Isyys oli jo lapsuuden haave – Ernest Lawson puhuu avoimesti keskenmenosta: ”Surua se ei vähennä, mutta se helpottaa asian ymmärtämistä”
Näyttelijä ja lastenkirjailija Ernest Lawson tiesi jo nuorena haluavansa isäksi. Haave toteutui kuutisen vuotta sitten. Ennen toisen tyttären syntymää koettu keskenmeno surettaa yhä.
Ernest Lawson, 35, on näyttelijä, juontaja ja lastenkirjailija.
Näyttelijänä tutuksi tullut Ernest Lawson, 35, kertoo elämänsä merkittävästä käännekohdasta. Hän on myös lastenkirjailija, jonka uusin teos on Höpersankarit: Höperit vastaan superit (WSOY).
Ernest Lawson ei ollut isällinen hahmo ennen lastensa syntymää
”Elämäni merkittävin käännekohta oli, kun minusta tuli ensimmäistä kertaa isä vuonna 2017. Siihen aikaan elämässäni tapahtui paljon muitakin isoja muutoksia, mutta isäksi tuleminen on ollut maailman suurin asia.
Isän rooli on ollut minulla aina hyvin selkeä osa identiteettiä, vaikka en voi missään nimessä väittää, että olisin ennen omia lapsiani ollut kovin isällinen hahmo.
Olen tehnyt töitä opettajana ja paljon muitakin hommia lasten ja nuorten kanssa, mutta en silti ole ehkä mikään maailman lapsirakkain ihminen. Rakastan omia lapsiani, mutta ei se tarkoita sitä, että olisin jokaisesta näkemästä vauvasta ihan innoissani.
Olen kuitenkin aina nähnyt itseni isänä, ja olen aina tiennyt, että haluan olla isä. Hassua on, että jo nuorempana näin itseni nimenomaan tyttären isänä, ja nyt minulla on niitä jo kaksi.”
”Rakastan sisaruksiani ehdoitta”, Ernest Lawson sanoo
”Toinen tyttäremme syntyi vuonna 2020. Vaikka kaaos on moninkertaista verrattuna yhteen lapseen, olen niin onnellinen, että heillä on elämässään toisensa. Minulla itselläni on kaksi pienempää sisarusta, ja tiedän, että sisarussuhteet ovat parhaimmillaan elämän mittaisia.
Tyttäreni ovat ainoat ihmiset, jotka elävät lähtökohdistaan tismalleen saman elämän alun. He kaksi ovat ainoat ihmiset, jotka tulevat tietämään, millaista oli olla minun ja vaimoni lapsia. Heillä on samat muistot, ympäristöt ja kasvutarinat, kunnes jossain vaiheessa he lähtevät omiin suuntiinsa.
Omat sisarukseni ovat olleet elämässäni valtava rikkaus, ja olemme näin aikuisiällä löytäneet toisemme tosi hienosti. Rakastan heitä ehdoitta.
Keskenmenoa on vaikea ajatella rationaalisesti
”Koimme keskenmenon ennen kuopuksemme syntymää. Suru siitä on edelleen taustalla, vaikka toisinaan kuluu pitkäkin aika, ettemme tule jutelleeksi siitä vaimoni kanssa. Järkiperäisesti ajattelen kuitenkin, että kuopustamme ei olisi, jos asiat olisivat menneet eri tavalla.
Jonkinlainen tarkoituksenmukaisuus tulee mieleen tällaisissa tilanteissa. Vaikka vaikeahan sitä on rationaalisesti ajatella, enkä osaa sitä sen paremmin selittää. Kun keskenmeno tapahtui, googlailin aiheesta paljon juttuja. Silloin ymmärsin, että emme olleet todellakaan ainoita, keille näin kävi, eikä meissä myöskään ollut mitään vikaa.
Päätin silloin, että aion puhua asiasta ääneen nimenomaan isien näkökulmasta. Olen saanut saman kokeneilta ihmisiltä paljon kiitoksia aiheen käsittelystä. Vaikeista asioista ääneen puhuminen keventää kummasti omaa mieltä ja sydäntä. Surua se ei vähennä, mutta se helpottaa asian ymmärtämistä.”
”Omat unelmani ovat oikeasti jo toteutuneet”
”Esikoisemme täyttää loppuvuodesta seitsemän vuotta, ja hän menee kouluun tulevana syksynä. Minusta tuntuu pahimmalta, että en pysty pysäyttämään aikaa. Minulla on sellainen olo, että nyt kun hän aloittaa koulun, niin seuraavassa silmänräpäyksessä hän menee yläkouluun ja sen jälkeen jo jatko-opintoihin.
Yritän viettää lasteni kanssa kaiken mahdollisen ajan ja painaa tiukasti mieleen yhteiset hetket ja jutut. Viimeisten vuosien aikana minulla ja vaimollani on onneksi ollut aikaa myös pysähtyä ja huomata, että toiveemme ovat oikeasti toteutuneet.
Totta kai päivittäin tulee asioita, jotka harmittavat siinä hetkessä, mutta loppujen lopuksi esimerkiksi töihin liittyvät onnistumiset ja epäonnistumiset ovat vain triviaalia.
Kun lapsia nukkumaan laittaessani kysyn heiltä, mikä on ollut päivässä parasta, he sanovat tosi usein, että se kun teimme jotain yhdessä. Heille mikään tavara tai saavutus ei merkitse eniten vaan se, että olemme olleet yhdessä.
Ne hetket muistuttavat minuakin siitä, että omat unelmani ovat oikeasti jo toteutuneet. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, joiden kanssa saan päivittäin viettää aikaa. Sehän se minun oikea unelmani oli.
Kaikki muu on höttöä, josta saan toki voimaa ja inspiraatiota ja ihania kokemuksia, mutta ne ovat vain ohimeneviä. Pysyvää on meidän oma ydintiimimme, joka maadoittaa minut elämään kuin laivasta heitetty ankkuri.”