”Lapsia kiehtovat anarkistiset hahmot” – Miksi vain noin neljännes vanhemmista lukee enää lapsilleen ääneen?
Lapsille kannattaa lukea ääneen. Se kehittää lapsen kielentajua mutta ennen kaikkea yhteinen lukuhetki on tärkeä vuorovaikutustilanne.
Lapselle lukeminen on tärkeää.
Lapset rakastavat hurvitella ja laittaa ranttaliksi. Sen näkee niin leikeistä kuin tarinoista, joista he viehättyvät.
”Karnevalismi kuuluu oleellisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsia kiehtovat anarkistiset hahmot, jotka tekevät asioita toisin kuin olisi toivottavaa ja jotka lähtevät kulkemaan omia polkujaan”, kirjallisuudentutkija Sirke Happonen sanoo.
Aikuiset ovat kuitenkin usein huolissaan siitä, onko lapsille luettava kirjallisuus soveliasta: oppiiko lapsi kirjasta jotakin ja mikä siinä on mahdollisesti hänelle haitallista.
”Tätä keskustelua käydään yksittäisistä sanoista lähtien.”
Lastenkirjallisuus on herättänyt keskustelua
Käänne keskustelussa on tapahtunut 2000-luvun alun jälkeen. Se on vaikuttanut myös julkaistaviin kirjoihin. Fantasian lisäksi kenttää hallitsee yhteiskunnallinen pohjavire. Oma lisänsä ovat asiantuntijoiden kirjoittamat tarinat, jotka ovat tunnekasvatusoppaita.
Niitä julkaistaan koko ajan enemmän.
”Helposti ajatellaan, että kun annan kirjan lapsen käteen, allekirjoitan joka jutun siitä. Mutta eihän kirjallisuus ole sitä. Lastenkirja voi olla pienelle ihmiselle taide-elämys. Lukuhetkessäkin pitää olla avoimuutta.”
Sirke Happonen arvostaa nykylastenkirjojen avaraa ihmiskuvaa mutta myös vanhempia teoksia, kuten Tove Janssonin tarinoita, jotka kuljettavat omaan salaperäiseen maailmaansa.
Hän kehottaa keskustelemaan kirjasta yhdessä, mutta lapsen ehdoilla. Tilaa kannattaa jättää ihmettelylle.
”Kasvattajan papatus ei saisi tunkeutua lapsen ja tarinan väliin. Eihän sellainen innosta ketään lukemaan!”
Arvokasta olisi, jos luettaisiin mahdollisimman monenlaisia kirjoja. Happonen muistuttaa myös, että lapset ovat yksilöitä, jotka kiinnostuvat eri asioista.
”Eihän myöskään ajatella, että kaikki aikuiset pitävät Kari Hotakaisesta.
Vanhat sadut ovat katoavaa kansanperinnettä
Vanhat, klassiset sadut ovat lähes kadonneet perheiden kirjahyllyistä. Happonen kertoo, että parikymppisille yliopisto-opiskelijoille sadut tuovat mieleen useimmiten Disneyn. Tuhkimo ja muut vanhat sadut on katsottu piirrettyinä.
Isovanhemmat voivatkin tutustuttaa lapsia vanhoihin satuihin. Tuoreessa Isoisien iltasadut -kirjassa miehet ovat saaneet esitellä satuja, joita he lukevat lapsenlapsilleen.
Oululainen kahdeksan lapsen vaari Heikki Putkonen on valinnut lapsuutensa lempisadun Jaakko ja pavunvarsi.
”Viisi- ja kahdeksanvuotiaat lastenlapseni kuuntelivat sadun hyvin tarkkaavaisina, edes pienempi heistä ei lähtenyt kesken kaiken touhuamaan omiaan. Minä kyllä laitoin peliin kaiken esiintymistaitoni ja eläydyin eri rooleihin antaumuksella”, hän kertoo kirjassa.
Lapsille lukeminen on harvinaista
Valitettavasti lapsille ääneen lukeminen ei ole yleistä. Vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin neljännes päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmista luki lapsilleen.
Sirke Happonen kannustaa lukemaan lapsille ääneen. Lukuhetket kehittävät kielentajua ja ymmärrystä maailmasta, mutta ennen kaikkea ne ovat aikuisen ja lapsen vuorovaikutustilanteita.
”Kannattaa seurata, mille lapsi nauraa ja mitä kuvia hän jää katsomaan, ja sitten kysellä niistä”, kirjallisuudentutkija vinkkaa.
Ja tietenkin bonusta on, jos myös aikuinen pystyy heittäytymään tarinan maailmaan mukaan.
Isoisien iltasadut -kirja on tehty yhteistyössä Seuran kanssa, ja sekä sen kustantaja Otava että Seura kuuluvat samaan Otava-konserniin. Otava on myös Read Hourin pääyhteistyökumppani.