Kiinalainen hieronta muuttui painajaiseksi Marjon Shanghain lomalla – ”Epätietoisuus oli kauhea”

Hierojan rajut otteet sattuivat niskaan niin, että silmissä sumeni. Käynnin jälkeen koko vasen puoli alkoi puutua. Marjo Kiuru-Sundberg joutui elämään monta kuukautta kiinalaisessa huippusairaalassa tehdyn musertavan diagnoosin kanssa. Kunnes selvisi, että diagnoosi oli väärä.

Kiinalainen hieronta ei tuonutkaan hemmottelua – ”Vasen puoli kehostani puutui, en saanut happea”

”Matkustimme 16-vuotiaan kummityttöni Amandan kanssa Kiinan Shanghaihin, jonne Amandan paras ystävä oli muuttanut perheensä kanssa. Se oli alkukesää vuonna 2018.

Yhtenä päivänä otimme suunnaksi paikallisen hyvinvointikeskuksen. Halusimme hemmottelua. Tytöt valitsivat jalkahoidon ja minä kiinalaisen kokovartalohieronnan.

Asetuin vatsalleni kovan hierontapenkin päälle. Hieronta oli kova otteista. Tunsin hirveää kipua, kun hieroja runttasi niskaani. Aivan kuin tämä olisi hyppinyt niskani päällä. Mietin, ­selviänkö ­tästä. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Suomalaisella sisulla päätin kestää loppuun asti.

Jossakin vaiheessa­ ­hieroja puristi käsivarsistani ja aiheut­ti niihin järkyttävän kovan paineen tunteen. Kuin veri olisi seisahtunut.

Kun hieronta ja ”hemmottelutunti” oli ohi, hyppäsimme taksiin. Tarkoitus oli ajaa syömään kaupungin keskustassa sijaitsevaan Hard Rock Cafe -ravintolaan. Ulkona oli kuuma eikä taksissa ollut ilmastointia.

Voin huonosti ja tunsin, kuinka vasen puoli kehostani puutui. En saanut happea.

Jäimme kesken matkan pois taksista ja hakeuduimme pieneen kadunvarsikioskiin ostamaan juotavaa siinä toivossa, että kioskissa olisi viileämpää.

Outo tunne ei helpottanut. Joku ulkopuolinen tuli kysymään, mikä on hätänä, ja soitti ambulanssin. Se vei meidät kauppakeskukseen, jonka yläkerrassa piti olla yksityinen sairaala. Minut kannettiin paareilla kauppakeskuksen ­ovelle, ­josta raahauduin hissiin ja odotushuoneeseen. Pian selvisi, että kyse onkin silmäsairaalasta.”

Hoitoon Shanghain kansainväliseen sairaalaan

”Muistikuvani seuraavista tapahtumista ovat hämäriä, mutta päädyimme taksilla Shanghain kansainväliseen sairaalaan. Siellä pääsin petiin, ja minua alettiin nesteyttää. Otettiin verikokeita ja sydänfilmi. Pää piti kuvata kiireesti.

Hoitohenkilökunta ympärilläni puhui kiinaa. Tajusin heidän ilmeistään ja äänensävystään huolen sekä sen, että nyt on kova kiire. Epätietoisuus oli kauhea, kun minut työnnettiin magneettiputkeen, vedettiin sieltä pois, iskettiin varjoaineneuloja käsivarsiin ja työnnettiin takaisin putkeen.

Makasin ­sairaalahuoneessa, kun lääkäri tuli sängyn viereen ja ilmoitti: ”No TIA, no cancer, but you have Multiple sclerosis.” Olin onnellinen, et­ten ollut hengenvaarassa.

Sairaalassa todettiin, etteivät oireet voineet johtua hieronnasta.

Ystäväperheen äiti haki meidät kotiin. Illalla jouduin kuitenkin palaamaan sairaalaan, kun kasvot ja pää ­puutuivat. ­Kokeita otettiin lisää, ja sain kouraani pillereitä, rauhoittavia lääkkeitä. En ottanut niitä.”

Hieronta johti jatkotutkimuksiin – selkäydinnäyte ja magneettikuvat otettiin Suomessa

”Aloin googlata, mikä oikein on Multiple sclerosis. Järkytyin, kun tajusin, että minulla todella oli kaikki MS-taudin oireet lukuun ottamatta näköhäiriöitä. Se tuntui loppuelämän tuomiolta. Näin jo itseni pyörätuolissa.

Soitin kotiin ja kerroin kuulumiset puolisolleni Petrille. Hän lohdutti ja lupasi pysyä rinnallani, tuli mitä tuli.

Kun viikon kuluttua palasimme kotiin, tiesin jo paljon MS-taudista sekä ruokavalion merkityksestä ja mielenhallinnan tärkeydestä taudin hoidossa.

Suomessa menin matkavakuutuksen turvin jatkotutkimuksiin. Terveystalon neurologi ei katsonut Kiinan-kuvia, vaan teki omat testinsä ja lähetti minut keskussairaalaan.

Lähetteessä luki: ”MS-tauti varma tai lähes varma”.

Sairaalassa otettiin selkäydinnäyte ja magneettikuvat, mutta sairaalan kesälomien takia sain kuulla tuloksista vasta yli kolmen kuukauden kuluttua. Koko sen ajan elin tietoisena rankasta sairaudesta. En silti halunnut jäädä suremaan kohtaloani, vaan tein töitä normaalisti. Välillä kävin itkemässä ahdistustani takahuoneessa.

Kun lopulta pääsimme kuulemaan tuloksia, neurologi alkoi kummallinen ilme kasvoillaan kertoa, ettei selkäydinnäytteessä eikä magneettikuvissa näkynyt mitään poikkeavaa. Hänen mukaansa minusta ei löytynyt mitään sellaista mitä Kiinan epikriisissä luki.

Yhtäkkiä olinkin terve nainen. Se oli valtava helpotus.”

”Käsi ei palaudu koskaan ennalleen”

”Vasemman puoleni puutuminen jatkui. Pistely tuntui varpaista sormenpäihin. Pikkuhiljaa, kahden vuoden aikana oireet poistuivat muualta paitsi vasemmasta kädestäni. Siinä ei ollut voimaa, ja huomasin lihaksien alkaneen surkastua.

ENMG-tutkimuksessa lopulta selvisi, että kyse on hermojuurivauriosta. Sellainen voi tulla kovasta, niskaan kohdistuvasta iskusta.

Käsi puutuu edelleen eikä palaudu koskaan ennalleen. Pistely tuntuu varsinkin öisin, mutta pärjään vaivan ­kanssa. Olen oppinut mielen hallintaa ja positiivista ajattelua. Nyt tiedän, että kaikesta selviää ja aina on toivoa.”

Lue myös: Käsi puutuu öisin – Milloin puutuminen kertoo vakavasta sairaudesta? Lue neurologin neuvot