Elokuva-arvio: Mary Shelley on tummasävyinen yhdistelmä feminististä ja historiallista draamaa, josta puuttuu kaikenlainen sievistelevä kuorrutus
Vuoden 1814 Britanniassa 16-vuotias kirjailijaksi haluava Mary tapaa runoilija Percy Shelleyn ja rakastuu perheensä vastustuksesta huolimatta.
Elle Fanningin nimiosasuorituksen hiljainen tuli vastaa hyvin koko elokuvan sävyä. Kuvassa myös Douglas Booth.
Mary Shelley (1797–1851) muistetaan Frankensteinin, erään maailmankirjallisuuden varhaisimman tieteisromaanin, kirjoittajana. Saudi-Arabiassa syntyneen naisohjaajan Haifaa Al-Mansourin elokuva (Britannia–Luxemburg–USA 2017) kertoo Maryn elämästä ja siitä, kuinka hän tuli kirjoittaneeksi maineikkaan romaaninsa.
Emma Jensenin käsikirjoitus on älykkäämpi ja johdonmukaisempi kuin monessa elämäkerrallisessa elokuvassa. Jensen rakentaa tarinaa vähitellen siihen, miten Mary omien katkerien elämänkokemustensa kautta luo kuvan yksinäisestä ja hylätystä hirviöstä. Hirviön tuskassa on paljon Maryn omaa, hänen elämänkumppaninsa, runoilija Percy Bysshe Shelleyn (Douglas Booth) kautta kokemaa kärsimystä.
Elokuva on tummasävyinen yhdistelmä feminististä ja historiallista draamaa, josta puuttuu kaikenlainen sievistelevä kuorrutus. Painopisteenä on naisen oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään ja omien tekojensa kautta. Aika on 1800-luvun alkupuoli, mutta teema on yhä tärkeä ja puhutteleva. Se ajetaan läpi painoarvoa vähitellen korottaen.
****
Mary Shelley, sunnuntai 11.9. klo 21.15, TV2