Karhut tonkivat roska-astioita, koska ihminen on sen siihen opettanut: ”Suosittelin silmälääkäriä niille, jotka eivät noina kesinä nähneet karhuja”
Ruoantähteiden tuoksu saattaa houkutella kesyimpiä karhuja pihoihin. Moinsalmella karhut kiipesivät jopa roska-astioihin sisään.
Huonoina marjavuosina karhut saattavat ilmaantua pihoihin jopa omenoiden houkuttelemina.
Mökkiläisten kansoittamalta Saimaan Pihlajavedeltä alkoi viisitoista kesää sitten kantautua uutisia, joita oli aiemmin kuultu lähinnä Pohjois-Amerikasta.
Suurehkossa Moinsalmen saaressa Savonlinnassa asustanut karhuemo ryhtyi vierailemaan jätteidenkeruupisteillä kolmen pentunsa kanssa. Roskisdyykkaus alkoi siitä, kun kesyksi heittäytynyt karhuperhe oli oppinut kaatamaan mökkiläisten jäteastiat nurin ja kantamaan syötäväksi kelpaavat roskat metsän suojaan murkinoitavaksi.
”Suosittelin silmälääkäriä niille, jotka eivät noina kesinä nähneet karhuja Moinsalmella”, muistelee saarella ikänsä asunut Vesa Lötjönen liian tuttavalliseksi heittäytynyttä karhuperhettä.
Karhut oppivat nopeasti ratkaisemaan ongelman
Karhut olivat oppineet penkomaan roskiksia ihmisten opastuksella. Ne olivat heräilleet talviuniltaan samoihin aikoihin kun mökkikausi käynnistyi. Kalanperkeiden ja grillausjätteiden tuoksujen houkuttelemina karhut alkoivat ilmaantua pihoihin ja roskiksille.
”Ongelma oli pahin keskikesällä, jolloin karhujen mielieväät eli marjat ja vilja eivät olleet vielä kypsiä”, Lötjönen kertoo.
Ongelman ollessa kiivaimmillaan jäteyhtiö vaihtoi muoviset irtoroskapöntöt teräksisiin lavoihin, mutta sekään ei auttanut. Kaikkien yllätykseksi karhut oppivat nopeasti aukomaan myös metalliset kansiluukut. Ne uskaltautuivat jopa kömpimään osittain laatikoiden sisään.
Tarvittiin entistä järeämpiä konsteja. Ruokajätteiden tuonti kiellettiin ja jätelavojen kansia lukittiin jousisalvoilla.
Myös metsästäjät karkottivat saaren roskiskarhuja kauemmas koirien ja signaalinpatruunoiden avulla.
”Mutta helppoon elämään ja ihmisiin tottuneet eläimet palasivat pöntöille pian uudestaan”, Lötjönen sanoo.
Roskiskarhuja tavataan silloin tällöin
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola tiesi tuolloin Suomesta vain muutaman aiemman tapauksen, jossa karhu oli käynyt kolistelemassa roskapönttöjä yhtä järjestelmällisesti.
Nykyään Suomessa tavataan roskiskarhuja silloin tällöin, mutta pohjoisamerikkalaisten mustakarhujen kaltaista ongelmaa niistä ei ole muodostunut.
Toki sekin olisi mahdollista. Ilpo Kojolan mukaan heikon jätehuollon ja runsaan karhukannan maissa, kuten Romaniassa, osa karhuista jopa elää kaatopaikoilla.
”Suomessa jätehuolto on hyvällä tolalla eivätkä ihmiset kylvä ruoantähteitä luontoon.”
Suurpetotutkija suosittelee orastaviin ongelmiin ennaltaehkäisyä.
”Karhukonfliktit yleistyisivät, jos metsästys loppuisi. Karhukanta kasvaisi ja niiden ihmisarkuus hälvenisi.”
Ilpo Kojolan mukaan tällainen yhtälö tarkoittaisi entistä enemmän karhujen pihavierailuja ja niistä seuraavia vaaratilanteita.
”Ilman metsästystä Suomessa voisi hyvinkin olla 5 000–6 000 karhua.”
Luonnonvarakeskus arvioi Suomen kokonaisyksilömäärän olevan tällä hetkellä 2 100–2 250 karhua.
”Moni mökkiläinen kohtasi silloin karhuja ihan nokatusten”
Vesa Lötjönen muistelee 15 vuoden takaista Moinsalmen vilkasta karhukesää huojentuneena.
”Onneksi kenellekään ei käynyt mitään vahinkoa, vaikka moni mökkiläinen kohtasi silloin karhuja ihan nokatusten.”
Epätavallinen karhukesä piti saarella asuneet metsästäjätkin kiireisinä.
”Enimmillään saarella oli toistakymmentä karhua, joita karkoteltiin ja hätisteltiin pahimmillaan lähes päivittäin.”
Karhuongelma onneksi laimeni seuraavina kesinä. Lopulta metsästäjät kaatoivat Kerimäellä suuren naaraskarhun, joka oli opettanut pennuilleen roskisdyykkausta. Jatkajia ei ole ilmaantunut.
”Tänä talvena Moinsalmella talvehti tiettävästi vain yksi karhu.”