Kuinka pitkään surua täytyy kunnioittaa – ennen kuin voimme taas puhua Ilja Janitskinin pahoista teoista?
Kun paljon tuskaa sivullisille aiheuttanut ihminen menehtyy, milloin häntä saa alkaa arvostella? Viestintäkouluttaja Katleena Kortesuon mielestä tuomitut rikollisetkin ansaitsevat arvokkaan suruajan – koska sillä kunnioitetaan heidän läheisiään.
Lieksalaissyntyinen Ilja Janitskin oli valittanut käräjätuomioistaan, mutta hovioikeus ei ehtinyt antaa asiasta päätöstä. Hänen asianajajansa on arvellut, että tuomiot jäisivät nyt voimaan.
Käräjäoikeuden lukuisista kunnianloukkauksista ja tekijänoikeusrikoksista vankeuteen tuomitsema Ilja Janitskin (42) menehtyi pitkään jatkuneeseen suolistosyöpään 7. helmikuuta. Hän oli valittanut tuomioistaan hovioikeuteen, mutta valituksia ei ehditty käsitellä.
Hänen vuonna 2014 perustama mainosrahoitteinen MV-sivustonsa tuli tunnetuksi lukuisista häiriköinti- ja solvauskampanjoista, joilla piinattiin yksityisiä ihmisiä sekä kannustettiin jopa väkivaltaan eri kansanryhmiä vastaan.
Sivuston maalitauluiksi kelpasivat niin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa työskennelleet Suomen Punaisen Ristin ihmiset kuin maahanmuutosta tai Venäjän toimista kirjoittaneet toimittajat ja tutkijatkin.
Nimettömien kirjoittajien täyttämä MV ei pyytänyt anteeksi tai oikaissut huhujaan, vaikka olisi todistetusti valehdellut tai loannut syyttömien mainetta. Janitskin itse katsoi, ettei hän ollut vastuussa kaikista kannattajiensa tekosista, vaikka sallikin ne.
Anna läheisten surra
Vaikka Ilja Janitskinin julkinen kuva koostui MV-sivustosta, liivijengin jäsenyydestä sekä aiemmista pahoinpitelytuomioista, nyt hänen ennenaikaista kuolemaansa käsiteltiin julkisuudessa jopa kunnioittavasti.
Sosiaalisesta mediasta löytyi poikkeuksellisen vähän viestejä, joiden voi katsoa ilakoineen tai juhlineen ihmisen poismenoa.
Jopa pahiten Janitskinin sivuston toimista kärsineet ihmiset olivat hiljaa tai ilmaisivat korkeintaan osanottonsa hänen läheisilleen.
Viestintäkouluttaja Katleena Kortesuon mukaan kyseessä on tilan antaminen omaisten surulle.
”Suurin osa meistä hiljenee kuoleman äärellä intuitiivisesti ja automaattisesti. Omaisten surun kunnioittaminen on perimmäistä kohteliaisuutta ja syvintä inhimillisyyttä, jota voimme osoittaa sureville. On hienoa nähdä, että tämä ymmärrys elää meissä,” Kortesuo sanoo Seuralle.
Kortesuon mielestä tämä kuoleman hetken kunnioittaminen kuuluu normaaliin sivistykseen ja etiikkaan.
Jo 200-luvulla kreikkalainen filosofiakirjailija Diogenes Laertios kirjasi aikalaistensa aforismin siitä, miten kuolleista ei pidä puhua muuta kuin hyvää. Latinaksi lause kuuluu De mortuis nihil nisi bonum.
Tekoja ei tarvitse kaunistella eikä niiden pahoja seurauksia valkopestä
Tätä ei Kortesuon mukaan saa ymmärtää väärin siten, että vainajan aitoja tekoja pitäisi peitellä.
”Suruaika on omaisia varten. Historiankirjoitus taas on tulevia sukupolvia varten, ei vainajaa eikä omaisia varten. Sen vuoksi historiaa ei saa eikä tarvitse kaunistella eikä vääristellä.”
Kuinka pitkä suruajan pitää sitten olla? Riittääkö viikko vai pitääkö odottaa kuukausia?
”Suruaikaan ei ole olemassa mitään oikeaa ratkaisua, mutta itse odottaisin siihen asti, että hautajaiset on pidetty.”
”Siihen pystyvät paremmin ottamaan kantaa antropologit ja kulttuurintutkijat. Aikanaanhan suruaika kesti jopa vuoden, mutta nykymaailma on paljon nopeatahtisempi. Suruaikaan ei ole olemassa mitään oikeaa ratkaisua, mutta itse odottaisin siihen asti, että hautajaiset on pidetty.”
Joissain Ilja Janitskinin poismenoa kommentoivissa sosiaalisen median postauksissa on harmiteltu jopa kovasanaisesti sitä, ettei hänen tuomioihinsa saatu hovioikeuden ratkaisevaa päätöstä.
”Ikävä kyllä aina löytyy henkilöitä, jotka eivät tätä suruajan kohteliaisuussääntöä ymmärrä – varsinkin jos vainaja on ollut ristiriitainen hahmo tai jopa tuomittu rikollinen. Nyt pohdintani menee keittiöpsykologian puolelle, mutta ehkä kyseessä on joko oman kuoleman pelko tai kokemus vainajan ”karkaamisesta turvaan”. Nämä tunteet tulevat helposti pintaan vihan purskeina ja katkeruutena. Monelle saattaa tulla tunne siitä, että vainaja on päässyt epäreilulla tavalla oikeutta turvaan.”
Juttua muokattu 14.2.2020 klo 23:03. Korjattu kirjoitusvirheitä.