Madeiralla voit vaeltaa vuoristolevadoilla ja kyläveradoilla – Nappaa vinkit omatoimimatkailuun!

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Usva vuoristossa peittää alleen korkeat vuorenhuiput.  © Arto Wiikari
Usva vuoristossa peittää alleen korkeat vuorenhuiput. © Arto Wiikari
Talviloma Madeiran vuoristossa on elämys. Aitoja ihmisiä, herkullista ruokaa ja luontoelämyksiä. Peruskuntoiselle riittää hienoja patikointireittejä, mutta talvimyrsky voi yllättää.

Olen viettänyt kaksi talvilomaa Madeiralla mieheni ja tuttavapariskunnan kanssa. Madeirassa kiehtovat sen kasvillisuus, kukkaloisto, upea vuoristo, solat ja ainutlaatuiset patikointimahdollisuudet. Koska emme viihdy turistirysissä, talvinen omatoimimatkailu sopii meille hyvin.

Omatoimimatkailija valitsee Airbnb-majoituksen vuoristosta

Lisäksi tammi-helmikuussa Madeiralta voi vuokrata sopuhintaan hulppeitakin airbnb-kohteita. Ilman autoa omatoimimatkailija ei pärjää valtavien korkeuserojen saarella, mutta onneksi auton vuokraaminen on melko edullista. Kannattaa varautua hurjiin tieosuuksiin, jolloin välillä tuntuu, että auton nokka on kohti taivasta tai äkkimutka ylhäällä vuorella saa vatsan kippuralle. Välillä mennään rystyset valkeina.

Miten valita oma vuoristotalo lukuisista ihastuttavista airbnb-vaihtoehdoista? Meihin kiinnitti huomiota yhden upean talon emännän, Fatima Liran, saamat nettikommentit. Hänen ystävällisyyttään ja vieraanvaraisuuttaan kehuttiin ylitse muiden. Valitsimme siis ensimmäiseksi lomaviikoksi Casa Liran Arco da Calhetassa. Saavuttuamme lentokentälle Fatima kertoi olevansa meitä talolla vastassa ja laittaneensa myös pientä purtavaa.

Kun ajoimme suuren talon pihaan, totesimme, että nettikuvat eivät olleet liioiteltuja. Talossa oli kolme makuuhuonetta, takka, baari, biljardi ja kaksi keittiötä sekä tietenkin olohuone. Kaiken kruunasi keittiö-oleskelutila, jonka valtavista ikkunoista näki kauas merelle.

Terassilla oli lämmitetty uima-allas ja aurinkotuolit valmiina odottamassa. Ja koska Fatima rakastaa ruusuja, niitä löytyi jopa piirongin laatikoista. Sängyt oli koristeltu ruusun terälehdillä, ja skumppapullo laseineen oli aseteltu valmiiksi. Pieni purtava tarkoitti pöydällistä herkkuja juomineen.

Cable-car -kuljetuksella pääsee kätevästi liikkumaan vuoristossa. Maisemat ovat huikeat. © Arto Wiikari

Cable-car -kuljetuksella pääsee kätevästi liikkumaan vuoristossa. Maisemat ovat huikeat. © Arto Wiikari

Vuoristoinen ja kiviperäinen Madeira ei ole varsinaisesti rantaloma­kohde. <span class="typography__copyright">© Arto Wiikari</span>

Vuoristoinen ja kiviperäinen Madeira ei ole varsinaisesti rantaloma­kohde. © Arto Wiikari

Vesiputoukset veivät huolet

Seuraavana aamuna lähdimme suositulle levadalle 25 Fontesille, jonka varrella voi bongata upeita vesiputouksia. Olin innoissani tulevasta retkestä, vaikka kärsin korkean paikan kammosta.

Tunnelma lässähti aluksi, kun levadan alkupäässä taksilla tuotiin naista, jonka kasvot olivat teipattu sitein. Hän oli kaatunut. Jotkut Madeiran levadat on merkitty helpohkoiksi, mutta patikointi on tietenkin yksilöllinen kokemus. Meillä oli kunnon jalkineet ja eväät repussa.

Lämpötila vaihteli kuumuudesta viileyteen sen mukaan, missä levada kulki. Välillä sai olla todella tarkkana, mihin jalkansa asetti. Nousut ja laskut eivät sovi epävarmalle kulkijalle tai polvivaivaisille.

Patikoitsijoissa oli kaikenikäisiä, myös meitä iäkkäämpiä eli yli kuusikymppisiä. Vastaan tuli muutama täysin voipunut turisti, mutta jotkut jopa hölkkäsivät välillä. Meillä kulku sujui hyvin vaikeissakin maastoissa, mutta kivisillä rappusilla taiteillessamme mietin mahdollista nilkan nyrjähtämistä. Miten täältä jyrkkien rotkojen ääreltä noudettaisiin vammautunut kulkija?

Huolet unohtuivat, kun katselimme maisemia ja ihania vesiputouksia. Ylhäällä vuorella on kuitenkin kapeita kohtia, jolloin levadaa reunustaa köysi. Itse sain kauhukohtauksen, ja jäin istumaan pieneen syvennykseen muun porukan jatkaessa huipulle asti.

