Touko-kesäkuussa syntyy yli 200 000 vasaa hirvieläimille – Valkohäntäpeuroja syntyy liki 100 000
Toukokuussa luonto täyttyy hirvieläinten vasoista. On pilkullisia ja punakarvaisia. Kulloiseenkin värivalintaan on hyvät perustelut.
Kuusipeuranaaras ei pysty puolustamaan vasojaan, joten niiden pitää osata piiloutua maastoon.
Bambi on tuttu Aku Ankasta. Hellyttävä, valkoisten pilkkujen kirjoma suurisilmäinen valkohäntäpeuran vasa. Bambin näkeminen on ollut kohta sata vuotta mahdollista Suomessakin. Lahjoittivathan amerikansiirtolaiset vuonna 1934 köyhälle Suomelle puoli tusinaa valkohäntäpeuroja.
Tänä talvena valkohäntäpeuroja asusteli Suomen metsissä jo ennätykselliset 125 000 eläintä, eikä luvun lasku lopu siihen.
Näinä hetkinä syntyy lähes 100 000 valkohäntäpeuran vasaa.
Pienenä pilkullisia peuroja ja kauriita on muitakin. Tällaista suojaväriä kutsutaan eläintieteessä kryptiseksi suojaväriksi. Se on tyypillistä eläimillä, jotka eivät puolusta vasojaan, vaan jälkikasvu kätkeytyy maastoon emon ollessa toisaalla ruokailemassa tai lepäillessä.
Maamme pilkkuporukkaan kuuluvat metsäkauriit sekä valkohäntä- ja kuusipeurat. Myös meillä lähinnä harhailijana tavattava saksanhirvi synnyttää vasansa pilkullisena.
Kotimainen punakarva
Bambjeja enemmän suomalaisissa herättää kansallisylpeyttä punakarva. Touko-kesäkuussa syntyvät kymmenkiloiset hirvenvasat ovat kauttaaltaan punaruskeita ilman pilkkujen häivääkään. 3–4 kuukautta syntymänsä jälkeen, juuri ennen hirvenmetsästyksen alkua, hirvitaimi luopuu vasakarvastaan ja saa ylleen aikuisen hirven ruskean turkin.
Hirviemon strategia puolustaa jälkikasvuaan poikkeaa pilkkuporukasta.
”Vasat seuraavat emää jo varsin nuorina, eivätkä ne piileskele. Hirvilehmä pitää suuren kokonsa ansiosta uhittelijat kaukana”, hirvistä aikoinaan väitellyt Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen kertoo.
Toukokuu on hirvien vuosikierrossa tapahtumarikas muutenkin. Emot vierottavat vasojen tieltä vuoden vanhat mullikkansa.
Silloin pelti paukkuu ja poliisit poistavat häiriköt kaupungeista.
”Tyhmänrohkeilla ja kokemattomilla eläimillä on taipumusta eksyä teille ja taajamiin”, Härkönen muistuttaa liikennekolarien suuresta vaarasta.
Pilkullisten ja punakarvaisten vasojen elämä on kesän ajan samanlaista: emon perässä kulkemista. Emot opettavat niille maittavat kasvit, suojaisat lepopaikat ja turvalliset kulkureitit.
Jätä vasat rauhaan
Taannoin julkaistiin ulkomaalaisessa aikakauslehdessä kuvasarja hirvilehmästä, joka hyökkäsi niin sanotun sunnuntaivalokuvaajan kimppuun. Autoileva herrasmies oli nähnyt tien varressa makaavan hirven vasan. Hän oli hypännyt ulos autosta ja mennyt ikuistamaan lähikuvia punakarvasta. Emä oli kuitenkin ollut lähettyvillä.
Sen kuvaaja saikin pian huomata, sillä sorkat heiluivat objektiivin ja otsan tuntumassa alta aikayksikön. Kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti, ja valokuvaaja ennätti takaisin autonsa suojaan.
Vasaa kuvannut mies ei ymmärrettävästi ennättänyt tallentamaan päällekäyvää emähirveä niin, että olisi myös itse näkynyt kuvissa. Hyökkäyksen kuvasikin taempana maantiellä ollut toinen autoilija-valokuvaaja, joka oli ryhtynyt ottamaan valokuvia näkemästään aikuisesta hirvestä, joka sitten hyökkäsikin toisen valokuvaajan kimppuun.
Yleisohjeena hirvieläinten vasat ja kaikenlaiset muutkin eläinten poikaset kannattaa jättää rauhaan. Harva emä hyökkää päälle, mutta on silti lähellä valmiina hoitamaan jälkikasvua, kun ihminen poistuu paikalta.
Pitääkö emoja varoa?
Metsässä loppujen lopuksi harvoin törmää pahki hirvenvasaan, koska hirvet yleensä aistivat ihmisen paljon ennen kuin ihminen havaitsee hirvet. Yllättäessään hirvenvasan kannattaa kuitenkin poistua rauhallisesti paikalta, sillä hirvilehmä saattaa hyökätä jopa ihmisen kimppuun perillistä puolustaessaan.
”Jos emo häviää näköpiiristä, saattaa vasa heittäytyä tyhmänrohkeaksi ja emo puolustavaksi”, Sauli Härkönen kuvailee mahdollista vaaratilannetta.
Hirven hyökkäys on periaatteessa jopa karhun hyökkäystä todennäköisempi vaihtoehto. Onhan Suomessa hirviä monikymmenkertainen määrä karhuihin verrattuna.
Silti eläinten hyökkäyksiin kannattaa suhtautua samalla tyyneydellä kuin lotossa 7 oikein tulokseen. ”Ikäsi saat maastossa kulkea, mutta tuskin osuu kohdalle.”
Lue myös: Liikaa ”valkoisia peräpeilejä” ja onnettomuuksia liikenteessä