Kuka on mustapukuinen mysteerinainen, joka vieraili nuorena kuolleen näyttelijän Rudolph Valentinon haudalla kuoleman vuosipäivinä?

Toukokuun 6. päivänä, 1895 eli 124 vuotta sitten syntyi suloinen poikavauva Castellanetan pikkukaupunkiin Italiassa. Hän oli ranskalaissyntyisen äidin ja italialaisen eläinlääkäri-isän kolmas lapsi.

Syntymää tuskin todisti kovin monta ihmistä. Sen sijaan kuolemaa surivat tuhannet ja tuhannet ympäri maailman. Italialaisperheen poika nimittäin oli mustavalkoisen filmitaivaan valovoimaisin tähti, Rudolph Valentino, jonka tuike sammui ikuisiksi ajoiksi vain 31-vuotiaana.

Miljoonia naisia 1920-luvulla villinneen valkokankaan ”suuren rakastajan” ja seksisymbolin tarina ei edes päättynyt kuolemaan. Naiset eivät unohtaneet haaverakastajaansa.

Hypätään elokuun 23. päivään vuonna 1927. Rudolph Valentinon kuolemasta on kulunut vuosi. Mustaan pukuun verhoutunut ja pitkällä mustalla hunnulla kasvonsa peittänyt nainen kävelee Hollywood Forever -hautausmaalla sijaitsevaan marmorikryptaan. Hän tuupertuu hysteerisesti nyyhkyttäen filmitähden haudalle.

Kuka oli Valentinon haudalla tämän kuoleman vuosipäivinä vieraillut mustapukuinen nainen? Tätä selviteltiin jo 20-luvulla, koska tarjokkaita oli monia. Mystiselle naiselle lehdistö antoi nimen ”Lady in Black”?

Mutta aloitetaan alusta. Kuka oli Rudolph Valentino?

Gigolosta supertähdeksi

Rudolph Valentino – kasteessa saadulta nimeltään Rodolfo Guglielmi – kasvoi aikuiseksi nelilapsisessa, keskiluokkaisessa perheessä. Lapsuus ei ollut se auvoisin, sillä Rodolfon isä kuoli, kun poika oli vasta 11-vuotias.

18-vuotiaana poikkeuksellisen hauskannäköinen nuorukainen lähti siirtolaiseksi Amerikkaan. Englantia taitamaton ulkomaalainen teki aluksi sekalaisia hanttihommia, mutta onni kääntyi, kun Rudolphiksi nimensä muuttanut Rodolfo pääsi tanssijaksi New Yorkin muodikkaimmille klubeille.

Se poiki taas lisätöitä. Hän opetti tangon ja valssin askeleita vanhemmille naisille.

Työnkuvaan saattoi kuulua myös intiimimpiä palveluksia.

Vuonna 1918 Rudolph, ystävien kesken Rudy, muutti ensi askeleitaan ottavan elokuvateollisuuden mekkaan Los Angelesiin ja pääsi itsekin vilahtamaan pikkurooleissa.

Tumman ja eksoottisen ulkomuotonsa vuoksi hän sai tosin sai esitettäväkseen vain gangsterien ja muiden elokuvapahisten rooleja.

Lopulta amerikkalainen unelma kuitenkin toteutui. Valentinon läpimurto tuli valtavan suosion saavuttaneessa mykkäfilmissä Neljä ratsastajaa (1921). Samana vuonna valmistunut Sheikki (1921) tekikin jo Valentinosta valkokankaan mykkien elokuvien legendan.

”Ah, Ahmed”, elokuvateattereissa istuvat rouvat ja neidit huokailivat, kun naisia brutaalisti nöyryyttävä, mutta vastustamattoman viettelevä arabihurmuri kiidätti ryöstämänsä naisen erämaatelttaansa ja paiskasi uhrinsa silmät himosta kiiltäen divaanilleen.

Aika oli silloin eri.

