Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset -sarja sisältää mustaa huumoria ja murhatutkimusta – ”Kuolleista kirjoittaminen on todellisuuspakoa”
Mustanhumoristisessa dokumenttisarjassa seurataan historioitsija Teemu Keskisarjan kirjaprojektia Tulilahden kaksoismurhasta.
Sanelin on Teemu Keskisarjan paras ystävä, kun muistiinpanot on saatava talteen niin historiallisilla tapahtumapaikoilla kuin auton ratissakin. © Yle
Paineet ovat kovat. Kirja Kyllikki Saaren henkirikoksesta osoittautui valtavaksi myyntimenestykseksi. Siksi seuraavankin on oltava samanlainen. Näin historioitsija Teemu Keskisarja päätti, kun aloitti uuden kirjahankkeensa Tulilahden kaksoismurhista.
Moni Suomen rikoshistoriaa tunteva muistaa tapauksen. Heinäkuussa 1959 kaksi Heinävedellä telttailemassa ollutta nuorta naista tapettiin julmalla tavalla. Heidän ruumiinsa löydettiin viikkojen etsintöjen jälkeen vesijättömaalta Tulilahden leirintäalueelta. Tekijä ei koskaan selvinnyt.
Teemu Keskisarja Kyllikki Saaren suohaudalla 17. toukokuuta 2021, jolloin selvittämättömästä murhasta oli kulunut tasan 68 vuotta. © Jussi Partanen
Tuskainen projekti
Tommi Hakon ohjaama neliosainen sarja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata Tulilahti-projektin etenemistä. Helposti se ei suju, sillä ongelmia alkaa kasaantua heti alkuunsa. Kyllikki Saaren perintö kummittelee vahvana ja muut työt sotkevat ajatukset.
”Tv-sarjan tekeminen oli miellyttävää, mutta kirjan tekeminen ehkä tuskaisampaa kuin ikinä”, sanoo Teemu Keskisarja.
”Monta kuukautta meni hukkaan, kun en löytänyt tekstiin rakennetta ja rytmiä. Jonkinlainen työvoitto kyllä tuli. Mysteerin ratkaisu on mielestäni uskottava. Tiedän Tulilahdesta enemmän kuin kukaan elossa oleva ihminen.”
Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset on ennen kaikkea huikea sukellus kirjailijan pään sisälle, keskelle hänen mustanhumoristista mielenmaisemaansa. Ohjelmassa Keskisarja kertoo olevansa menneisyyden vanki. Hän ei pääse missään irti historiasta, eikä sitä oikeastaan haluakaan.
”Historia on tärkeää, koska me elämme vain kerran. Nykyisyys rikastuu siitä tiedosta, että niin monet monituiset ihmiset elivät ja kuolivat ennen meitä ja tallasivat näitä polkuja tuskineen ja lohtuineen. Kuolleista kirjoittaminen on todellisuuspakoa internet-ajan sieluttomuudesta.”
Vetäytyvä menninkäinen
Teemu Keskisarja painottaa, että kaikki sarjassa nähtävät työtilanteet ovat autenttisia. Mitään ei otettu uusiksi eikä siloteltu. Kirjailijan itsensä lisäksi ruutuaikaa saavat runsaasti myös hänen uskolliset avustajansa Eeva Tammi ja Kaisa Kautto. Edellinen on taustaltaan leikkaussalin ylihoitaja, jälkimmäinen on päätoiminen kanttori.
”Eeva ja Kaisa ovat apureitani, koska he tulevat toimeen elävien ihmisten kanssa. Minä olen akateeminen menninkäinen, en osaa haastatella. Eevan ja Kaisan sosiaalisilla taidoilla aukenevat monet ovet.”
Hellyttävimmillään sarja on kuvatessaan Keskisarjan työskentelyä kotioloissa. Tarhaikäinen tytär pyörii luontevasti jaloissa, kun kirjailija puhuu ajatuksiaan sanelukoneelle. Välillä vanha KRP:n raportti vaihtuu Mikko Mallikkaaseen, josta luetaan pätkä lapselle. Ja sen jälkeen työnteko jälleen jatkuu.
”Kaiken A ja O ovat arkistolähteet. Niihin tykkään ikään kuin hukuttautua kaikissa kirjoissani. En pysty ratkaisemaan 1700-luvun mysteerejä, joista on liian vähän asiakirjoja. Kyllikki Saaresta ja Tulilahdesta on uskomattoman rikas aineisto KRP:ssä ja Kansallisarkistossa.”
Sarjan lopputulokseen Keskisarja kertoo olevansa tyytyväinen, koska se ei muistuta tosi-tv:tä. Ennen kaikkea hän kehuu sarjan kuvaajien Antti Lempiäisen ja Hannu Kettusen kunnianhimoista työnjälkeä.
Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset, Yle Areena