Suomessa tehtiin pakkosterilointeja vuosina 1935-70 – Tarmo vietiin väkisin leikkaukseen lievän kehitysvammaisuuden ja seksuaalisten mielihalujen vuoksi
Vuosina 1935—1970 Suomessa voimassa olleen pakkosterilointilain perusteella kuurot, epileptikot, kehitysvammaiset ja mielisairaat menettivät kykynsä lisääntyä – 70-vuotias porilainen Tarmo Alava oli yksi heistä.
Terveyssyyt eivät olleet ainoita sterilisaation perusteita. Sosiaalivirkailijat saattoivat määritellä ihmisen ”löyhä-moraaliseksi” ja se riitti.
Suomalaisen terveydenhuollon historian ehkä mustin häpeäpilkku on, että meilläkin on käytetty rodunjalostukseen tähtäävää lääketiedettä. Siis samantyyppistä ajattelua kuin natsi-Saksassa, Yhdysvalloissa tai Ruotsissa.
”Perinnöllisyys oli 1900-luvun alussa uusi asia. Ajateltiin, että samalla tavalla kuin silmien väri on perinnöllistä, myös sosiaaliset asiat, kuten juoppous, rikollisuus, prostituutio ja yhteiskunnan vastainen elämäntapa, ovat perinnöllisiä”, Suomen historian dosentti Markku Mattila sanoo.
Tätä sanottiin rotuhygieniaksi.
Toimia perusteltiin rodunjalostusopilla eli eugeniikaksi kutsutulla tieteellä. Sitä tutki muun muassa Ruotsissa maailman ensimmäinen rotubiologiainstituutti, vuonna 1922 Uppsalaan perustettu valtionlaitos Rasbiologiska institutet. Sen tuloksista perinnöllisyyslääkärit ottivat Suomessakin mallia vuosina 1935–1970.
© OM-ARKISTO
Vain virheettömät saisivat lisääntyä
Ajattelutavan ideana on, että kun väestön niin sanotun ”huonomman aineksen” ei anneta lisääntyä, sairaudet ja köyhyys vähenevät ja yhteiskunta tervehtyy väkisinkin.
Tällä perusteella lisääntymisoikeus piti silloisen määritelmän mukaan viedä esimerkiksi mielisairailta, kehitysvammaisilta, kuuroilta ja epileptikoilta.
Toisaalta tarpeen mukaan karsintarajaa laajennettiin myös ”löyhämoraalisesti” toimiviin ihmisiin. Pakkosterilointiin joutui jopa köyhäinapuun turvautuneita yksinhuoltajaäitejä, joita pidettiin taakkana valtion sosiaaliturvalle.
Tieteen vääristelyä ja oikeuksien polkemista
Usein steriloitavaksi valittu ihminen painostettiin allekirjoittamaan leikkauspaperit tilanteessa, jossa hänellä ei juuri ollut vaihtoehtoa kieltäytyä. Näin tapahtui esimerkiksi laitoshoidossa olleille.
Jollain paikkakunnilla virkamies saattoi vaatia, että naimisiin ei ole asiaa ilman sterilointia.
Etenkään kaikille kehityshäiriöisille ei etukäteen kerrottu totuutta leikkauksesta.
Lain tieteellinen perusta oli erittäin hatara. Esimerkiksi kaikki vammaisuus ei periydy.
Pakkosterilisaatiolaki rikkoi myös räikeästi suomalaisten ihmisten perusihmisoikeuksia.
Mutta millaiseksi elämä muotoutui leikkauspäätöksen takia?
© OM-ARKISTO
Pakolla leikkaussaliin, väärin lausunnoin
Porilainen Tarmo Alava, 70, muistaa yhä tahdonvastaisen leikkauksensa.
Hänet steriloitiin lievän kehitysvammaisuuden ja seksuaalisten kiinnostuksen osoitusten perusteella laitosolosuhteissa kesäkuussa 1967.
Tuolloin hän oli 19-vuotias.
”Minut vietiin väkisin keskussairaalaan. Sen jälkeen ihmettelin, mitä rättejä minun vatsani päällä on, mutta asialle ei voinut enää mitään. Leikkaus oli jo tehty”, Alava sanoo.
Potilaskertomukseen leikkaus on kirjattu aivan eri tavalla.
”Kyl se hyvä olis”, hänen väitetään sanoneen, kun leikkauksesta on kysytty.
Lääkärinpapereissa lukee, että mielekkään ja luettavissa olevan lausunnon saaminen Tarmo Alavalta on mahdotonta.
Tämä on selvä vale.
Tarmo Alava kirjoittaa täysin luettavasti koneella, vaikka hänellä onkin lievän kehitysvamman lisäksi lihasjäykkyyttä käsissään.
Hän pystyy ilmaisemaan mielipiteitään ja on luku- ja kirjoitustaitoinen.
© ANTTI TUOMIKOSKI
Kukaan ei ole edes pahoitellut
Tarmo Alava olisi halunnut lapsia ja on ollut pitkässä parisuhteessakin, mutta leikkaus on peruuttamaton teko.
Lapsettomuus on aiheuttanut Alavalle jopa itsemurha-ajatuksia.
”Moni vammainenkin pariskunta pystyisi kuitenkin pitämään lapsen”, hän sanoo.
Tätä menetystä Suomen valtio ei ole vielä tänä päivänäkään pyytänyt anteeksi Tarmo Alavalta, eikä noin 7 500:lta muulta rodunjalostuksen takia steriloidulta kansalaiselta.
Pakkosteriloinnin taustaa
1. Noin 7 500 suomalaista steriloitiin rotuhygieenisestä syystä vuosina 1935—1970.
2. Syitä pakkosterilisaatioon olivat kehitysvammaisuus sekä mielisairauksista skitsofrenia ja maanisdepressiivisyys.
3. Sterilisaatiolaki uudistui vuonna 1950, jolloin sitä tiukennettiin. Mukaan tuli niin sanottu sosiaalinen syy, minkä takia köyhiä, yksinhuoltajia ja romaninaisia leikattiin muita enemmän. Viranomaiset saivat hyvin suuren määräysvallan, eikä operoinnista voinut valittaa.
4. Avioliittolain kautta pakkosterilisaatioleikkaukset koskivat myös kuuromykkiä ja kaatumatautisia eli epileptikoita, koska he eivät saaneet naimalupaa ilman leikkausta.
5. Laki kumottiin vuonna 1970. Holhouksen alaisten ihmisten holhoojat saavat silti edelleen päättää sterilisoinneista.
6. Pakkosterilisaatio koskee edelleen myös transihmisiä, jotka eivät tunne olevansa heille syntymässä määritettyä sukupuolta. Uutta sukupuolta ei saa juridisesti vahvistettua virallisiin rekistereihin ilman sterilointia.