamme Facebookiin valokuvia ja moikkauksia. Jos ei minusta ole pariin päivään kuulunut mitään, joku on jo kyselemässä, onko kaikki hyvin.”
Ystäviä on myös naapurissa. Heidän kanssaan Irja käy esimerkiksi kahviloissa.
”Minulla on nivelrikko kaikkialla muualla paitsi aivoissa, joten käytän paljon taksia. Ja jos kävelen, otan aina sauvat mukaan. Rollaattorilla kulkevat ystäväni joutuvat huutelemaan perääni, että odota! Olen sanonut, että otan rollaattorin käyttöön vasta 90-vuotiaana.”
Parempi pysyä kärryillä
Irjan kuusi vuotta vanhempi sisko asuu Turussa vanhusten palvelutalossa, mutta siskokset eivät ole liiemmin tekemisissä toistensa kanssa. Siskon pojan Tukholmassa asuviin lapsiin Irja on yhteydessä säännöllisesti.
Lukeminen on Irjan tärkein ajanviete. Hän seuraa tarkkaan päivänpolitiikkaa ja on myös yhteydessä poliitikkoihin.
”Minulle tulee päivittäin Helsingin Sanomat – arkisin diginä ja viikonloppuisin paperisena. Turun Sanomia saan ystävän pojalta, jolle annan puolestani Suomen Kuvalehtiä.”
Turun tapahtumat kiinnostavat Irjaa, koska se on hänen entinen opiskelu- ja työkaupunkinsa. Irja suunnittelee käyvänsä kaupungissa tänä kesänä ja yöpyvänsä hotellissa, joka oli aiemmin toimistorakennuksena ja jossa oli hänen entinen työpaikkansa.
Kirjahyllyssä lukemista odottavat ainakin Homeroksen Ilias, jonka Irja sai isältään vuonna 1958, sekä Odysseia. Eniten häntä kiinnostaa kuitenkin Suomen historia, kuten vaikkapa Paasikiven päiväkirjat.
”Nyt elämän ikuisella lomalla kaikki aikani ei riitä siihen lukemiseen ja tekemiseen, johon haluaisin vielä ehtiä.”
Irja Röntyselle yksin eläminen on ollut tietoinen valinta, jonka hän teki jo nuorena. © Jussi Partanen
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti