Irene kärsi persoonan rakenteellisesta dissosiaatiosta – ”Persoonallisuuteni osat saattoivat vaihtua useammankin kerran viiden minuutin aikana”
Irene Palomino, 32, kipuili vuosia epämääräisen henkisen tuskan kanssa. Sitten eräs lääkäri ehdotti, että oireiden taustalla voisi olla traumasta johtuva persoonan rakenteellinen dissosiaatio.
Trauman vuoksi Irene Palomino tulkitsi väärin muita ihmisiä. ”Ihmisten ilmeet, eleet, ääni tai tapa olla saattoivat laukaista ahdistuksen.” © Teija Soini
Irene Palomino ajatteli, että hänen kehno mielialansa johtui ennen kaikkea huonosta parisuhteesta. Kun henkisen väkivallan värittämä suhde päättyi, ahdistus vain paheni. Palomino ei ymmärtänyt kärsivänsä traumasta, jonka aiheutti menneisyyden vakava seksuaalinen hyväksikäyttö.
”Päädyin ottamaan kaikki reseptilääkkeeni”
”Aloin olla huolissani siitä, että minua väsytti ihan hirveästi koko ajan. Nukahtelin työpaikalla tietokoneen ääreen, ja minulla oli jatkuvasti henkisesti tuskainen olo. Olin jo aiemmin saanut nuorisopoliklinikalta masennusdiagnoosin sekä lääkkeitä ahdistukseen ja uniongelmiin.
Eräänä päivänä päädyin ottamaan kaikki reseptilääkkeeni, joita minulla kotona sattui olemaan. Niitä ei onneksi ollut paljoa, joten jäin henkiin. Pääsin päivystyksen kautta nopeasti ensimmäistä kertaa osastohoitoon.”
Takaumia seksuaalitraumoista
”Olin osastolla vahvasti lääkittynä muutaman viikon, mutta keskusteluapua en muista saaneeni. Traumataustani nousi esiin, mutta siitäkään ei puhuttu sen enempää. En kokenut suljettua osastoa oikeaksi paikaksi, koska en esimerkiksi ollut psykoottinen tai vaaraksi muille. Minut lähetettiin kotiin.
Kärsin edelleen valtavasta ahdistuksesta ja elämäni kriisiytyi entisestään. Olin sairauslomalla ja purin sisäistä tuskaani tuhlaamalla rahaa. Sen seurauksena vuokra ja osa laskuista jäi maksamatta. Lisäksi riitaannuin pahasti ystäväni kanssa.
Kävin säännöllisesti psykologin juttusilla, mutta hoitosuhteeni katkesi, kun muutin toiselle paikkakunnalle. Olin koko ajan menossa, koska minulla oli niin paha olla. Läheisistänihän se näytti siltä, että olin vain aktiivinen. Uniongelmat palasivat, velat painoivat ja aloin taas käyttää lääkkeitäni väärin.
Sitten seksuaalitraumoista alkoi tulla hyvin yksityiskohtaisiakin takaumia. Olin sysännyt tapahtumat pois mielestäni, joten takaumat olivat todella järkyttäviä. Saatoin myös tulkita tällöin tapailemani miehen viattoman kiusoittelun väärin ja säikähtää niin pahasti, että työnsin hänet pois. Enkä ymmärtänyt yhtään, miksi minulle tapahtuu niin.
Kerran olin taas raahautunut töihin lääkkeiden voimin, mutta siitä huolimatta vapisin ja minulla oli karmea olo. En pystynyt tekemään mitään ilman, että käytin lääkkeitäni väärin. Silloin ajattelin, että tälle on pakko tulla loppu.
Sen jälkeen alkoi pidempi osastohoito, josta tuli yksi elämäni käännekohta.”
”Dissosiaatiohäiriö alkoi tuntua omalta”
”Vietin avo-osastolla vajaat kolme kuukautta. Siellä sain keskusteluapua, oli vierailuajat ja sain yöpyä välillä kotonakin. Hoitojakson aikana minulle tehtiin kattavat haastattelut, joissa käytiin läpi lähes kaikki mielenterveyden häiriöt. Mitään muuta ei löytynyt kuin traumaoireistoa.
Yksi osaston lääkäreistä kysyi, olenko kuullut persoonan rakenteellisesta dissosiaatiosta. Se on mielen kehittämä keino selviytyä järkyttävistä tapahtumista: persoona jakautuu osiin, joista toiset kantavat traumamuistoja mukanaan, toiset pyrkivät välttämään niitä.
Mielestäni lääkäri toimi ammattimaisesti tuupatessaan minua oikeaan suuntaan johdattelematta liikaa. Rakenteellisesta dissosiaatiosta oli vaikea löytää tietoa, ja kun sitä löytyi, se oli vaikealukuista. Silti dissosiaatiohäiriö alkoi tuntua omalta.
Persoonallisuuteni osat saattoivat vaihtua useammankin kerran viiden minuutin aikana. Riitatilanteessa saatoin ensin huutaa puolisolleni ja uhkailla erolla, sitten vetäytyä lukitun oven taakse itkemään holtittomasti, palata taas räyhäämään ja sen jälkeen jatkaa arkisia askareita kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vointiani alettiin hoitaa rakenteellisen dissosiaation kautta. Huomasin, että trauman hoito todellakin vaatii traumaspesifin hoidon. Nyt aloin oikeasti toipua.”
Rakenteellinen dissosiaatio tutummaksi
”Kun psykoterapia päättyi alkuvuodesta 2021, jännitin, miten minun käy ilman tukea. Mutta hyvin olen pärjännyt! Minulla on edelleen kotikuntani mielenterveystoimistossa hoitosuhde, joka palvelee minua tällä hetkellä hyvin.
Terapia ja sieltä saadut opit ovat mullistaneet elämäni, enkä kertaakaan sen päättymisen jälkeen ole kokenut sitä valtavaa sisäistä tuskaa. Riitatilanteissa hämmennyn vieläkin siitä, että käyttäydyn kuin aikuinen: pystyn hillitsemään itseni, kun huomaan, että paniikki yrittää iskeä. Olen ollut nykyisen kumppanini kanssa lähes kahdeksan vuotta.
Olen valmistumassa sosionomiksi Diakista. Koen, että rakenteellisesta dissosiaatiosta puhuttiin opintojeni aikana liian vähän, joten päätin tehdä opinnäytetyönäni aiheesta oppaan.
Disso ry:n kanssa yhteistyössä tehty Opas emotionaalisesta traumasta ja rakenteellisesta dissosiaatiosta kärsivän asiakkaan arvostavaan kohtaamiseen on tarkoitettu avuksi sekä häiriöstä kärsiville että alan ammattilaisille.”
Irenen voimavara – Tanssi
”Kehoyhteyteni oli täysin kadoksissa ennen kuin aloitin aikuisiällä tanssiharrastuksen. Tanssi maadoittaa ja rauhoittaa. Sen avulla voi päästää kehosta irti kaiken sen surun ja tuskan, jota ei osaa sanoittaa. Tanssi on minulle terapiaa. Joskus olen tanssiessani itkenyt silkasta vapaudesta ja ilon tunteesta.”
© iStock