Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta 75 vuotta

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Vjatsheslav Molotovin vuoro allekirjoittaa sopimus. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Kuva: Lehtikuva.
Suomea armottomasti runnelleen salajuonen, Molotov–Ribbentrop-sopimuksen solmimisesta tulee elokuussa kuluneeksi 75 vuotta. ”Se on maailmanhistorian kyynisin sopimus”, sanoo historioitsija Oula Silvennoinen.

Suurvallat pelasivat kylmää pokeriaan. Valinkauhassa oli myös Suomen kohtalo, kun diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin jakoivat Eurooppaa.
Molotov-Ribbentrop-sopimus oli kahden diktatuurin – kommunistisen Neuvostoliiton ja natsi-Saksan – hyökkäämättömyyssopimus. Se sytytti Suomessa talvisodan, Euroopassa maailmanpalon ja oli riistää itsenäisyyden myös Suomelta.
23.8.2014 tulee kuluneeksi 75 vuotta 1939 solmitun Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisesta.
Sen jälkiseurauksena käydyn jatkosodan päättymisestä puolestaan tulee 19. syyskuuta kuluneeksi 70 vuotta.

Kreml kiisti sopimuksen

Erityisen dramaattiseksi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tekee sen salainen lisäpöytäkirja. Sen takana olivat Hitler ja Stalin.
Lisäpöytäkirjassa määriteltiin, että Itä-Euroopassa Neuvostoliiton etupiiriin jäivät muiden mukana Suomi, Viro ja Latvia.
Saksa sai Neuvostoliitolta vapaat kädet osassa itäistä Keski-Eurooppaa ja Puolaa, johon se hyökkäsi jo viikon kuluttua sopimuksen teosta. Neuvostoliitto vuorostaan miehitti Puolan itäosan syyskuun puolivälissä 1939.
Talvisota puhkesi 30. marraskuuta. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Sitä ennen se oli miehittänyt Viron.
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tekee kiinnostavaksi myös se, että Neuvostoliitto kiisti koskaan tehneensä natsien kanssa salaista sopimusta: ikään kuin ulkoministerit Joachim von Ribbentropp ja Vjatsheslav Molotov eivät koskaan olisi allekirjoittaneet sitä.
Vasta kuolinkamppailunsa 1989 alettua Kreml myönsi sopimuksen ja tuomitsi Stalinin juonen Hitlerin kanssa.

Suomi jäi yksin

Historiantutkija, filosofian tohtori Oula Silvennoinen sanoo, että Suomi kyllä tiedosti 1930-luvulla kasvavan turvallisuusongelmansa Neuvostoliiton paineessa.
Länteen suuntautunut Suomi ei kuitenkaan löytänyt Iso-Britanniaa tai Yhdysvaltoja liittolaisekseen.
”Suomessa oli vallalla varsin vahva länsimielisyys. Olivathan metsäteollisuutemme markkinat valtaosin Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
”Mutta”, Silvennoinen sanoo ja muistuttaa Hitlerin valtaantulosta 1930-luvun alun Saksassa.
”Samalla teki uutta nousuaan vanhastaan sitkeä Saksa-mielinen traditio, joka sai voimaa Hitleristä. Kysymys oli radikaalista kansallismielisestä oikeistosta, josta osa innostui myös kansallissosialismista. Sen mukaan Hitler kyllä takaisi Suomen turvallisuuden.”
Toisin kuin kansallismieliset oikeistoradikaalit Mannerheim oli suomalaisten enemmistön tavoin suuntautunut 1930-luvulla länteen. Olihan Mannerheim taistellut Saksaa vastaan Venäjän joukoissa ensimmäisessä maailmansodassa.

