Rajaton energia ja tulevaisuus – Esko Valtaoja uskoo fuusioenergian voimaan ja Iterin fuusiovoimalaan

Heinäkuun lopulla aloitettiin lopultakin Iterin reaktorin rakentaminen. Ai minkä Iterin? Maailman pelastuksen yhden kulmakiven, ensimmäisen fuusiovoimalan.

Vaikka fuusiotakin sanotaan ydinvoimaksi, sillä ei ole mitään tekemistä nykyisten ydinvoimaloittemme kanssa. Fuusiossa energiaa irroitetaan atomeista aivan erilaisilla jekuilla. Ei tarvita ikävästi säteileviä polttoaineita, ydinjätettä ei synny, eikä onnettomuuksien vaaraa ole. Aika mukava juttu, vai mitä: rajattomasti puhdasta ja vaaratonta energiaa.

Miksi meillä sitten ei ole jo fuusioenergiaa, miksi näpräämme kinkunrasvaenergioiden, tuulimyllyjen ja Olkiluotojen kanssa?

Koska Lyyti rupeaa kirjoittamaan vasta, kun voimala on lämmitetty Auringon sisustaa kuumemmaksi, yli sataan miljoonaan asteeseen. Se ei ole ihan pieni haaste edes insinöörille.

Suurempi haaste on kuitenkin rahoitus. Vaikka Iterissä on mukana puoli maailmaa, EU:n kautta Suomikin, hommaa pyöritetään pennosilla – parinkymmenen miljardin euron kokonaisbudjetilla.

Työ etenee, mutta kovin hitaasti ottaen huomioon, että ollaan sentään pelastamassa ihmiskuntaa.

Meillä on kyllä kokemusta vastaavan luokan projekteista, jotka on viety läpi uskomattomalla vauhdilla. Manhattan-projektissa valmistettiin atomipommi vain kuusi vuotta sen jälkeen, kun tutkijat olivat ensimmäistä kertaa halkaisseet atomin.

Hintalappu oli suunnilleen sama kuin Iterillä.

Kaksitoista vuotta ensimmäisen Sputnikin jälkeen Apollo-astronautit saavuttivat Kuun. Rahaa ei säästelty kilpajuoksussa idän ja lännen välillä; parisataa miljardia dollaria.

Nämäkin ovat tietysti näpertelyä verrattuna isojen poikien tosi projekteihin. Esimerkiksi Irakin sodan on arvioitu maksaneen amerikkalaisille veronmaksajille pari tuhatta miljardia taalaa.

Varaa meillä kyllä siis olisi, kuten EU:n äskeinen 750 miljardin koronatukipakettikin osoittaa.

Kymmenesosan verran Iteriin, niin koronaa ja taloutta paljon pahemmat ilmasto- ja energiahuolemme olisivat ohi ehkä vain parissa vuosikymmenessä.

Miksi emme tee niin? Sitä sopii ihmetellä, vaikka kovin harva sitä minun lisäkseni tuntuukaan ihmettelevän.

Tälläkin vauhdilla vuonna 2100 maapalloa nyt tuhoavat energiaongelmamme ovat historiaa. Matkassa on vain se pieni mutta, että ensin meidän pitää selvitä vuoteen 2100.

Siinä ei riitä se, että istumme tyytyväisinä kädet ristissä odottamassa Jeesuksen toista tai fuusioenergian ensimmäistä tulemista.

Mutta on voimauttavaa muistaa, että pahimmat, kriittisimmät ajat ovat juuri nyt. Jos ja kun niistä selvitään, niin tulevaisuus on rajaton.

Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit tästä.