Itä-Viron matkakohteet! Koe uusia elämyksiä – Nämä kätketyt helmet tarjoavat matkailijalle kulttuuria ja historiaa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Alatskiven linnan historia ulottuu 1500-luvulle asti. Brittihovin kesäpaikkaa Balmoralia jäljittelevä linna ehti rapistua neuvosto­aikojen kolhoosikäytössä pahoin, mutta se saatiin pitkällisen väännön jälkeen entistettyä kunnan ja EU-rahoituksen turvin. © istock
Viro on paljon muutakin Tallinna. Itä-Viron maaseutu hellii luonnosta, historiasta ja kulttuurista kiinnostuneita matkailijoita. Poimimme parhaat kohteet upean Peipsijärven alueelta ja lähistöltä.

Näky on hämmästyttävä. Mäntymetsän ja hiekkadyynien takana, Koillis-Virossa lähellä Venäjän rajaa ja Narvan kaupunkia, aukeaa kimal­televa, horisonttiin jatkuva meri.

Tai mereltä se näyttää. Kyseessä on kuitenkin Euroopan neljänneksi suurin ­järvi, ­Peipsijärvi (3 555 km²), ­jonka 36 ­kilometrin rantaviiva on pitkälti luonnontilassa. Järven keskellä ja Narvanjoen syvänneurassa kulkee kaksi kolmasosa Venäjään ja Viron välisestä, 334 kilometrin rajasta.

Täällä on Viron harvin asutus, vain kolme ihmistä per ­neliökilometri. Peipsijärven pienet kylät ovat syntyneet satoja vuosia sitten kalastuksen ympärille, mutta jo Kauksin lomakylä vie ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.

Alueen rakennukset ovat yksinkertaisia harjakattoisia majoja, joihin mahtuu kaksi sänkyä, pieni pöytä ja tuoli. Niissä yöpyy 32 eurolla, alueen kaksi mukavuuksin varusteltua isompaa majaa maksavat 60–80 euroa yöltä. Majat rakennettiin entiseen asuunsa, kun Viro itsenäistyi uudelleen 30 vuotta sitten.

Wc:t, pesu- ja ruokailumahdollisuudet löytyvät päärakennuksesta, joka on pitkälti samannäköinen kuin neuvosto­aikoina – tai kun matkailu Kauksin rannalle alkoi vuonna 1962. Silloin tänne tuotiin bussilasteittain väkeä Moskovasta ja Pietarista.

Muitakin suunnitelmia neuvostoliittolaisilla oli, mutta ne eivät onneksi toteutuneet. ­Valtavan järven kuivattaminen maatalouden ja teollisuuden alustaksi kuulostaa nyt ­yksinkertaisesti järjettömältä.

Euroopan neljänneksi suurimman järven Peipsijärven rannat ovat pitkälti luonnontilassa ja suojeltuja. Kauksin ranta on yksi kauneimmista. © Sven Zacek

Euroopan neljänneksi suurimman järven Peipsijärven rannat ovat pitkälti luonnontilassa ja suojeltuja. Kauksin ranta on yksi kauneimmista. © Sven Zacek

Lintuja ja vaellusta

Virossa rannat ovat suojeltuja, eikä niille saa rakentaa. Tämän sai huomata jopa ­presidentti Lennart Meri, joka yritti ­aikoinaan aidata pihapii­rinsä rannan. Paheksunta oli niin suurta, että aidat piti purkaa.

Kauksin silkinhieno ”laulava hiekka”, dyynit, raikkaan mäntymetsän tuoksu ja helteessä laiskasti vyöryvät aallot saavat ajan pysähtymään. Peipsijärven rannoilla elää noin 180 lintulajia, ja järvi on yli miljoonan muuttolinnun pysähdyspaikka.

Useimmat majoista on varattu. Niiden edessä näkyy grillejä, kuivuvia pyykkejä ja ruokailevia tai korttia läiskiviä seurueita. Vasarat paukkuvat: EU-tuilla ja kunnan investoinnilla pystytetään uutta päärakennusta. Siihen tulee konsertteja, elokuvia ja teemailtoja, mutta yksityiset yritykset eivät saa rakentaa luonnonsuojelualueelle.

Kauksin rannalla sijaitsee myös Viron metsähallituksen leirintäalue, jossa on teltta- ja nuotiopaikkoja. ­Vaelluksesta ja maastopyöräilystä kiinnostuneille on tarjolla reittejä, joista pisin on peräti 400 kilometrin mittainen, ­kulkee ­kolmen kansallispuiston ­kautta ja aina Tallinnasta ­Latvian pääkaupunkiin ­Riikaan asti.

Kesällä vietettävän Lake Peipus Festivalin aikaan ihmiset kulkevat satamasta toiseen.

Valasten vesiputouk­set ovat suosittu luonnonnähtävyys Itä-Virossa. Jyrkkiin portaisiin ja kivirannalla kävelyyn kannattaa varustautua mukavilla ja tukevilla kengillä. © Niks Freimanis / Visit Estonia

Valasten vesiputouk­set ovat suosittu luonnonnähtävyys Itä-Virossa. Jyrkkiin portaisiin ja kivirannalla kävelyyn kannattaa varustautua mukavilla ja tukevilla kengillä. © Niks Freimanis / Visit Estonia

Korkein vesiputous

Itä-Viron maakunta on pää­asiassa maaseutua, jonka ­majoituspaikat ovat entisiä kartanoita tai pieniä bed & breakfast -paikkoja. Niiden löytäminen vaatii matkailijalta hieman viitseliäisyyttä ja kulkuvälineeksi auton mutta maksaa vaivan. Majoitusta tarjoavista kartanoista ainakin osa suomalaisista tuntenee parhaiten Ontikan kartanon, jota pitää ex-alppitähti Kalle Palander vaimonsa Riina-Maijan kanssa.

