Jänis ei ole jyrsijä – Jäniseläimillä hampaita on kahdessa rivissä
Lähemmässä tarkastelussa havaitaan, että jäniksillä on yläleuassa talttamaisten etuhampaiden takana toinenkin pari pieniä hampaita.
Jänis erottuu jyrsijöistä muun muassa erilaisen hammaskalustonsa takia. Kuva: Jere Malinen
Usein kuulee väitettävän, että jänis on jyrsijä. Ei ole. Suomessa tavattavat metsäjänis ja rusakko kuten kanitkin kuuluvat jäniseläinten lahkoon. Muita lahkotovereita tunnetaan koko maailmasta 80 lajin verran.
Sitä vastoin omaan eläinlahkoonsa kuuluvia jyrsijöitä tunnetaan maailmasta yli 2 000 lajia. Suomestakin melko tarkasti parikymmentä. Muun muassa orava, liito-orava, majavat, myyrät ja hiiret ovat jyrsijöitä.
Jänis eroaa purukalustoltaan
Jänikset erottaa jyrsijöistä parhaiten hammaskalustosta. Lähemmässä tarkastelussa havaitaan, että jäniksillä on yläleuassa talttamaisten etuhampaiden takana toinenkin pari pieniä hampaita. Jäniksillä on siis neljä kappaletta yläetuhampaita, kahdet hampaat kahdessa rivissä perätysten.
Etuhampaiden avulla voi harjaantunut määrittäjä erottaa jopa jäniseläimet toisistaan. Jäniksillä on nimittäin selvästi näkyvä ura keskellä etuhammasta. Rusakoilla ura sijaitsee melko keskellä hammasta, metsäjäniksillä se on lähempänä hampaiden sisäreunaa.
Rakenteellisesta eroavaisuudesta huolimatta jänikset ovat monessa muussa suhteessa jyrsijämäisiä. Ne saavat jälkeläisiä ripeään tahtiin ja ovat siten monesti runsaslukuisia. Esimerkiksi rusakko pystyy hedelmöitymään jo ennen kuin on synnyttänyt edellisen poikueensa.
Jäniskannat vaihtelevat jyrkästi, kuten myyräkannatkin
Jäniskannat voivat joillakin alueilla myös vaihdella jyrkästi ja säännönmukaisesti niin kuin myyräpopulaatiot. Puhutaankin paitsi myyrä- myös jänissykleistä. Tunnetuin ja tutkituin on Pohjois-Amerikassa elävän lumikenkäjäniksen kymmenvuotissykli. Sen kannan huipputiheys voi olla aallonpohjaan verrattuna yli satakertainen.
Edelleen yhteinen piirre jäniksissä ja jyrsijöissä on se, että kummatkin syövät papanoitaan tehostaakseen ruoansulatusta. Umpisuolessa muodostuu kahdenlaisia papanoita, pehmeitä ja kovia.
Kuivankovia papanoita jänikset eivät syö, sillä ne sisältävät huonosti sulavia kasvinosia. Sen sijaan tummanpehmeät papanat sisältävät mm. B-vitamiinia, ja tämä arvotavara otetaan suuhun suoraan peräsuolesta.
”Piisamit ovat sopeutuneet lumeen, jäähän ja pakkaseen”, sanoo Veli-Matti Väänänen. © Jere Malinen