Ei pelkkiä haja-asutusalueiden natseja ja trollaajia – tällaista on Suomenkin verkossa leviävä Siege-kulttuuri

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Siege-henkistä kuvastoa on näkynyt Suomessa julisteissa. Teksti viittaa 15.3. tapahtuneeseen Christchurchin joukkoampumiseen Uudessa-Seelannissa. © Otavamedia
Kankaanpäässä alkaneessa äärioikeistolaisen miesryhmän terrorismitutkinnassa on puhuttu heidän Siege -alakulttuuristaan. Millaisesta natseilusta on kyse, ja kuinka tosissaan aatteen suomalaiset fanit ovat?

Kun poliisi joulukuun alussa kertoi tutkivansa Kankaanpäässä paljastunutta epäilyä terroritekojen valmistelusta, Suomi sai murehdittavakseen äärioikeistolaisen akselerationismin käsitteen – johon Siege -kulttuuri kiinteästi liittyy.

Suojelupoliisin asiantuntijat, terrorismitutkijat ja media ovat kertoneet, että aatesuunnassa on kyse halusta nopeuttaa yhteiskunnan romahtamista väkivallan keinoin. Ideologian sijaan akselerationismi on enemmän toimintamalli.

Miksi sitten juuri Satakunnassa pidätetty ja vangittu miesviisikko näyttää joukolla innostuneen tästä, on vielä arvoitus.

Vuonna 2015, kun Kankaanpäässä poltettiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen rakennus, Seura kävi tutkailemassa sikäläistä mielenmaisemaa. Sieltä löytyi asenteita ja asioita, jotka ehkä selittävät nykytapahtumiakin. (Jutun voi lukea tästä linkistä. )

Ulkomailla äärioikeiston akselerationismi on ollut merkittävä ilmiö jo useamman vuoden ajan.

Suomessa ainakin siihen liittyvä visuaalinen materiaali on noussut enemmän pinnalle parin viime vuoden aikana.

Väkivaltaisen toimintamallin ja yhteiskunnan romahduttamisen kaipuun lisäksi kyse on muustakin: jaetusta kulttuurisesta yhteisöstä, jolla on oma sisäpiirin kielensä ja kuvastonsa.

Kankaanpään epäillyiltä takavarikoituja aseita ja räjähteitä. © Poliisin tutkintamateriaalia

Siege -kiinnostus, kuvat ja terminologia ovat levinneet levinnyt Suomessa pikkuhiljaa

Suomalaisissa äärioikeiston keskusteluryhmissä on toisinaan flirttailtu Siege-kulttuurin kanssa.

Sitä ovat levittäneet myös ihmiset, joilla on poseerauskuviensa perusteella joko hallussaan omia ampuma-aseita, tai muuten pääsy aseiden pariin.

Siege-kulttuuria on tosin myös kutsuttu trollaamiseksi, jolla liioitellaan uusnatsien varustautumisen tasoa ja astetta, että esimerkiksi saadaan vasemmisto kauhistelemaan uhkaa.

Siege-kulttuurin keskeisenä tyyssijana on pidetty Iron March -nimistä keskustelufoorumia. Sen sisältö vuodettiin verkkoon vuonna 2019.

Seura uutisoi aiheesta tuoreeltaan, eikä tuolloin ollut merkkejä suomalaisten erityisestä väkivaltainnostuksesta osana ulkomaisia järjestöjä.

Tiedossa kuitenkin on, että lakkautetun Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) jäseniä on osallistunut akselerationististen yhteisöiden toimintaan sekä kääntänyt siihen liittyvää kirjallisuutta suomeksi.

Yksi akselerationistisen materiaalin levittäjistä oli Kansallissosialistinuoret-järjestö, josta Seura kertoi kesällä 2020.

Järjestön verkkosivulla levitettiin esimerkiksi jo klassikon maineeseen noussutta fiktiivistä Turnerin päiväkirjat -teosta, jonka kuuluisaa köyden päivä -lausahdusta maalattiin vihreiden puoluetoimiston seinille. Kirja on uuden polven äärioikeiston perusteoksia.

Turnerin päiväkirjat inspiroi aikoinaan Oklahoman vuoden 1995 terroritekoa. Siitä napattiin idea käyttää niin sanottua Anfo-pommia, lannoitusaineesta tehtyä räjähdettä.

Satakunnan Kansan analyysissa esitettiin, että räjähteitä hamstranneet Kankaanpään terrorismiepäillyt olisivat suunnitelleet käyttävänsä samaa keinoa. Viranomaiset eivät ole vahvistaneet asiaa.

Joka tapauksessa Suomessa akselerationistinen liikehdintä on pientä, ja se on jäänyt useimmiten nettijulistamisen tasolle. Mitään valtavirtaa se ei perinteisten äärioikeistolaisten parissa ole.

Siege-kulttuurin fanittajiin suhtaudutaan äärioikeiston yhteisöissä vaihtelevasti.  Heidän epäillään liioittelunhalunsa takia olevan joko viranomaisten ansa, tai sitten teini-ikäisiä läpänheittäjiä.

Silti Kankaanpäin poliisitutkinta osoittaa, ettei akselerationistien uhka ole täysin kuvitteellinen, jos samanmieliset pääsevät muodostamaan tällaisia reaalimaailman yhteisöjä.

