Piparkakku on joulun herkku – Tunnetko luksusta huokuvan piparin menneisyyden?

Jos olet koskaan miettinyt, mikä on joulun todellista luksusta, se on piparkakku. Ei vain piparin maku tai tuoksu eikä edes leipomisen tunnelma. Luksuksesta kertoo piparkakun historia.

Satojen vuosien ajan piparkakku edusti eurooppalaisille kaikkea sitä mikä oli eksoottista, vierasta ja haluttua. Kun tuntee piparkakun menneisyyden, ylellisyyden voi aisti yhä tämä päivänäkin.

Kuvittele Eurooppa vuonna tuhat. Ruoka oli yksinkertaista, yksitoikkoista ja mautonta. Karibian maustesaaria ei ollut vielä löydetty. Suurin osa ihmisistä ei ollut koskaan haistanut inkivääriä, muskottipähkinää, kanelia tai neilikkaa. Jos jokin eksoottinen mauste kulkeutui Eurooppaan, se kuului kuninkaille ja aristokraateille.

Piparkakku muutti kaiken tämän.

Pipari toimi rahana

Piparkakkujen tarina alkoi 1000-luvun alkupuolella munkkiluostareissa. Niissä pidettiin mehiläisiä, joten munkit alkoivat tehdä hunajakakkuja sekoittamalla hunajaa ja leivänmuruja keskenään.

Hunajakakku – joka tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä – on piparkakun esimuoto, himoittu makea leivonnainen aikana, jolloin makeat ruoat olivat hyvin harvinaisia.

Hunajakakusta alkoi kehittyä piparkakku, kun maailmalta tuli Eurooppaan uusia mausteita. Rahvaalle ne olivat pelkkää kuulopuhetta, mutta munkit alkoivat lisätä niitä hunajakakkuihinsa.

Riippuen siitä, mitä mausteita luostarit olivat saaneet haltuunsa, hunajakakkuihin lisättiin inkivääriä, kanelia, neilikkaa ja jopa pippuria. Ruotsin pepparkaka onkin suomeksi pippurikakku.

Kun mausteisten piparkakkujen idea levisi lähikaupunkien leipomoihin, piparkakut alkoivat vallata Euroopaa. Ensimmäinen kirjallinen maininta piparkakkujen valmistamisesta on 1100-luvulta Saksan Nürnbergista.

Nämä leivokset eivät tosin muistuttaneet paljonkaan meidän piparkakkujamme, mutta niitä valmistetaan Nürnbergissa yhä ja myydään ”lebkuchenin” eli elämänleivän nimellä. Keskiajan Nürnbergissa piparkakut olivat niin arvokkaita, että niitä sai käyttää valuuttana.

Piparkakku hallitsijan kuvan kera

Niin kauan kuin piparkakuissa käytettin hunajaa, ne olivat helposti muovautuvia. Se tarkoitti, että kakkujen päälle voitiin painaa erilaisia kohokuvioita. Kuvioista tuli valtavan suosittuja, ja niissä kuvattiin esimerkiksi uskonnollisia aiheita. Torunin kaupunki Puolassa on tunnettu kauniista kohokuviollisten piparkakkujen perinteestään.

Kohokuvioisista piparkakuista tuli suosittuja myös kuninkaallisissa hoveissa. Hallitsijat tilasivat puusepiltä ja leipureilta piparkakkuja, joissa oli hallitsijan kuva. Ne glaseerattiin kullalla tai hopealla hallitsijan ylistykseksi.

Näin teki esimerkiksi Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Fredrik III 1400-luvulla, kun kansakunnan suosio alkoi hiipua. Hän tilasi kustannuksista piittaamatta neljätuhatta häntä esittävää piparkakkua ja jakoi niitä kansalle.

Kaksisataa vuotta myöhemmin Englannin kuningatar Elizabeth I puolestaan palkkasi hoviinsa oman piparkakkuleipurin, jonka tehtävänä oli paitsi tyydyttää kuningattaren makeannälkää myös huvittaa hovia muotoilemalla piparkakut hovissa vierailevien ylimysten ja kosijoiden mukaan.

Kosinta piparin avulla

Kun sokeriteollisuus yleistyi, hunaja korvautui ensin melassilla – sokerintuotannon sivutuotteella – ja myöhemmin sokerilla. Tämä teki piparkakuista kehnommin muovautuvia. Kohokuvioita ei voinut enää tehdä, mutta ne saattoi edelleen laittaa muottiin.

Piparkakkujen muodoilla onkin ollut alunperin maaginen merkitys. Nuoret söivät torilla vastakkaisen sukupuolen muotoon leivotun piparkakun, jotta kohtaisi tulevan puolisonsa. Eläimen muotoon leivotun piparkakun toivottiin tuovan poikimisonnea. Unkarista on peräisin tieto, jonka mukaan sulhanen saattoi kosia morsianta ojentamalla tälle sydämen muotoisen piparin.

Entä miksi piparkakut yhdistetään jouluun?

Siksi, että keskiajan Euroopassa piparkakkuja saivat leipoa vain piparkakkukillan jäsenet. Siihen kuului mehiläistarhureita, joilta saatiin hunajaa, puuseppiä, jotka tekivät muotteja, ja leipureita, jotka tekivät taikinan. Piparkakkujen leipojat olivat leipurien eliittiä, jotka olivat kuninkaan suojeluksessa.

Tavallisilla ihmisillä oli lupa leipoa piparkakkuja vain jouluna, ja siksi mekin syömme niitä edelleen joulun aikaan.

Lue myös: Minna Kuukka on taitava piparkakkutalojen tekijä, jolle leivonta on tuonut pakopaikan vaikeinakin hetkinä: ”Hyvistä hetkistä on hyvä muistaa nauttia”