Tiedetrippi tarinallisti tieteen ja nousi podcast-suosikiksi – ”Ohjelma syntyy, kun yritän ymmärtää asioita”
Ylen Tiedetrippi-podcastin toimittaja Henry Tikkanen haluaa tehdä tieteestä kansantajuisempaa. Jaksojen miljoonat käynnistyskerrat kertovat sen onnistuneen.
Toimittaja Henry Tikkasen podcast Tiedetrippi on noussut Suomen kuunnelluimpien joukkoon.
Yle Areenassa julkaistava podcast Tiedetrippi on saanut kuuntelijat todella innostumaan tieteen tarinoista. Sarjan jaksoilla on 5,6 miljoonaa käynnistystä ja ne ovat keränneet yhteensä noin 1,7 miljoonaa tuntia kuuntelua, kertoo ohjelman toimittaja Henry Tikkanen.
Lukemien perusteella Tiedetrippi on valtavan suosittu podcast ja yksi Ylen kärkituotteista audiopuolella.
”Podcastien tuottajat paljastavat aika harvoin lukujaan, mutta sen voi tuosta viidestä ja puolesta miljoonasta laskea, että keskimäärin jaksoja kuunnellaan noin 80 000 kertaa. On se paljon.”
Podcastin kahdeksannen kauden jaksot alkavat 13. marraskuuta.
Vahva journalistinen tausta
Tikkasen tausta toimittajana ennen Tiedetrippiä on monipuolinen. Hän on opiskellut aate- ja oppihistoriaa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Lisäksi Tikkanen on valmistunut ammattikorkeakoulusta journalismin linjalta medianomiksi.
Toimittajan työt ovat tulleet tutuiksi jo opiskeluaikoina, jolloin hän Oulussa toimi muun muassa Urheiluruudun avustajana ja työskenteli kesätoimittajana Aamulehdessä.
Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan Yleltä, jossa hän teki pitkään YleX -kanavan ohjelmaa Etusivua Reetta Röngän ja Jukka Lindströmin kanssa, juonsi Ykkösaamua monena kesänä sekä teki Yle Kioskille erilaisia sisältöjä. Ville ”Viki” Eerikkilän ja Juuso ”Köpi” Kallion kanssa tehtiin kaksi kautta ohjelmaa Viki, Köpi ja Henkka – tieteen armoilla.
Tiedetrippi sai alkunsa, kun Tikkasen tekemät Yle Kioskin tiedevideot menestyivät hyvin.
”Loin Instagramiin tilin Yle Kioski tiede ja tein videoita myös Youtubeen ja Facebookiin. Kuvaaja ja leikkaaja olivat apuna, mutta oikeaa tiimiä ei ollut, vaan olin vetovastuussa yksin. Jossain vaiheessa hieman väsyin siihen taakkaan, ja ehdotin pomoille podcastin tekemistä.”
Ohjelma joka vielä puuttui
Ideaa podcastista pidettiin hyvänä, joten Tikkanen ryhtyi konseptoimaan uutta ohjelmaa.
”Koin, ettei vielä ollut olemassa juuri sellaista podcastia, jota itse kaipasin. Eli sellaista, joka esittelisi tiedettä ja kiinnostavia ilmiöitä vahvasti tarinallisesti, kerronnallisin keinoin.”
Hän teki pilottijakson juuri siitä lähtökohdasta, että ohjelmatyyppi vetoaisi häneen itseensä kuuntelijana.
”Ensimmäisenä syntyi sitten jakso Kansa joka murhasi lapsensa. Se kertoo eteläamerikkalaisesta chimú-kansasta, joka arkeologisten löytöjen mukaan satoja vuosia sitten tappoi satoja lapsia tarkoin menoin.”
Tikkanen teki pilottijaksoon kaiken itse äänisuunnittelua myöten. Hän esitteli jakson pomoilleen, ja kaikki ymmärsivät, että sarjassa on rutkasti potentiaalia, mutta se tarvitsee ehdottomasti oman äänisuunnittelijan.
”Ja silloin löytyi äänisuunnittelijaksi Tuomas Vauhkonen, jolla oli tekemiseen todella hyvä ote ja visio. Hän on ollut mukana Tiedetripissä alusta alkaen.”
Tiede lähemmäksi tavallista ihmistä
Tikkanen tekee podcastiaan edelleen hyvin autonomisesti. Aiheet jaksoihin hän poimii itsenäisesti.
