Äänikirjojen tekijänoikeuskorvaus on kuohuttanut – Mistä Kirjailija- ja Näyttelijäliiton välinen kiista oikein syntyi?
Kirjailija- ja Näyttelijäliiton välisestä eripurasta on uutisoitu pitkin loppuvuotta. Tästä kiistassa on todellisuudessa kyse.
Kirjailijat ja äänikirjan lukijat tulevat jatkossa saamaan korvauksen kirjastosta lainatuista äänikirjoista.
Kirjailija- ja Näyttelijäliiton välillä on kuohunut kuluneen syksyn aikana koskien kirjastosta lainatuista äänikirjoista saatavaa tekijänoikeuskorvausta. Mistä asiassa on oikeastaan kyse?
Kirjailijat ovat tähän mennessä saaneet lainatuista kirjoistaan lainakorvaus-nimistä tekijänoikeuskorvausta. Korvauksen summa vaihtelee vuosittain, sen ollen tänä vuonna 0,31 euroa yksittäisestä lainatusta kirjasta. Suomen Kirjailijaliiton ja Suomen tietokirjailijat ry:n tekemän tutkimuksen mukaan noin 14 prosenttia kirjailijoiden tuloista tulee lainakorvauksista.
Lainatuista e- ja äänikirjoista korvausta ei kuitenkaan ole tähän asti tullut. Kirjailijaliiton varapuheenjohtaja Virpi Hämeen-Anttila kertoo, kuinka heidän liittonsa on tekijänoikeusliitto Sanaston kanssa lobanneet viimeisen kolmen vuoden aikana aktiivisesti lakimuutosta, jotta kirjailijat saisivat myös e-aineistoista korvauksen.
Eduskunnan sivistysvaliokunta hyväksyi lakimuutoksen joulukuun puolessa välissä. Lainakorvausjärjestelmässä ovat aluksi mukana vain yleiset kirjastot.
Äänikirjan lukijat saavat osuutensa korvauksesta
Kirjailija- ja Näyttelijäliiton eripura syntyi, kun syksyllä selvisi, että lakimuutosehdotukseen oli laitettu äänikirjan lukijat toiseksi lainakorvauksen edunsaajaksi.
Virpi Hämeen-Anttilan mukaan lakimuutoksen tarkoitus oli korvata taloudellinen menetys, joka kirjailijalle koituu, kun kirja lainataan eikä osteta.
”Äänikirjan lukija saa aina tasapalkkionsa eikä hänelle koidu menetystä siitä, että kirja lainataan eikä osteta. Sen kärsii yksin kirjailija”, Hämeen-Anttila sanoo.
Äänikirjan lukija saa urakkapalkkana 90–120 euroa valmiilta luetulta tunnilta. Näyttelijäliiton puheenjohtaja Antti Timosen mukaan valmiin tunnin tekemiseen menee kahdesta neljään tuntiin lukijasta riippuen, joten oikeaa tuntipalkkaa on vaikeaa arvioida. Urakkapalkkaan sisältyy myös lukijan tekemä esivalmistelu sekä materiaalin korjaamiseen menevä aika, eikä lukija saa näistä lisäkorvausta.
Timonen kertoo, että Näyttelijäliitto on korostanut, ettei äänikirjojen lukijoiden osuus tulisi olla kirjailijoilta pois vaan rahoitusta tulisi kokonaisuudessaan nostaa. Sivistysvaliokunta on päättänyt käyttää korvauksien maksamamisessa tältä vuodelta lainauskorvauksista yli jäänyttä määrärahaa.
Kenen oikeus ja mihin?
Antti Timonen korostaa, että äänikirjan lukijoilla on oikeus lainauskorvaukseen, koska heillä on lukemaansa materiaaliin lähioikeus. Lähioikeus on tekijänoikeutta rajoitetumpi oikeus.
”Ei vain lukijat vaan jokainen esiintyvä henkilö tallenteella nauttii tekijänoikeuslain tarjoamaa suojaa. Kun syntyy uusia foorumeita, kuten kirjastojen e-kirjalainaus, niin siihen sorvataan korvauksia siten, että kaikki edunsaajat ovat mukana.”
Virpi Hämeen-Anttilan mielestä lakimuutoksessa on sotkettu eri oikeudenhaltijat toisiinsa.
”Tilanne on sama kuin säveltäjällä ja esittävällä muusikolla. Edellisellä on sävellyksen tekijänoikeus ja sen esittävällä muusikolla esityksensä lähioikeus. Nämä oikeudet on pidettävä tarkasti erillään.”
Lähioikeus suojaa teoksen esityksen, äänityksen sekä tallennukset. Lähioikeuden haltijan on oikeus kieltää teoksen levityksen, kopioinnin sekä julkisen esittämisen. Nykyinen tekijänoikeuslaki tuli voimaan vuonna 1961, jonka jälkeen siihen on tehty useita muutoksia vuosien varrella. Äänikirjat puolestaan ovat yleistyneet vasta viimeisen kymmenen vuoden sisällä.
Kirjailijaliiton puheenjohtajan Ville Hytösen mukaan moni kirjailija pyrkii jatkossa lukemaan kirjansa itse. Liitto aikoo järjestää koulutusta äänikirjan lukemiseen.
