70-luvun muoti palaa – Katso kuvat! Näin aikakausi näkyy nyt muodissa, olohuoneissa ja keittiöissä
Televisio oli mustavalkoinen, mutta kaikki muu olikin sitten värikästä. Upposin 70-luvun teininä värikylpyyn kuin sarjakuvan Obelix taikajuomapataan.
Dosentti Ville Pernaa on kuvannut 70-lukua harmaaksi vuosikymmeneksi. Suomi oli säikähtänyt Prahan miehitystä elokuussa 1968 ja mielisteli Neuvostoliittoa. Mutta kodeista harmaus oli kaukana.
Huonettani hallitsivat keltainen Hitti-hyllykkö ja suklaanruskeaksi maalattu tehosteseinä. Kirkkaanvihreä kukkapeili erottui seinältä päräyttävänä.
Keltaisella ja oranssilla, ruskealla ja vihreällä sisustettiin estottomasti myös tuttavaperheiden kodeissa. Eleetön ja haalea skandinaavinen sisustustyyli keksittiin vasta paljon myöhemmin.
Olohuoneemme herkkuja olivat avotakka ja seinänlevyinen ikkuna, jossa oli polyesteriset valoverhot – suosittu sisustusefekti. Serkkuni olkkarin tähti oli puolestaan valkoinen, pitkäkarvainen paimentolaismatto. Festivo-kynttilänjalat kohosivat korkeuksiin kirjahyllyssä. Vieraiden tullessa sen kätköistä kaivettiin Tapio Wirkkalan Niva-lasit Karpalet-drinkeille. Niin Nivaa kuin Festivoakin valmistetaan taas.
Tapio Wirkkalan Niva-laseista on valmistettu erikoiserä. © Iittala
Heikki Orvolan Miranda-sarja 70-luvun alusta on palannut tuotantoon. © Timo Junttila
Oiva Toikan Frutta levittäytyy uusiin tuotteisiin. © Timo Junttila
Vakosamettista Easy-vuodetuolia on alettu valmistaa uudestaan. © Pohjanmaa
Musta ei ollut must
Värit pääsivät vaatteisiinkin, sillä musta ei ollut must. Ruskean eri sävyt jylläsivät vaatteissa jo kantapään korkeudella.
”Sympat murkut” (toimittaja Uma Aaltosen lanseeraamat sanat) sujauttivat jalkateränsä ruskeisiin vakosamettitossuihin, Retuihin ja Tahvoihin.
Koulun käytävillä vilisivät sukupuolesta riippumatta samat Marimekon tasaraidat sekä Jamekset tai Beaversit, joiden leveä lahje oli takaa tungettu Hai-saappaisiin. Meno oli denim-voittoista, mutta samettikin kelpasi. Hai-parvi ja farkut jäivät keskuuteemme ikuisiksi ajoiksi.
Haiden trendikkyys on ikuista: kumpparit täyttävät 55 vuotta. © Hai
Nousun Ruska-verkkarit ovat tuulahdus Lasse Virenin kulta-ajoilta. © Janne Ylimys
Rockia ja arkirealismia
Hurriganes teki väkevän entréen. Roadrunner-vinyyli (1974) oli jotain niin pökerryttävää, että sitä piti pyörittää levylautasella tuntitolkulla putkeen.
Myös suomeksi laulettu rock iski kuin leka. Juice Leskisen, Mikko Alatalon ja Harri Rinteen Coitus Int mehevöitti suomalaista rock-lyriikkaa. Juicen virtuoosimainen kieli taipui realistisiin sanoituksiin ja kreiseihin tarinoihin vaikka Tarzanin kalsareista (1973) .
Lastenkamareissa meno oli samaan aikaan puisevaa. Satujen fantasia vaihtui 70-luvulla arkirealismiin ja valistukseen. Prinsessat korvautuivat kehitysmaiden lapsilla ja Teemulla ja Sannalla. Teemu opetteli pukemaan, käymään potalla ja oivaltamaan tyttöjen ja poikien fyysiset erot. Sanna-polon osana oli käydä tikattavana.
Mutta onneksi Suomi-rock paikkasi irrotteluvajetta. Lääkkeenä tiedostavuusnärästykseen luukutettiin Eppujen Lainelautaileva lehmänmaha rock’n’rollia, Kari Peitsamon Country-haita ja Sleeppareitten Kesämopoa. Yllätys oli suuri, kun siitä löydettiin äskettäin pasifistinen ulottuvuus!
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/2023.
Gulf-baarin pihalla seisoo usein vanhoja amerikanrautoja. Pekka Koivisto (vas.) saapui muffinssikahville Cadillacillaan. Erkki Jokelaa puolestaan viehättää Plymouthin klassinen muotoilu. © Arto Wiikari
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