Kaksi avioeroa

Valentinon naispuoliset ihailijat kuvittelivat näyttelijän olevan myös omassa elämässään eläimellisen intohimoinen rakastaja. Tämä oli kuitenkin kaukana totuudesta.

”Yleisö odottaa minun olevan samanlainen romanttinen sankari, jollaisia esitän valkokankaalla, eikä todellinen Valentino ole tippaakaan sellainen”, Valentino kirjoitti surullisesti päiväkirjaansa.

Valkokankaan sydäntenmurskaaja joutui jatkuvasti pettymään naissuhteissaan, ja kumpikin kahdesta avioliitosta päättyi onnettomasti.

Natasha Rambovan ja Rudolph Valentinon liitto päättyi eroon vuonna 1925. Everett / Lehtikuva

Ensimmäinen, pikaisesti solmittu liitto Jean Acker -nimisen näyttelijättären kanssa alkoi ennen Valentinon läpimurtoa 1919, ja loppui pian menestyksen vanavedessä 1923.

Myöhemmin kävi ilmi, että ex-vaimon vaakakupissa ei Valentinon nousu suuren rakastajan maineeseen paljon painanut, koska Acker oli homoseksuaali.

Myös vaimon numero kaksi eli parfyymimiljonääri Richard Hudnutin tytärpuolen Winifred Hudnutin huhuttiin olevan ainakin biseksuaali. Rudolph Valentinosta sensaatiohakuisen elämäkerran vuonna 1998 julkaissut David Bret uskoi, että Valentino valitsi tietoisesti vaimoikseen lesbonaisia, koska oli itse homoseksuaali.

1920-luvun Yhdysvalloissa Valentino oli Bretin mukaan pakotettu viettämään salaisuuksien varjostamaa kaksoiselämää ja solmimaan kulissiavioliittoja. Myöhemmin on tosin väitetty, että Bretin teoria ei pidä paikkaansa, ja esimerkiksi Valentinolla ja Winifred Hudnutilla eli Natacha Rambovalla olisi ollut kiihkeä avioliitto. Winifred halusi tulla tunnetuksi tällä toisella nimellä.

Oli totuus mikä tahansa, valkokankaalla Valentino hurmasi naiskatsojansa, mikä raivostutti Yhdysvaltojen puritaanisia punaniskoja. Kateus ja mustasukkaisuus terottivat kielet välillä todella ilkeiksi.

Kun Valentinon ranteeseen ilmestyi vaimoltaan Natachalta joululahjaksi saama platinainen rannekoru, sitä kutsuttiin ilkeämielisesti ”orjarenkaaksi”. Suurta latinorakastajaa alettiin pilkata siitä, että hän kulki vaimonsa talutushihnassa ja että koko machoimago oli pelkkää näytelmää.

Loukkaukset iskivät Valentinon miehiseen itsetuntoon syvän haavan, varsinkin, kun hänen uransakin oli alkanut takkuilla tiukkaotteisen vaimon rinnalla. Kun Valentinon avioliitto Natachan kanssa päättyi vuonna 1925 katkeraan eroon, näyttelijän terveys romahti.

Kirottu sormus

Kun Valentino filmasi elokuvaa Sheikin poika (1926), tumma meikki kätki alleen jatkuvasta pahoinvoinnista ja vatsakivuista kärsivän miehen. Sairaaloita kammoava tähti kieltäytyi kuitenkin menemästä lääkäriin.

Kipua aiheutti myös julkisuus. Vain muutamia viikkoja ennen Valentinon kuolemaa Chicago Tribune -lehti julkaisi pilkkakirjoituksen, joka käsitteli tanssipaikoissa miesten käymälöihin asennettuja puuterointilaitteita. Artikkelin anonyymi kirjoittaja piti ilmiötä huolestuttavana osoituksena amerikkalaisten miesten naisistumisesta ja syytti tästä kaikesta Valentinoa.