”Aiheita voi juolahtaa mieleen ihan mistä vain. Kypsyttelen mielessäni paljon erilaisia aiheita. Monet niistä hylkään ensin, mutta saatan palata niihin myöhemmin, kun tulee jokin oivallus. Valitsen aiheiksi vain sellaisia, jotka ovat käsitykseni mukaan merkittäviä kuuntelijalle.”
Eräs Tiedetripin tarkoituksista on tuoda tiedettä ja sen tarinoita lähemmäksi tavallisia ihmisiä. Eli heitä, jotka eivät ole arjessaan tieteen asiantuntijoita.
”Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja tietoa, mutta monesti se on puettu sellaiseen muotoon, että täytyy olla jo valmiiksi vihkiytynyt johonkin asiaan saadakseen siitä lisätietoa. Pyrkimykseni on, että vaikka kuuntelijalla ei olisi jakson aiheesta mitään pohjatietoa, hän voi silti kuunnella sen jakson, oppia uutta ja viihtyä.”
Vaikka Tikkasen lisäksi tiedettä ovat popularisoineet muutamat tunnetut nimet kuten Esko Valtaoja ja Tiina Raevaara, Tikkanen kokee Suomessa edelleen olevan jonkin verran asennetta, jossa asia-aiheiden popularisointia ja viihteellistämistä ylenkatsotaan.
”Vaikka eihän sen pitäisi olla niin. Kun tietoa yhdistää viihteeseen, niin silloinhan ihmiset saavat myös sitä tietoa, jota eivät ehkä muuten olisi kiinnostuneita hankkimaan. Aivan samalla lailla kuin tiedettä, myös esimerkiksi politiikkaa voi viihteellistä, kyllä sekin tuo esiin politiikan käänteitä.”
Poikkeuksellinen metsäjakso
Tiedetripin toisella kaudella on yksi jakso jaettu poikkeuksellisesti kahteen osaan, siis kahdeksi jaksoksi. Kyseessä on Vihreän kullan kimallus, joka käsittelee Suomen metsiä, niiden (avo)hakkuita, luonnontilaisia metsiä, talousmetsiä sekä asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miten metsiä pitäisi hoitaa.
”Minulle tulee kuuntelijoilta paljon palautetta, ja yleensä se on 99-prosenttisesti positiivista. Mutta metsäjaksoista tuli metsäalan ihmisiltä muutamia jyrkkiä yhteydenottoja. Se varmaan kertoo, että aihe on tärkeä.”
Koska Suomessa on paljon metsää, aihe on tietysti erityisen tärkeä.
”Ajattelen paljon semantiikkaa, että mitä sanoja käytetään ja mitä ne sanat tarkoittavat. Joillekin metsä tarkoittaa monimuotoista ekosysteemiä, jossa on paljon elämää. Toisille metsä tarkoittaa pelkkiä puita. Meillä pitäisi olla kaksi eri sanaa näille eri asioille, koska muuten puhutaan samoilla sanoilla eri asioista.”
Vihreän kullan kimallus -jaksot Tikkanen teki lähtökohtanaan juuri ristiriita. Ajatukset, käsitykset ja keskustelu metsästä on hyvin polarisoitunutta. Suomen kansa on monessa mielessä noussut metsästä, nyt osa ihmisistä näkee samoja alueita katsoessaan luonnon, osa puolestaan puukuutioiden hinnan.
”Niin moni omistaa metsää, että se rahahan tässä on se, mikä keskustelua polarisoi.”
Mitä tahansa voi käsitellä
Kun puhutaan tiedepodcastista, yksi kysymys tietysti on, missä tieteen rajat kulkevat tämän ohjelman katsannossa. Tikkasen mukaan aivan mitä tahansa aihetta voi periaatteessa käsitellä, kyse on vain käsittelytavasta ja tulokulmasta.
”Minulle maailma näyttäytyy koko ajan kiinnostavana paikkana. On paljon asioita, joita en ymmärrä, mutta haluan ymmärtää niitä. Siitä ohjelmakin syntyy, kun yritän ymmärtää asioita.”
Periaatteessa Tiedetrippi voisi käsitellä vaikka rajatiedon ja esoterian ilmiöitä kuten enkeleitä, tonttuja tai haltijoita.
”Totta kai, ei pidä ylenkatsoa mitään ilmiöitä. Enkelithän ovat todellisia sille ihmiselle, joka niitä näkee. Mutta Tiedetripissä asiaa käsiteltäisiin tieteellisestä näkökulmasta, eli pyrittäisiin selittämään esimerkiksi sitä, miksi ihmiset näkevät enkeleitä.”