Mistä eurovaaleissa oikeasti äänestetään? Bensan hinta on populisteille matalalla riippuva hedelmä
Pääseekö laitaoikeisto keikuttamaan Eurooppaa? Eurooppa-tutkija Timo Miettinen kertoo, mitkä ovat 9. kesäkuuta pidettävien eurovaalien keskeisiä kysymyksiä.
Europarlamenttivaaleissa äänestetään välillisesti myös komission kokoonpanosta, sillä komission puheenjohtaja on perinteisesti tullut parlamentin suurimmasta ryhmästä, sanoo tutkija Timo Miettinen.
Taas on luvattu eurojytkyä eli laitaoikeiston voittoa. Sitä on odotettu aikaisemminkin, mutta vielä se ei ole toteutunut sellaisessa mittakaavassa, että laitaoikeistolaiset puolueet olisivat päässeet määrittelemään Euroopan unionin suuntaa. Onko tilanne nyt muuttumassa?
”Euroopan parlamentti on ollut EU-politiikan eteenpäin katsova voima. Huolenaihe laitaoikeiston nousussa on se, että europarlamentin kunnianhimo laskee. Niin voi käydä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa”, sanoo Timo Miettinen, Helsingin yliopiston dosentti ja eurooppalaiseen filosofiaan, politiikkaan ja aatehistoriaan erikoistunut tutkija.
Euroopan unionin päätöksentekoon osallistuu kolme elintä: Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden ministerien muodostama Euroopan unionin neuvosto.
EU-kansalaisia edustava Euroopan parlamentti on ollut EU:n päätöksentekoelimistä rohkein. Se on edustanut EU-politiikassa kunnianhimoisempaa ja pidemmälle menevää näkemystä siitä, mitä EU voi tehdä.
Keskustaoikeisto on peloissaan
Isojen jäsenvaltioiden kuten Saksan, Ranskan ja Italian äänestystulos näkyy Euroopan parlamentin kokoonpanossa. Siksi niiden kansallismielisiä puolueita voi pitää laitaoikeiston suosion vetureina.
”Vaikka laitaoikeistolaiset puolueet olisivat kansallisesti vasta kolmanneksi suurimpia, se riittää takaamaan niille paljon paikkoja europarlamentissa”, Miettinen sanoo.
Kukaan ei väitä, että laitaoikeisto pystyisi valtaamaan yli puolta Euroopan parlamentin paikoista, jolloin niillä olisi merkittävää valtaa parlamentissa. Eurooppalainen ajatuspaja ECFR kuitenkin povasi tammikuussa 2024, että päätöksenteko esimerkiksi ilmasto- ja muuttoliikepolitiikassa voi muuttua vaikeaksi.
Jaossa on 720 paikkaa, joista ennusteiden mukaan noin neljäsosa voisi mennä kahdelle laitaoikeistolaiselle ryhmälle, ID:lle ja ECR:lle. Nykyisessä parlamentissa niillä on paikoista hieman yli kuudesosa. Kansallismielisten puolueiden vaikutusvallan kasvu ei kuitenkaan perustu vain edustajamääriin, sillä ne pystyvät vaikuttamaan myös muiden puolueiden tavoitteisiin.
Etenkin keskustaoikeistolaisissa puolueissa, joita Suomessa edustaa kokoomus, voi olla halu tilkitä kannatuksen valumista laitaoikeistoon. Näin ne omaksuvat populistien ja kansallismielisten puolueiden teemoja.
Miettinen antaa esimerkin:
”Keskustaoikeistolaisissa puolueissa on alettu puhua, että ilmastonmuutoksen torjunta on mennyt liian pitkälle.”
Samalla laitaoikeiston uhka on lyönyt kiilaa eurooppalaisissa keskustaoikeistolaisissa puolueissa niiden eri laitojen väliin. On alkanut hahmottua selvemmin, missä menevät niiden liberaalin ja kansalliskonservatiivisen siiven rajat. Suomessa ilmiö on Miettisen mukaan nähtävissä kokoomuksen lisäksi myös perussuomalaisissa.
Suhde Venäjään jakaa puolueita
Euroopan parlamentissa toiminta perustuu ryhmiin samaan tapaan kuin Suomen eduskunnassa. Siinä mielessä vertaus kuitenkin ontuu, että ryhmä tai niin sanottu europuolue ei ole yksi puolue vaan joukko eri jäsenmaiden puolueita.
Laitaoikeiston kasvu näyttää tapahtuvan niin sanottujen keskiryhmien kustannuksella. Kaksi suurinta ryhmää, EPP (johon kuuluu Suomesta kokoomus) ja S&D eli sosialistit (Suomesta SDP), myös säilyvät suurimpina.
Häviäjiä olisivat etenkin vihreät, vasemmisto ja Renew Europe, johon kuuluu Suomesta keskusta ja RKP. Laitaoikeistolaisia ryhmiä on kaksi, ECR ja ID. Millaisia ryhmiä ne ovat?
Niistä ID eli Identiteetti ja Demokratia -ryhmä on niin radikaali, ettei sen kanssa suostu europarlamentissa yhteistyöhön juuri kukaan. Siihen kuuluu puolueita, joissa suhtaudutaan kriittisesti EU:n koko olemassaoloa kohtaan, mutta Venäjään myötämielisesti.