Saksa-vihaa Suomessa

Silvennoisen mielestä kansallisromanttiset käsitykset fenno-germaanisesta sielunveljeydestä, jotka saivat lihansa ilman paitaa ahkeroivissa urheilijanuorukaisissa, ovat ilottomia ja typerryttäviä.
”Hitler oli yhtä vähän kiinnostunut suomalaisten hyvinvoinnista kuin Stalin. Sama ajattelu päti heidän ulkoministereihinsä Ribbentropiin ja Molotoviin. Maailmanhistoriasta on vaikea löytää yhtä kyynistä sopimusta kuin Molotov-Ribbentrop-sopimus”, Silvennoinen laukoo.
Jo viikon kuluttua sopimuksen teosta Suomessa arveltiin, että huonosti käy. Tasavallan sotilaallinen valmistautuminen sotaan ei ollut ajan tasalla.
”Suomen täytti ennen näkemätön vastenmielisyys Saksaa kohtaan. Olihan muuan saksalainen lehtimies jo kättelyssä vuotanut Helsingissä uuden etupiirijaon julkisuuteen. Jopa yksittäiset saksalaiset, jotka kulkivat Helsingin kaduilla, joutuivat spontaanien solvausten kohteeksi.”
Lapuan liikkeen jääkärikenraalimajuri K.M. Wallenius uhosi Saksan myyneen Suomen kuten Juudas Iskariot myi Jeesuksen. Hän vannoi, että Saksa saa vielä maksaa teostaan.
”Wallenius oli radikaalin kansallismielisen oikeistomme sankarihahmoja”, Silvennoinen kommentoi.
”Tuskin Hitler tai Ribbentrop suomalaisten puheista unettomia öitä viettivät, jos edes sattuivat kuulemaan niistä.”
Silvennoinen tiivistää suomalaisten tilanteen talvisodan syttyessä:
”Peloistamme pahin konkretisoitui. Suomella ei ollut uskottavaa puolustusta eikä liittolaista. Olimme suurvalloille tykinruokaa, vaihtotavaraa.”

Saksan syliin

Molotov-Ribbentrop-sopimus seurauksineen synnytti Suomen talvisodassa vimmaisan vastarinnan. Stalin oli aliarvioinut naapurinsa itsenäisyystahdon.
Henkihieverissä sotinut Suomi kuitenkin päätyi talvisodan jälkeen, kuten Oula Silvennoinen ilmaisee, Hitlerin Saksan syliin.
Viipuri oli menetetty, karjalaiset evakuoitu. Moskovan rauha solmittiin 12.3.1940, valtakunnan täytti maansuru.
Saksan sanotaan kehottaneen Suomea välirauhansopimukseen Neuvostoliiton kanssa – luvaten jotain palkkioksi myöhemmin. Molotov-Ribbentrop-sopimus oli äkkiä historiaa.
”Niissä tunnelmissa katsottiin, että jostain on löydyttävä pätevä liittolainen Stalinia vastaan. Tartuttiin siis Hitlerin Saksaan. Myös Hitler tarvitsi nyt Suomea. Aseveljeyteen oli merkittäviä syitä, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi ollut Suomelle moraalisesti oikea ratkaisu.”
Neuvostoliiton puna-armeijan lisäksi Suomen vastapuolella olivat uudessa tilanteessa myös Hitleriä vastaan taistelleet länsiliittoutuneet.
”Tarjolla oli vain huonoja ratkaisuja. Suomi oli talvisodan jälkeen pikkuvaltioille tyypillisessä pakkotilanteessa. Suomi meni natsi-Saksan syleilyyn.”

Leningradin eliminoiminen

Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ja talvisodan puolustautumisesta alkaneet seuraukset olivat kauaskantoisia. Liitossa Saksan kanssa Suomi valtasi Neuvostoliitolle menetetyt alueet takaisin, jopa korkojen kera, kun miehitettiin Itä-Karjalaa ja Petroskoita.
”Jatkosodassa Suomen kaikki haavekuvat näyttivät täyttyvän. Radikaalikansalliset saksalaismieliset tahot saivat uutta virtaa, samaan suuntaan liikehti nyt käytännössä myös Mannerheim, joskin eri syistä. Tuleva presidentti, vanhasuomalainen J.K. Paasikivikin puhui Leningradin eliminoimisesta Suomen elinehtona”, Silvennoinen muistuttaa.
Neuvostoliitto halusi Silvennoisen mukaan talvisodan jälkeen todennäköisesti koko Suomen. Stalinin linja oli siis jyrkentynyt.
”Voi olla, että itsenäisyys olisi säästynyt, jos olisimme suostuneet Molotov-Ribbentrop-sopimusta seuranneisiin aluevaatimuksiin. Mutta se on jossittelua”, Silvennoinen sanoo.
”Sama pätee siihen, miten Suomen olisi käynyt Neuvostoliiton edessä, jos emme olisi olleet liitossa Saksan kanssa.”

Suomi petti Saksan

Suomi oli jatkosodan edetessä Saksan taskussa.
”Vihollisen viholliset ovat minun ystäviäni. Suomi oli tämän tosiasian edessä. Yhdessä yössä Hitlerin Saksasta oli tullut Suomi-neidon silmissä pihan isoin jätkä.”
Molotov-Ribbentrop-sopimusta seurannut järkytys vaihtui Suomessa Saksan toimien hiljaiseen hyväksyntään. Se päti jopa Hitlerin kuningasideaan – juutalaisiin ja keskitysleireihin.
”1941–42 täytyi olla jo yleisesti tiedossa, että Hitler tuhosi juutalaisia systemaattisesti.”
Silvennoisen mukaan on silkkaa legendaa, että Mannerheim olisi kieltäytynyt Suomen juutalaisten luovuttamisesta Saksalle, kun Hitler oli sitä vaatinut.
”Tämä oli Mannerheimin taktikointia. Ei ole olemassa mitään näyttöä, että Hitler olisi vaatinut häneltä juutalaisten luovuttamista.”
Kehityskulku johti Lapin sotaan 1944–45: Suomi joutui jälleen kerran vaihtamaan puolta, tällä kertaa ajamaan entisen liittolaisensa, natsi-Saksan, maaperältään.
”Ulkoministeri Ribbentropin ja Hitlerin näkökulmasta Suomi petti Saksan. Olisi valheellista väittää, että Ribbentrop petti Suomen jo toistamiseen.”

Kiipijä ja viekastelija

Mannerheim oli vanha ja sairas mies.
”Loppuun asti hän kuitenkin katsoi tarkasti, ettei joudu henkilökohtaisesti mistään vastuuseen. Tämä ehkä pelasti Mannerheimin myös sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä ja Stalinilta.”
Maailmansodan loppuun asti virkansa säilyttäneelle Joachim von Ribbentropille Silvennoinen antaa tylyn arvion.
”Hän oli sosiaalinen kiipijä ja muka-aatelismies, joka ei edes kuulunut sukunsa aatelishaaraan. Hän adoptoi aateluutensa.”
Silvennoisen madonluvut jatkuvat.
”Jopa kansallissosialistien joukossa Ribbentrop oli älyllinen kääpiösarjalainen. Mitä epäsopivin mies Saksan ulkoministeriksi. Sodan jälkeen hänet hirtettiin.”
Vjatsheslav Molotov puolestaan oli hengissä säilymisen mestari ja yksi harvoista Stalinin vainoista selvinneistä. Viekas ja salakavala mies jatkoi ulkoministerinä maailmansodan jälkeenkin, tosin hän Stalinin kuoleman seurauksena joutui lähettilääksi Mongoliaan.
”Häikäilemätön Molotov teki Suomelle paljon pahaa.”
Molotov, jonka mukaan nimetyillä Molovin cocktaileilla suomalaiset tuhosivat talvisodassa Neuvostoliiton panssareita, heitti henkensä 96-vuotiaana 1986.

X