Ontikassa sijaitsee myös ­Viron korkein vesiputous ­Valaste. Kuumana kesänä ­siinä on vettä vähänlaisesti, ­mutta jo laskeutuminen rehevän aarnimetsän halki rannalle on elämys. Talviaikaan vesiputous on runsaampi ja muodostaa huikeita luonnon taideteoksia jäästä ja valumista.

55 metrin korkeudesta lähtevät rappuset ovat jyrkät ja luonnontilassa oleva kiviranta kelopuineen sen verran vaikeakulkuinen, ettei reittiä voi suositella liikuntarajoitteisille tai pikkulapsille. Muuten varusteeksi riittävät tukevat kengät.

Kauksin lomakylään tuotiin aikoinaan bussilasteittain väkeä Mosko­vasta ja Pietarista. Kun Viro itsenäistyi uudelleen 30 vuotta sitten, alueen ­mökkimajat rakennettiin entiseen asuunsa.

Kauksin lomakylään tuotiin aikoinaan bussilasteittain väkeä Mosko­vasta ja Pietarista. Kun Viro itsenäistyi uudelleen 30 vuotta sitten, alueen ­mökkimajat rakennettiin entiseen asuunsa. ©Visit Estonia

Linnanherran elämää

Virossa on jäljellä reilut 500 kartanoa, joista osa on auki yleisölle. Monet historialliset arvokohteet ehtivät rapistua pahasti toisen maailmansodan jälkeen. Kartanoiden omistajat joko vietiin Siperiaan, teloitettiin tai lähtivät itse maasta.

Vuoden 1991 jälkeen alettiin selvitellä, kelle omaisuus kuuluu, mutta pääosin baltiansaksalaiset suvut harvemmin halusivat kaivella men­neitä – tai miljoonaremontin tar­peessa olevia kiinteistöjä riesakseen.

Näin oli käydä jopa ­yhdelle linnalle. Kaakkois-­Virossa, noin 40 kilometrin päässä ­Tartosta sijaitseva ­Alatskivi rakennettiin paroni Arved von Nockelnin perheen kodiksi vuonna 1885. Sen esikuva on Britannian kuninkaallisten kesäpaikka Balmoral. ­Vuosikausien väännön jälkeen Alatskiven kunta päätti kunnostaa linnan EU-määrärahojen avulla, ja alkuun vastahakoiset saksalaisetkin saatiin restaurointiin mukaan.

Linnaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa, koska siinä on 120 huonetta kolmessa kerroksessa. Työpajassa voi kokeilla vaikkapa oman muistoesineen valmistusta tai pistäytyä museotiloissa. Jos ei ­halua viettää aikaa sisällä, ­linnan 130 hehtaarin puistossa, järvimaisemissa ja kukkaistutuksissa riittää ihasteltavaa. Linnassa on myös hotellihuoneita ja ravintola.

Peipsijärven alueella asuu yhä vanhauskoisia ortodokseja, joilla on omat talonsa, kirkkonsa ja tapansa. © istock

Peipsijärven alueella asuu yhä vanhauskoisia ortodokseja, joilla on omat talonsa, kirkkonsa ja tapansa. © istock

Venäjänkielistä seutua

Koillis- ja Itä-Virossa asuu iso osa maan venäjänkielisestä ­vähemmistöstä. Yksi syy tähän löytyy historiasta. Venäjältä ortodoksikirkon uudistuksia ja niitä seuranneita vainoja paenneita vanhauskoisia on elänyt Peipsijärven seudulla 1700-luvulta lähtien. Nykyisin heitä on jäljellä Virossa noin 15 000.

Sipulitie vilkastuttaa seudun elämän elo- ja syyskuun sadonkorjuutapahtumissa. Sille, mitä kaikkea sipulista valmistetaan, ei markkinatunnelmissa löydy rajoja. Paikallisuus näkyy ruokakulttuurissa, ja Peipsijärven runsaat kalansaaliit ovat edelleen kuuluja laadustaan.

Matka Peipsin alueelle onkin samalla matka useampaan eri kulttuuriin, osin jopa toiseen aikaan. Englantia ei puhuta samoin kuin tutum­missa turistikohteissa, mutta asiansa saa aina jotenkin selväksi. Hintatason on suomalaisittain edullinen, myös verrattuna Tallinnaan ja Pärnuun.

Kun katselee paljusta auringonlaskua, kuuntelee koirien haukuntaa ja viron- ja venäjänkielistä keskustelua lähipihoilta, ymmärtää entistä vahvemmin, että Virossa on ­pienestä koostaan huolimatta monta ­todellisuutta.

Niihin kannattaa tutustua.

Lue myös: Sympaattinen Tartto yllättää Viron-matkailijan – Tästä löytyvät parhaat matkavinkit Tarttoon

X