Levada-reiteillä on runsaasti upeita vesi­putouksia. © Arto Wiikari

Levada-reiteillä on runsaasti upeita vesi­putouksia. © Arto Wiikari

Tämä helpohko levada kulkee viileässä puiden siimeksessä. © Arto Wiikari

Tämä helpohko levada kulkee viileässä puiden siimeksessä. © Arto Wiikari

Kylästä kylään veradoja pitkin

Tästä viisastuneena valitsimme myöhemmin minulle sopivampia patikointiretkiä, sillä niitäkin saarella on runsaasti. Jos ei halua mennä levadoille, saarella pääsee kulkemaan pikkukujilla, veradoilla, jotka puikkelehtivat kylästä kylään.

Ehkä ei kannata lähteä Madeiralle saakka ihastelemaan kissoja ja lehmiä, mutta näin me teimme. Majapaikan kissat saivat runsaasti ruokaa ja nimekseen Jorma ja Kyllikki. Lehmiä taas on joka paikassa, kun noustaan ylös vuorille.

Hyvin merkityt veradat puikkelehtivat asutuksen keskellä. © Arto Wiikari

Hyvin merkityt veradat puikkelehtivat asutuksen keskellä. © Arto Wiikari

Kyläbaarin Linda-kissa päivystää tiskin takana. © Arto Wiikari

Kyläbaarin Linda-kissa päivystää tiskin takana. © Arto Wiikari

Reitti vuorilta alas rantakyliin kulkee asutuksen läpi. © Arto Wiikari

Reitti vuorilta alas rantakyliin kulkee asutuksen läpi. © Arto Wiikari

Usva ja lehmät ihastuttivat

Retkeilimme pilvien peittämällä ”nummella”, jonka maisema oli kuin muinaisaikoja kuvaavasta elokuvasta. Sammalen peittämien puiden täytyy olla satoja vuosia vanhoja.

Ja sitten ne lehmät. Pilviusvan seasta ilmestyvät majesteetilliset otukset tekivät maisemasta epätodellisen. Piknikin jätimme sikseen, sillä pilvien seassa oli viileää. Ihanan Madeirasta tekee kuitenkin se, että aurinkoinen piknik-paikka löytyi helposti pienen autoajelun jälkeen. Poks! Ponchaa ja Madeiraviiniä laseihin.

Takkatuli oli tarpeen

Asuttuamme viikon Fatiman hulp­peassa talossa vaihdoimme toiseen vuoristotaloon, joka oli hauskasti kolmessa kerroksessa. Huoneisiin noustiin kapeita portaita pitkin, joten ketteryyttä tarvittiin siinäkin.

Tämä talo oli kodikas, ja onneksi sielläkin oli takka. Kun kyselimme paikallisilta polttopuita, meitä lähdettiin viemään puunmyyjän kotiin, tarjottiin drinkit ja pyydettiin vielä lähibaariin mukaan.

Talojen pihoilla voi nähdä eläimiä laiduntamassa. © Arto Wiikari

Talojen pihoilla voi nähdä eläimiä laiduntamassa. © Arto Wiikari

Jos Madeiralle matkustaa talvella, voi sääkin olla oikukas. Takkatuli oli tarpeen, sillä lomamme toisella viikolla alkoi hurja talvimyrsky. Ulos ei ollut asiaa ilman kunnon tamineita. Mutta onneksi olimme saarella. Auton nokka kohti tyyntä pohjoispuolta, ja hotelliin pariksi yöksi. Koska oli talvi, meidän lisäksemme hotellissa oli vain pari muuta asiakasta. Saunaan, uimaan, ja porealtaaseen.

Maukkaita kalaherkkuja

Madeirasta ei voi puhua mainitsematta sen kalaherkkuja. Simpukoita, katkarapuja ja muita mereneläviä. Sardiineja, mustahuotrakalaa ja grillattua turskaa banaanin kera. Parhaimmissa ravintoloissa myös liharuoat ovat herkullisia.

Pieniin vuoristokylien ravintoloihin ei kannata tälläytyä turhaan. Muutenkaan saarella ei juuri korkokenkiä tarvita. Joka paikkaan pitää kiivetä tai sitten laskeutua, yleensä siis molempia.

Menimme viisi tähteä saaneeseen Penalty-nimiseen ruokapaikkaan, jossa vanha omistajapariskunta istui katsomassa saippuasarjaa. Kun me yllättäen tulimme syömään, patisti emäntä siippansakin laittamaan meille kalaa ja lihaa. Keskustelu käytiin portugalin ja espanjan sekoituksella.

Restaurante O Fornossa ruokaa valmistetaan ulkona avotulella. © Arto Wiikari

Restaurante O Fornossa ruokaa valmistetaan ulkona avotulella. © Arto Wiikari

Ruokatarvikkeet kaivettiin esiin pöytämme vieressä olevasta pakastimesta. Vaikka valaistus tuli loisteputkista ja kärpäsiäkin pörräsi, saimme lopulta todella maittavan aterian viineineen, ja vieläpä edullisesti.

Toisessa vuoristokylässä baaria pyörittänyt mies soitti paikalle äitinsä laittamaan meille ruokaa, kun ”keittiö” ei ollut auki. Aidoista kohtaamisista jäi hyvä mieli täyden vatsan lisäksi.

Kun sitten lähdimme tammikuun lopussa kohti Suomea, alkoi sää Madeiralla taas tyyntyä. Nyt mietimme, että voisimmeko tulevaisuudessa viettää saarella pitemmänkin ajan keskellä talvea.

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/2022.

Lue myös: Alentejon maakunta yllättää Portugalissa: Yövy viinitiloilla, patikoi salakuljettajien polulla ja nauti historiallisista kohteista upeissa maisemissa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X