Saksalainen AfD haluaisi lopettaa Ukrainan tukemisen kokonaan. Ryhmään kuuluu myös esimerkiksi ranskalaisen Marin Le Penin kansallinen liittouma.
”ID:n edustajat on eristetty kaikilta parlamentin avainpaikoilta. Heillä on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta sen jäsenpuolueet suuntaavatkin viestinsä pääasiassa kotimaahansa ja pyrkivät luomaan epäluottamusta EU:n päätöksentekoa kohtaan.”
Toinen laitaoikeistoryhmä Euroopan konservatiivit ja reformistit, ECR, on maltillisempi. Sen jäseniä ovat esimerkiksi Puolassa valta-aseman juuri menettänyt Laki ja oikeus -puolue, Italian pääministeripuolue Italian veljet sekä ruotsidemokraatit. Jäsenpuolueet eivät suhtaudu yhtä kriittisesti EU:n olemassaoloon eikä Venäjää haluta omalla toiminnalla hyödyttää.
Perussuomalaiset siirtyivät tällä kaudella radikaalista ID-ryhmästä ECR:n jäseniksi.
”Syynä oli halu tehdä pesäeroa Venäjä-mielisiin puolueisiin.”
Kahta laitaoikeistoryhmää erottavat Venäjä ja EU, mutta yhteisiäkin tavoitteita löytyy. Niistä ilmeisin ei yllätä ketään.
Kansansuosiota kosiskellaan helpoimmilla aiheilla
Laitaoikeistolaisia puolueita yhdistää lähinnä maahanmuuton vastustaminen. Myös sisämarkkinat eli periaate, jonka mukaan tavarat ja palvelut saavat liikkua unionin alueella vapaasti, kelpaa ainakin pääpiirteissään suurimmalle osalle eurooppalaisia kansallismielisiä.
Sosiaalipolitiikkaan, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja työlainsäädäntöön EU:n tulisi laitaoikeiston mielestä puuttua mahdollisimman vähän.
Monissa kysymyksissä puolueiden väliltä löytyy myös erimielisyyttä ja mielipiteiden heiluntaa.
Laitaoikeistopuolueet ovat kansallisessa päätöksenteossa näyttäneet toisinaan hyvin erilaisilta ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, jos ne ovat saaneet valtaa. Osin kyse on välttämättömistä kompromisseista, osin siitä, etteivät näkemykset ole kaikissa asioissa jalostuneet visioiksi saakka. Näin on esimerkiksi talouspolitiikassa.
”Laitaoikeistolla ei ole yhdistävää talouspoliittista ideologiaa. Monissa maissa aloitteet ovat olleet pistemäisiä ja liittyneet polttoaineen hintaan tai verotukseen.”
Bensan hinta on hedelmä, joka roikkuu matalalla – sillä on helppo kosiskella kansansuosiota. Monessa Euroopan maassa kansallismieliset puolueet ovat onnistuneet poimimaan hedelmän omaan taskuunsa.
Siemenet kansallismielisten puolueiden suosiolle on kylvetty jo aiemmin
Mistä laitaoikeistopuolueet ammentavat kasvavan kannatuksensa? Miettisen mukaan selityksiä on kahdenlaisia. Toiset väittävät, että suosiota ruokkivat identiteettipolitiiset kamppailut, joiden populistiset tulkinnat tiivistetään kysymyksiksi siitä, saako vielä syödä lihaa ja ajaa isolla henkilöautolla.
Toinen selitys on se, johon Miettinen uskoo. Aiemmat taloudelliset kriisit ja teollisuuden murroskausi ovat ajaneet yhä useammat eurooppalaiset ahtaalle. Venäjän hyökkäyssota sysäsi liikkeelle massiivisen energiakriisin ja kuluttajahintojen nousun, joka on lisännyt tyytymättömyyttä. Bensan hinta on hyvä esimerkki.
Monessa Euroopan maassa polttoaineen hinta nousi Venäjän hyökkäyssodan seurauksena korkealle, ja sen suitsimiseksi polttoaineveroa laskettiin. Kun väliaikaisiksi tarkoitettuja verojärjestelyitä on purettu, laitaoikeisto on nostanut äläkän.
”Monet laitaoikeistopuolueet ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen.”
Miettisen mukaan kyse ei ole niinkään siitä, mitä EU tekee tai jättää tekemättä. Siemenet kansallismielisten puolueiden suosiolle on kylvetty jo aiemmissa kriiseissä ja kansallisen tason politiikassa.
Entä mikä ratkaisee, paljonko vaikutusvaltaa laitaoikeisto onnistuu Euroopan parlamentissa seuraavalla kaudella saamaan? Miettisen arvion mukaan kysymyksen avainpeluri on keskustaoikeisto. Europarlamentin suurin ryhmä EPP tuskin suostuu yhteistyöhön äärioikeistolaisen ID-ryhmän kanssa, mutta ECR:n suuntaan se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto.
”Kysymys kuuluu, voisiko yhteistyö olla tulevaisuudessa mahdollista. EPP on lähtenyt jo mukauttamaan ajatteluaan ECR:ää miellyttävään suuntaan.”