Kyyn purema vei Raimon 10 päiväksi sairaalaan: ”Jalka oli entisellään, kun puremasta oli kulunut puolisen vuotta” 

Mustasaaressa asuva Raimo Tammenmaa, 74, oli kummipoikansa kanssa siirtämässä kaappia mökkivarastosta toiseen, kun jalan alla tuntui jotakin outoa. Kyyn purema aiheutti tapahtumasarjan, joka vei Raimon kymmeneksi päiväksi sairaalaan.

Kyyn purema nilkkaan

”Meillä on mökki Raippaluodossa. Eräänä talvena olin tehnyt mökille uuden vaatekaapin ja vienyt vanhan alta pois vajaan. Olin ajatellut, että kun kummipoikani Tomas tulee käymään mökillä, pyydän häntä auttamaan kaapin siirtämisessä toiseen varastoon.

Hän oli jo lähdössä pois, kun muistin kaapin.

Laitoin äkkiä vaan Crocsit­ jalkaan, ja lähdimme vajalle. Avasimme vajan ovet ja tartuimme kaappiin. Lähdimme kantamaan sitä niin, että minä kävelin takaperin. Olin ottanut pari askelta, kun tunsin, että jalkani alla on jotakin. Siinä sitten kaappi sylissä nostin jalkaa ja tajusin astuneeni kyykäärmeen päälle.

Käärme oli siinä vaiheessa vielä kiinni nilkassani, josta se putosi maahan ja luikersi vajan alle. Vaimoni oli eteisessä. Huusin, että käärme puri. Hän haki mökistä kyypakkauksen ja otin yhden tabletin. Sen jälkeen jatkoimme kaapin kantamista. Veimme sen sinne mihin se kuului.

Kun homma oli hoidettu, soitin Mustasaaren terveyskeskukseen, josta minua neuvottiin menemään äkkiä sairaalaan ensiapuun. Vaimoni kielloista huolimatta hyppäsin jääräpäisesti autoni rattiin ja lähdin ajamaan Vaasan sairaalaan. Kummipoika ajoi edellä, minä perässä. Matkaa oli 50 kilometriä.

Pysäkiltä kävelin sisään ensiavun luukulle ja kerroin mitä on tapahtunut. Luukulta huudettiin paikalle hoitaja, joka säikähti kyynpuremaa miestä niin, että pomppasi puoli metriä taaksepäin. Luuli kai, että käärme on edelleen minussa kiinni.

Jalassa ei tuntunut minkäänlaista kipua tai tuntemusta. Nilkassa näkyi neljä reikää, eli kyy oli purrut kahdesti.

Mustelma nousi nivusiin asti

Minut laitettiin makuuasentoon. Kun lääkäri lopulta tuli katsomaan, kysyin, voinko lähteä Kurikkaan kokoukseen. Olin poiminut mustikoita, joita olin viemässä sinne lahjaksi, ja kokouksen oli määrä alkaa parin tunnin päästä.

Väittely lääkärin kanssa päättyi siihen, etten saa lähteä. Kello 19 aikaan nousin käymään vessassa. Kun varasin jalalle, tunsin kovaa kipua ja tajusin, etten olisi mihinkään voinut lähteä.

Paikalle saapui toinen, kenialaissyntyinen hoitaja, joka kertoi, että heidän kulttuurissaan käärmeenpuremaan vedettäisiin puukolla haava ja myrkky imettäisiin pois. Se ei kuitenkaan onnistunut Suomessa. Suoneeni alettiin tiputtaa antibioottia.

Minut vietiin sisätautiosastolle. Siellä huoneet olivat niin täynnä, että jouduin makaamaan käytävällä.

Kun nousin yöllä vessaan, jalkaan sattui niin paljon, että pyörryin kesken toimituksen­. Virkosin ja kömmin takaisin sänkyyn.

Makuuasennossa kipu ei tuntunut ollenkaan.

Seuraavana päivänä jalka alkoi tummua. Ensin oli vain kantapää mustana, mutta sieltä se mustelma nousi ylöspäin pikkuhiljaa aina nivusiin asti.

Kymmenen päivää sairaalassa

Sain hyvää ruokaa ja vain makailin, eikä minulla mitään hätää ollut. Kunnes neljän päivän kuluttua yöllä alkoi aivan hirvittävä särky. Olin hiestä märkänä. Lakanoita vaihdettiin monta kertaa.

Tilanne oli niin paha, että hoitaja soitti paikalle päivystävän lääkärin. Sain morfiinia, joka poisti kivun silmänräpäyksessä. Morfiinin vaikutus kesti pari tuntia, sen jälkeen jalka alkoi antaa periksi.

Vietin sairaalassa kymmenen päivää. Kotiin kun pääsin, ihon pinta rupesi aristamaan niin, ettei jalka kärsinyt edes lakanaa päällään.

Olin innokas vesijuoksija, ja päätin mennä uimahallille kokeilemaan, olisiko siitä apua. Vesi jotenkin hieroi niin, että kipu katosi pariksi päiväksi. Aloin käydä joka toinen päivä uimahallilla.

Puoli vuotta toipumista

Toivuin vähitellen. Jalka oli entisellään seuraavana keväänä, kun puremasta oli kulunut puolisen vuotta.

Sattumaahan se oli koko tapahtuma: se että jalassa oli väärät kengät ja käärme osui jalan­ alle. Ei se minua siellä lautakasassa kytännyt.

Koska sylissäni oli painava kaappi, kyy luultavasti pelästyi niin, että luovutti koko myrkkyannoksensa minulle.

En minä sitä hyvilläni katsellut, kun pääsin sairaalasta ja näin sen siinä samassa paikassa makoilemassa. Ei se reagoinut mitenkään, vaikka menin viereen. Olin kai kyyn mielestä kuollut.

Vasemmassa sääressäni, siinä samassa kyyn puremassa jalassa, todettiin viime syksynä levyepiteelikarsinooma, eli okasolusyöpä, joka leikattiin. En tiedä liittyvätkö nämä asiat toisiinsa.”

Lue myös: Kun kyy puri Mocca-koiraa, labradorinnoutajan jalat pettivät: ”Se ei olisi selvinnyt hengissä ilman vastaseerumia”

Voima­varani: Luonto

© Juha Harju

”Olen aina viihtynyt luonnossa. Talvella hiihdän, kesällä kävelen, soudan ja vietän paljon aikaa marja- ja sienimetsässä, mökillä teen polttopuita pokasahalla ja kirveellä. Kaveriporukat harrastuksissa ovat minulle valtavan tärkeitä.”