Aseposeeraukset kuuluvat kulttuuriin. © Poliisin tutkintamateriaalia

Verkkoyhteisöiden kieli yhdistää nykyäärioikeistoa

Siege-kulttuurilla on omintakeinen, tunnistettava tyylinsä ja keinonsa levitä verkkoyhteisöissä.

Visuaalinen estetiikka on voimakasta ja tunnistettavaa. Mustan, punaisen ja valkoisen sävyillä tehdyt kuvat sisältävät väkivallalla flirttailua ja aatteen sisällä tunnusomaisia kallomaskeja.

Propagandavideoissa suositaan nopeita ja iskeviä leikkauksia, joissa väkivaltainen kuvasto leviää mahdollisimman näyttävästi industrial-musiikin säestämänä.

Muita kuvallisia ulottuvuuksia ovat esimerkiksi fashwaven eli kapitalismikriittisestä vaporwave-suuntauksesta inspiraationsa saaneen visuaalisuus- ja musiikkisuuntauksen käyttäminen.

Poliisin lehdistötilaisuudessa esittelemän materiaalin perusteella Kankaanpään ryhmä halusi liittää itsensä osaksi tätä kansainvälistä traditiota: ryhmällä oli jopa oma koira-aiheinen logonsa.

 

Äärioikeisto ja islamistit samoilla apajilla

Trollaus ja meemit keskeinen osa Siege-kulttuurin leviämistä. Meemejä tehtaillaan strategisena keinona välittää äärioikeistoideologiaa uusille yleisöille.

Suomenkin katukuvaan on levitetty Christchurchin maaliskuun 2019 joukkoampumisia ihannoivia julisteita ja tarroja.

Siege on helppoa myös heille, jotka eivät jaksa lukea tai päntätä kirjatietoutta. Aatteen voi omaksua videoiden ja kuvien muodossa, eikä opillista perehtyneisyyttä tarvita.

Siege-kulttuuri kytkeytyy kiinteästi kuvalautojen toimintaan, jossa trollaamisen ja aidon aatteellisen sisällön levittäminen hämärtyvät helposti.

Kuvaavaa on, että suomalaista ekstremististä puhetta käsitelleessä raportissa mainitaan akselerationismia löytyvän juuri suositulta Ylilauta-sivustolta. Lisäksi pikaviestinten suljetut yhteisöt ovat otollinen paikka materiaalin levittämiseen.

Suojelupoliisin apulaispäällikkö Jonna Turunen kertoi MTV Uutisille, että äärioikeiston keinot levittää propagandaansa ovat hyvin samankaltaisia kuin ääri-islamisteilla.

ISD Globalin uuden selvityksen mukaan esimerkiksi salafistisissa verkkoyhteisöissä levitetään materiaalia, jonka estetiikka on tismalleen samaa kuin äärioikeiston ”siegepostaajilla”. Islamistit ovat ottaneet haltuunsa äärioikeiston toimivaksi todetun muotokielen.

 

Verkon pienryhmät voivat radikalisoida huomaamatta

Median äärioikeiston seuranta keskittyy edelleen näkyviin, tunnettuihin järjestöihin. Soldiers of Odin jatkaa yhä toimintaansa ja PVL:n on hajaantunut lakkautuksensa jälkeen pienempiin järjestöihin.

Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten perusteella näkyvään katutoimintaan osallistuvien määrä on hieman hiipunut.

Supon lausuntojen perusteella mielenosoituksissa käyvät näkyvät ryhmittymät eivät muodosta ainakaan keskeisintä väkivallan uhkaa Suomessa.

Sen sijaan pikkukaupungeissa väkivaltaan taipuvaisten skinhead-jengien tai muiden pienyhteisöiden toiminta jää helposti tutkan alle.

Kankaanpään tapauksessa on tullut ilmi myös Suomen maaseutupaikkakunnille yleinen vaikenemisen kulttuuri. Kaikki paikalliset tuntuvat ”tietäneen” oman kylän poikien polttaneen vuonna 2015 vastaanottokeskuksen, mutta todisteita ei ollut eikä niitä ainakaan poliisille kerrottu.

Oman kylän nuoret voivat toimia osana verkkoyhteisöjä, katsella ja jakaa radikalisoivaa sisältöä ja jopa valmistella iskujaan tapaamatta koskaan vertaisiaan kasvokkain. Ryhmän johtajaksi saattaa paljastua jopa alaikäinen verkkoinfluensseri, mutta usein johtajaa ei ole lainkaan.

Suomalaisiksi akselerationisteiksi itseään kutsuvat ihmiset ovat korostaneet juuri ”näkyvien” järjestöjen puutetta ja anonyymiyttään.

Radikalisoitumisen riski Suomessa on kansainvälisesti vertaillen pieni, eikä Supokaan ole nostanut terrorismin uhka-arviotaan. Silti verkkoyhteisöiden inspiroimien uusien pienryhmien seuranta vaatii viranomaisilta, tutkijoilta ja miksei medialtakin jatkuvaa työtä. Terroritekojen toteuttaminen kun ei vaadi suuria iskujoukkoja: niihin tarvitaan useimmiten vain yksi, riittävän vihainen tai turhautunut ihminen.

 

Lähteenä käytetty myös Bethan Johnsonin ja Matthew Feldmanin tutkimusta Siege Culture After Siege: Anatomy of a Neo-Nazi Terrorist Doctrine. ICCT 2021. 

X