Sydänjuuriaan myöten loukkaantunut Valentino haastoi herjakirjoituksen kirjoittajan nyrkkeilemällä käytävään kaksintaisteluun. Vastustaja ei kuitenkaan tullut esiin.

Menestyksestään ja ihailijoistaan huolimatta Valentino alkoi tuntea koko elämänsä tyhjäksi ja turhaksi. Kukaan ei voinut aavistaa, että sydäntenmurskaaja oli täysin kyllästynyt esittämiinsä romanttisen sankarin rooleihin sekä sheikin leimaan.

”Naiset eivät rakastu minuun, vaan kuvaani valkokankaalla. Olen ainoastaan kangas, johon naiset maalaavat unelmiaan”, hänen kerrotaan todenneen.

Vatsahaava vei hoitoon

Elokuun puolivälissä vuonna 1926 kivut yltyivät niin sietämättömiksi, että Valentino oli pakko kiidättää vastustelustaan huolimatta sairaalaan. Kipujen syyksi paljastui puhjennut vatsahaava.

Leikkaus onnistui, mutta muutaman päivän kuluttua Valentino sai verenmyrkytyksen ja vaipui koomaan. Vasta 31-vuotias elokuvataivaa suuri rakastaja kuoli hieman puolenyön jälkeen elokuussa 1926.

Uutinen Valentinon kuolemasta sysäsi liikkeelle ennenäkemättömän järkytyksen ja joukkohysterian joka puolella maailmaa. Ihmiset eivät halunneet uskoa tragediaa todeksi. Puhutaan jopa useista kymmenistä naisten itsemurhista, koska he eivät enää löytäneet mitään syytä elää, kun unelmien sankari oli poissa.

Myös Valentinon kuolema mystifioitiin. Skandaalilehdistössä vellovien juorujen mukaan joku mustasukkainen aviomies oli myrkyttänyt tai ampunut Valentinon. Huhut kertoivat myös sormuksesta, jota Valentino käytti viimeisissä kuvauksissaan. Sormuksen myynyt jalokivikauppias oli kuulemma varoittanut näyttelijää, että koru oli kirottu.

1. syyskuuta 1926 New Yorkin katujen reunat täyttyivät surijoista, kun Valentinon hautajaissaattue kulki läpi kaupungin. Topical Press Agency / Getty Images

Suurhautajaiset

Hautajaisissa joukkohysteria jatkui. Poliisit tuuppivat itkeviä ja pyörtyileviä naisia eteenpäin näiden jättäessä jäähyväisiä idolilleen hautajaistilassa Broadwaylla. Kohun kohde itse makasi lasikattoisessa pronssiarkussa posket punattuina ja kulmakarvat mustattuina – kuin elokuvaroolissa konsanaan. Paikalla oli arvioiden mukaan jopa 100 000 fania, joten muistotilaisuus oli melkoinen kaaos.

Valentinon ruumis kuljetettiin erikoisjunalla New Yorkista läpi Yhdysvaltojen viimeiseen leposijaansa Kaliforniaan. Hautasaattue pysähteli matkan varrella useamman kerran ja jokaisella pysähdyksellä elokuvatähteä oli hyvästelemässä valtavat ihmismassat. Radioasemat soittivat Valentinon muistoksi nopeasti kokoon kasattua laulua: ”There´s a New Star in Heaven Tonight, Rudolph Valentino”.

Monta naista haudalla

Palataan päivään 1927, jolloin palvotun elokuvatähden kuolemasta on kulunut vuosi.

Kuka oli mustahuntuinen nainen, joka tuli muistamaan Valentinoa punainen ruusu kädessä? Eikä vain ensimmäisenä vuosipäivänä, vaan toisena, kolmantena ja yhä uudelleen.

Hollywoodin juorumylly jauhoi mysteeriä moneen kertaan. Kuka nainen oli, ja millainen oli ollut hänen suhteensa Valentinoon?

