Puoliso pelaa liikaa, mistä apua peliongelmaan? − Lue asiantuntijan tärkeät neuvot: ”Syyllistäminen ajaa vain syvemmälle pelimaailmaan”
Peliongelman ja intohimoisen harrastuksen erottaminen toisistaan voi olla hankalaa. Sosped-säätiön Katja Mankinen kertoo, mitä toisen pelaamisesta huolestunut läheinen voi tehdä.
Läheisen pelaamista voi olla vaikea ymmärtää, vaikka siihen ei liittyisi ongelmallisia piirteitä.
Digipelaamiseen liittyvät ongelmia ei esiinny vain lapsilla ja nuorilla. Peluurin Restart-hankkeesta käy ilmi, että apua peliongelmaan hakee enimmäkseen 26-41-vuotiaat.
Mitä läheinen voi tehdä, jos esimerkiksi puoliso viettää suurimman osan vapaa-ajastaan pelien parissa?
Sosped-säätiön suunnittelija Katja Mankisen mukaan, läheisen voi olla hankalaa erottaa, onko pelaamisessa kyse mielekkäästä tekemisestä vai jostain vakavammasta.
Jos pelaaminen pyörii jatkuvasti mielessä tai se on ainoa keino rentoutua, on yleensä kyse ongelmallisesta pelaamisesta. Tästä kielivät myös velvollisuuksien, hygienian ja terveyden laiminlyönti pelaamisen kustannuksella.
Pelaaminen menee riippuvuuden puolella, kun se aiheuttaa ihmiselle kärsimystä.
”Silloin ihminen on usein yrittänyt lopettaa siinä kuitenkaan pystymättä”, Katja Mankinen kertoo.
Digipelaajista noin 10 prosentilla esiintyy pelaamiseen liittyviä ongelmallisia piirteitä. Heistä parilla prosentilla puolestaan on toiminnallisiin riippuvuuksiin kuuluva digipeliriippuvuus, johon ei vielä löydy hoitosuosituksia.
Avointa keskustelua, ei syyllistämistä
Katja Mankisen mukaansa asian ottaminen puheeksi on avainasia. Puhuessa läheisen kannattaa olla objektiivinen ja aidosti kiinnostunut.
”Usein ollaan syyllistäviä, mikä ajaa toisen vain syvemmälle pelimaailmaan”, Mankinen huomauttaa.
Pelaajalta voikin esimerkiksi kysyä, miksi hän pelaa monia tunteja ja onko se hänestä kivaa. Joillekin pelaaminen toimii nimitäin pakokeinona ahdistavasta tai vaikeasta arjesta.
Läheisestä voi olla apua silloin, kun ongelmallisesta pelaamisesta kärsivä aikuinen päättää lopettaa pelaamisen. Mankinen suosittelee läheistä kysymään, mitä konkreettisia asioita tämä voisi tehdä.
”Voidaanko käydä yhdessä terveydenhuollossa tai miettiä, mitä sanoo tukipuhelimessa? Yhdessä voi myös tehdä netistä löytyvää digiriippuvaisen omahoito-ohjelmaa.”
Läheinen voi toisen luvalla vaihtaa salasanoja tai asettaa lapsilukkoja, jotta pelaaminen hankaloituisi.
Katja Mankinen muistuttaa, että läheisen tulee muistaa oma jaksaminen ja voimavarat auttamisen yhteydessä.
Digipeliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus ICD-11-tautiluokituksen mukaan. © iStock