Perintäkulut rullaavat, vaikka velka on jo maksettu – Mistä velallinen voi tunnistaa aiheettoman perintälaskun?

Aluehallintovirastoon on tullut viime aikoina paljon yhteydenottoja ja ilmoituksia, kun korkeat perintäkulut ovat paljastuneet perintälaskusta. Yksi syy yhteydenottoihin on, että Intrum sai tänä vuonna aluehallintovirastolta varoituksen laskuista, joissa perintäyhtiö niputti yhteen useiden saatavien perintäkuluja ”yhteisiksi kuluiksi kaikkien velkojen perimiseksi”. Menettelyn myötä kuluttajien oli vaikea tietää, mikä kulu oli muodostunut mistäkin.

”Intrumin varoituksen kohteena olleesta menettelystä on tullut syksyn aikana paljon uusia ilmoituksia”, aluehallintoviraston ylitarkastaja Anna-Emilia Sirén kertoo.

Varoitukseen johtaneissa laskuissa oli kyse esimerkiksi veloista, joiden alkuperäinen summa eli pääoma oli jo maksettu, joten jäljellä oli enää pelkät perintäkulut.

Pitääkö pelkät perintäkulut maksaa, jos laskulla ei ole enää ollenkaan alkuperäistä saldoa?

”Kyllä. Perintälain mukaan velallisen on korvattava velkojalle perimisestä aiheutuvat kohtuulliset kulut. Velallinen ei välty kulujen maksamisesta, sillä että hän suorittaa pelkän pääoman”, Sirén sanoo.

Miksi sitten Intrumin menettely oli ongelmallista?

”Varoitukseen johtaneessa menettelyssä ongelma oli, että perintäyhtiön perintä ei tapahtunut valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan velkojien lukuun vaan perintäyhtiön omaan lukuun”, Sirén sanoo.

Eli aluehallintoviraston näkemyksen mukaan velallisten maksaessa perintäkuluja, rahat menivät Intrum-perintäyhtiölle eivätkä alkuperäiselle velkojalle – kuten lain mukaan pitäisi. Velkovan yrityksen pitäisi maksaa vuorostaan perimispalkkio perintäyhtiölle, ja kuluttajalta perittävän perimispalkkion pitäisi olla vain vaadittujen perimistoimenpiteiden suuruinen.

Kulujen oltava kohtuullisia

Kuluttajaperinnässä maksuvaatimus saa olla enintään 14 euron suuruinen, jos laskun saldo on enintään sata euroa. Vastaavasti maksuvaatimus saa olla vain 24 euroa, jos velka on enintään tuhat euroa. Ja maksimisumma maksuvaatimukselle on 50 euroa, jos saatava on yli tuhat euroa.

Asia voi mutkistua, jos velka etenee tuomioistuimen kautta ulosottoon ja velkoja on useita yhtä aikaa, sillä perimispalkkiot voivat nousta tässä vaiheessa satoihin euroihin.

Mistä velallinen sitten voi varmistua, että perimispalkkio on asiallisen kokoinen, jos laskuja on yhdistelty?

”Jos velallisella on epäselvyyttä esimerkiksi perintäkulujen lainmukaisuudesta, hänellä on oikeus pyynnöstä saada selvitys ja erittely perintäkulujen muodostumisesta perintäyhtiöltä”, Anna-Emilia Sirén sanoo.

Epäselvistä perintälaskuista voi kysyä myös esimerkiksi kuluttajaneuvonnasta.

Omista laskuista kannattaa kysyä

Mutta joskus perintäyhtiöt saattavat virheen vuoksi lähettää myös täysin perättömiä laskuja. Mitä silloin tulee tehdä?

”Jos ei muista tilanneensa vaikkapa lehtitilausta, voi ottaa yhteyttä perimistoimistoon ja kysyä lisätietoja. Tässä ovat ongelmallisia sellaiset tapaukset, jossa henkilöllä on paljon saatavia. Niitä saatetaan myydä velkojalta perimisyhtiölle ja vielä eteenpäin. Silloin saattaa unohtua, että itsellä on ollut vuosia sitten tällainen velka”, Anna-Emilia Sirén sanoo.

Entä jos lisätietojenkaan jälkeen ei soita kelloja, että olisi koskaan tilannut laskun tuotetta?

”Jos velallinen katsoo, että häneltä vaaditaan aiheetonta maksua, velan voi aina riitauttaa eli esittää kirjallisesti perintäyhtiöön perustelun, miksi velka on kokonaan tai osittain aiheeton. Sen jälkeen velkoja voi  joko luopua perinnästä tai viedä sen käräjäoikeuden käsiteltäväksi”, Sirén sanoo.

On myös aiheellista tarkistaa omista perintäkirjeistä, ovatko laskut ja niiden mukana perimiskulut jo vanhentuneet.

Yksityishenkilön velat vanhenevat yleensä elinkeinonharjoittajalle 15 vuoden kuluttua ulosottotuomiosta. Velat voivat vanhentua jo kolmessa vuodessa, jollei vanhentumista ole katkaistu esimerkiksi muistutuskirjeellä.

Intrum on valittanut varoituksen sisältävästä valvontapäätöksestä hallinto-oikeuteen.