Haudalla käynyt nainen halusi pitää henkilöllisyytensä salaisuutena, mikä kiihdytti entisestään Valentinon ihailijoiden ja lehdistön uteliaisuutta. Mysteeri innosti haudalle myös kopioita. Valentinon kuoleman vuosipäivinä marmorikryptassa alkoi olla tungosta, kun useita mustapukuisia naisia ilmestyi paikalle!

Kerran muistojumalanpalvelus muuttui täydelliseksi sirkukseksi, kun kaksi mustapukuista naista alkoi tapella keskenään. Hunnut repeytyivät ja ruusut tallautuivat jalkoihin.

Lopulta vuonna 1947 vaudevilletanssijana, konserttiviulistina ja evankelistana uraa luonut, taiteilijanimellä Ditra Flame esiintynyt nainen vannoi olevansa ”Lady in Black”.

Hän oli orpotyttö, jonka kasvattivanhemmat olivat olleet elokuvauraansa aloitelleen Valentinon ystäviä.

Ditra kertoi, että hän oli 14-vuotiaana sairastunut vakavasti, jolloin Valentino oli käynyt tapaamassa häntä joka päivä sairaalassa ja lohduttanut, että Ditra parantuisi ja eläisi vielä pitkään.

Valentinolle selvänäkijä taas oli ennustanut kuoleman nuorena. Kun Ditra lopulta parani, spiritismiä harrastanut ja sielunvaellukseen uskonut Valentino pyysi tältä vastapalvelusta: jos hän kuolisi ennen tyttöä, voisiko tämä käydä silloin tällöin hänen haudallaan, jottei hän olisi aivan yksin?

Ditra Flame kävi avoimesti haudalla 1952, kun hän oli aikaisemmin, vuonna 1947 väittänyt olevansa mystinen Lady in Black. Los Angeles Examiner / USC Libraries / Corbis via Getty Images

Pahantahtoiset ihmiset eivät kuitenkaan uskoneet Ditran tarinaa, vaan pilkkasivat häntä ja väittivät hänen hakevan vain huomiota.

Valentinon kuoleman muistopäivänä 1954 tilanne kärjistyi. Ditran saapuessa hautausmaalle hän sai kimppuunsa niin paljon uteliaita, että nainen sanoi lopettavansa vierailunsa haudalla.

Espanjalainen tanssijatar Estrellita del Regil alkoi 1970-luvun alussa vierailla haudalla suruasussa. Regil uskotteli, että aito mustapukuinen nainen oli ollut hänen vuonna 1973 kuollut äitinsä Anna Maria Carrascosa, markiisitar de Lara.
Estrellitan mukaan Valentino oli ollut hullaantunut hänen äitiinsä de Laran ollessa vasta 15-vuotias. Markiisittaren ylhäinen perhe oli kuitenkin kieltänyt avioliiton.

Salaisuus ullakolla

Vuonna 1984 Ditra Flame löydettiin kuolleena kotoaan Valentinoa esittävien valokuvien ja muiden muistoesineiden ympäröimänä. Tämä ei vielä todistanut muuta, kuin että Ditra oli suuri Valentino-fani.

1990-luvun alussa muuan Texasissa asuva mies kävi läpi enonsa perintönä tulleita matka-arkkuja. Eno oli saanut laukut säilytettäväksi Kaliforniassa vuosikymmeniä aikaisemmin tuntemaltaan naiselta.

Arkut olivat täynnä Valentinoon liittyviä valokuvia, lehtileikkeitä ja päiväkirjoja. Ne oli kirjoittanut Ditra Helena Mefford, taiteilijanimeltään Ditra Flame.

Yhden matka-arkun pohjalle kätketystä rasiasta löytyi ehkä se tärkein, kuivattuja ruusunlehtiä sekä musta huntu.

Lähdekirjallisuutta: Emily W. Leider: Dark Lover. The Life And Death of Rudolph Valentino (2003), David Bret: Rudolph Valentino: The Ultimate Latin Lover (2016), Allan R. Ellenberger: The Valentino Mystique. The Death and Afterlife of the Silent Film Idol (2005)