Empatialla evästetty Britt-Marie Juup on kantanut huolta eläimistä läpi elämänsä: ”Ne eivät osaa puhua, meidän pitää puhua niiden puolesta”
Turkulainen Britt-Marie Juup on tuntenut syvää empatiaa eläimiä kohtaan lapsesta lähtien. Eläinten suojelusta hän on saanut paljon iloa, mutta myös surullisia hetkiä.
Kun Britt-Marie Juup eli Brittis täytti seitsemän vuotta, isoisä ojensi hänelle synttärilahjaksi Turun Eläinsuojeluyhdistyksen jäsenkortin.
”Muffa sanoi minulle juhlallisesti, että nyt kun olet yhdistyksen jäsen, muista, että koska eläimet eivät osaa puhua, meidän ihmisten pitää puhua niiden puolesta”, Britt-Marie Juup kertoo.
Brittiksen, 70, vahva suojeluvaisto eläimiä kohtaan oli herännyt jo aiemmin. Tyttö oli erehtynyt tallomaan tahallaan muurahaisia pikkuruisilla saappaillaan, kun hän oli isänsä kanssa metsämansikoita poimimassa.
”Isä sanoi, ettei muurahaisia saa talloa. Että jokaisella muurahaisella on isä ja äiti ja sisaruksia, ja ne surevat, jos joku ei palaa muurahaispesään.”
Vankkumaton eläinten puolestapuhuja
Empatialla evästetystä Brittiksestä kehittyi vankkumaton eläinten puolestapuhuja. Sysäyksen varsinaiseen eläinsuojelutyöhön hän sai kohta ajokortin saatuaan.
”Rakastin ajella jenkkiautollani ympäri tienoota. Aloin kuitenkin pian miettiä, miten voisin yhdistää ajelun johonkin hyödylliseen.”
Lehti-ilmoitus Turun eläinsuojeluyhdistyksen eli TESY:n vuosikokouksesta poiki idean. Brittis marssi kokoukseen ja tarjoutui tekemään eläinsuojelutyön kyytihommia omalla autollaan.
Jo seuraavana päivänä Brittis pääsi ensimmäiselle keikalleen pelastamaan kissaa Vartiovuorenpuiston puusta.
Eläinsuojeluajoa kertyi sittemmin kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa, kunnes Brittiksen tytär syntyi 1984. Nykyään Brittiksellä on kokemusta erilaisten hädänalaisten eläinten hoivasta jo viideltä vuosikymmeneltä.
Löytöeläimet ja villiintyneet kissapopulaatiot
Tesyn hoiviin päätyy vuosittain lukuisa koiria ja satoja muita löytöeläimiä. Hylätyt ja villiintyneet kissat ovat oma lukunsa. Viime vuonna yhdistyksen kissataloon otettiin noin 700 kissaa.
Brittis on syvästi huolissaan, sillä vapaana liikkuvien leikkaamattomien kissojen määrä kasvaa vuosi vuodelta.
”Villiintyneet kissapopulaatiot lisääntyvät huimaa vauhtia, ja niiden kissat ovat todella huonokuntoisia. Paleltumisvammat ovat yleisiä: yhdeltä saattaa puuttua tassu ja toiselta hännänpää.”
Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa, joista osa kuolee nälkään tai kylmyyteen. Tuhansia kissoja päätyy löytöeläintaloihin ja eläinsuojeluyhdistysten hoitoloihin, jotka toimivat jatkuvasti resurssiensa äärirajoilla.
Brittis toivoo hartaasti, että ihmisten asenteet muuttuisivat: kissaa pidettäisiin yhtä arvokkaana kuin koiraakin.
Ympärivuorokautinen päivystys
Toukokuussa luonnonvaraisten eläinten hoitolassa alkaa olla vilskettä. Ilmoitukset hätään joutuneista luonnoneläimistä ovat lisääntyneet Turun seudulla, sillä TESY aloitti viime kesänä ympärivuorokautisen päivystyksen.
Eniten eläinhoitolan vapaaehtoisia työllistävät pesästään pudonneet pikkulinnut. Sesonki kestää useita viikkoja eri lajien pesimisaikojen mukaan.
Toisinaan ihmiset hätäilevät eläimen puolesta täysin turhaan.
”Yritämme valistaa luonnossa liikkuvia, ettei ruohossa kököttävää rusakonpoikasta ole jätetty heitteille. Se on ohjelmoitu selviämään yksin pitkiäkin aikoja ja emo on yleensä lähettyvillä. Peuranvasakin saattaa maata maassa vain odottamassa emoaan, sillä ei ole hätää. Apua todella tarvitsevat eläimet otamme tietysti eläinhoitolaan.”
Brittis kokee aina sykähdyttävinä ne hetket, jolloin hoidossa ollut eläin voidaan päästää takaisin luontoon.
”On aina yhtä liikuttavaa, kun olemme saaneet hoivattua ja ruokittua yhden pikkuruisen oravanpoikasen, joka tulee meille ilman karvapeitettä ja silmät ja korvat vielä ummessa, kymmenisen grammaa painavana. On ihanaa nähdä, kuinka se hyppelehtii reippaasti luontoon elämään villinä ja vapaana.”
Surua tuottavat sen sijaan usein isot vesilinnut, etenkin loukkaantuneet tai lintuinfluenssan kourissa kärvistelevät joutsenet ja merimetsot. Keväällä Brittis joutui myötäelämään laulujoutsenen tuskallista loppua. Joutsen oli loukannut pahoin toisen siipensä osuttuaan voimajohtoon. Kiinniottaminen oli kova urakka, ja siksi eläimen kärsimys pitkittyi.
”Jouduimme pelastamaan joutsenen tulvapeltojen keskeltä. Sen vammat olivat valitettavasti niin vakavia, että eutanasia oli ainoa ratkaisu.”
TESY:n ensimmäinen toiminnanjohtaja
Eläinlääkäriksi Brittis halusi aikoinaan muffansa esikuvan mukaan, mutta kouluväsymys vei muille aloille. Brittis oli kaksi vuosikymmentä pankin kassalla ja sen jälkeen neljännesvuosisadan Turun Seudun jätehuollossa. Uusi ura aukeni, kun häntä pyydettiin kuuden eläkevuoden jälkeen TESY:n ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi.
”Minulla on vielä puolitoista vuotta pestistäni ja kaksi isoa missiota: uudet toimitilat eläinhoitolalle ja sen yhteyteen eläinklinikka, jossa eläimiä hoidetaan huomattavasti halvemmalla kuin yksityisillä eläinlääkäreillä.”
Brittis sanoo joutuneensa monesti surullisena seuraamaan, kuinka ihminen itsekin kärsii koiransa tai kissansa kanssa, koska hänellä ei ole varaa hoidattaa lemmikkiään kuntoon.
Brittis jatkaa vapaaehtoistyötä eläinsuojelussa niin kauan kuin kykenee.
”On ihmeellistä, kuinka sitoutuneita vapaaehtoiset ovat. He osallistuvat päivystykseen, siivoavat eläinhoitolassa ja kissatalossa ja käyvät ruokkimassa eläimiä ja sosialisoimassa kissoja. Ja eläinystävillä on ihana asenne meitä toimijoita kohtaan!”
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti