Julkiset keskustelut voi käydä verkossa myös kunnioittavasti – Jenni Haukio: ”Erilaisia mieli­piteitä tulisi kunnioittaa silloinkin, kun ne poikkeavat omistamme”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran kolumnisti Jenni Haukio.
Seuran kolumnisti Jenni Haukio. © Paula Kukkonen
”Kun keskustelua voidaan käydä mihin vuorokauden aikaan tahansa anonyymien nimimerkkien taakse piiloutuen, vaikuttaa se vääjäämättä myös vuoropuhelun laatuun”, Jenni Haukio kirjoittaa.

Ajallemme tuntuu olevan tyypillistä, että julkiset keskustelut lähes mistä tahansa aiheesta kärjistyvät ja kriisiytyvät.

Yhä useammin kuulee argumentin ”mistään ei enää uskalla sanoa mitään” ja varmasti monelle onkin todellisuutta, että keskustelukulttuurin murros lieveilmiöineen vähentää kannanottamisen halukkuutta.

On tahallista väärinymmärtämistä, yliherkkää mielensäpahoittamista ja sopimatonta kielenkäyttöä. Kasvotonta ja nimetöntä kommentointia, joka rakentamisen sijasta rikkoo.

Moni valitseekin asettua tai alistua vain passiiviseksi keskustelujen sivustaseuraajaksi, koska ei halua itse päätyä negatiivisen huomion tai jopa aggression kohteeksi.

Julkiset keskustelut kaipaavat tuttuja sääntöjä

Lapsena suurta osaa ihmisistä on opetettu olemaan hiljaa silloin, kun toiset puhuvat. Kuuntelemaan, odottamaan kärsivällisesti omaa puheenvuoroaan ja muistamaan erityisesti sanat kiitos, ole hyvä ja anteeksi.

On valistettu, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä eikä ketään tulisi sulkea pois keskusteluyhteydestä. Erilaisia mieli­piteitä tulisi kunnioittaa silloinkin, kun ne poikkeavat omistamme perustavaa laatua olevin tavoin.

Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että paikka paikoin näistä käyttäytymisen perusnormeista ei ole enää juuri mitään jäljellä, etenkään tarkastellessa sosiaalista mediaa ja verkon muita keskustelualustoja.

”Nimetön keskustelu ei aina ruoki ihmisessä niinkään parasta vaan paremminkin pahinta.”

”Nimetön keskustelu ei aina ruoki ihmisessä niinkään parasta vaan paremminkin pahinta.” © iStockphoto

Vessanseinäkirjoituksia, kommentteja sanomalehtien mielipidepalstoilla, nimettömiä puheluja ja kirjeitä; propagandaa ja loanheittoa eri muodoissaan on ollut aina, mutta sosiaalinen media on luonut kokonaan uudenlaisen nonstop-kanavan negatiivisten tunteiden purkamiseen.

Kun keskustelua voidaan käydä mihin vuorokauden aikaan tahansa anonyymien nimimerkkien taakse piiloutuen, vaikuttaa se vääjäämättä myös vuoropuhelun laatuun. Tilaisuus tekee varkaan, tavataan sanoa.

Ihminen voi yksin näyttöruudun äärellä kirjoittaessaan olla sekä rohkeampi että kriittisempi mutta ikävä kyllä myös ilkeämpi kuin kasvokkain.

Nimetön keskustelu, jonka alkuperäinen hyvä tarkoitus on ollut mahdollistaa dialogia myös vaikeista ja herkistä aiheista, ei aina ruoki ihmisessä niinkään parasta vaan paremminkin pahinta.

Jos riippumaton tieteentekijä on osoittanut jonkin asian todeksi, sitä ei kannata mitätöidä.

On yksilökohtainen valinta, millaisiin arvoihin perustaen rakentaa oman verkkokeskustelijuutensa, jos keskusteluun ylipäätään viitsii tai uskaltautuu osallistua.

On kuitenkin muutamia laajasti hyväksyttyjä periaatteita, jotka mahdollisesti helpottavat orientaatiota, vaikka niihin tulkinnanvara sisältyykin.

Laki: lainvastaista sisältöä tai arvomaailmaa ei tule eikä tarvitse hyväksyä.

Tiede: jos riippumaton tieteentekijä on osoittanut jonkin asian todeksi, sitä ei kannata mitätöidä.

Sananvapaus: jokaisella ihmisellä on oikeus julkisesti ilmaista mielipiteensä.

Hyvä on myös muistaa kristillisen kulttuuriperintömme syvällinen opetus: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää se heille”. Tältä pohjalta kaikki mahdollisuudet kunnioittavaan keskusteluun ovat olemassa ja loppu riippuu vain meistä itsestämme.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä.

Lue myös: Saimaannorpan kohtalo huolettaa Jenni Haukiota: ”Minkä teemme luonnolle ja eläinkunnalle, teemme myös itsellemme”

X