Jaana laittaa tuohen taipumaan käsityökursseilla: ”Tuntuu hyvältä olla yhdistävä lenkki muistojen säikeissä ja opettaa perinnekäsityötä”
Jaana Öljymäki pakkaa usein autonsa täyteen koivuntuohta ja lähtee pitämään käsityökursseja eri puolille Suomea. Tuohitöiden tekeminen on ikivanha taito, joka kiinnostaa uusia harrastajia.
Jaana Öljymäki innostui tuohitöihin vasta aikuisena. Lapsena äidin käsityöt nolottivat häntä.
Lapsena Jaana Öljymäki inhosi tuohitöitä. Hänen äitinsä Eeva Rutanen opetti kädentaitoa kansalaisopistossa lähes 40 vuotta.
”Äiti teki sotkuista hommaa keittiössämme, ja teininä se hävetti ja nolotti minua”, Öljymäki muistelee naurussasuin.
Vasta nuorena aikuisena, opiskellessaan Lapin yliopistossa vaatetusalalla, Öljymäki oppi näkemään, kuinka kiehtovan maailman tuohi avaa tekijälleen. Tuoheen hän tarttui kunnolla ensimmäisen kerran osallistuessaan kansainväliseen fantasiavaatekilpailuun vuonna 1996.
”Äiti teki kaikki hitaat esivalmistelut, ja minä punoin tuohesta juhlapuvun hänen opastamanaan. Aikaa asun tekemiseen meni noin kolme kuukautta. Pääsin Suomessa finaaliin ja sijoituin kolmanneksi.”
Tuohityöt ovat kansainvälinen taito
Toisin kuin luulisi tuohityöt eivät ole mikään suomalainen kuriositetti, vaan niitä tehdään ympäri maailmaa.
Tuohta käytetään siellä, missä koivu kasvaa eli muun muassa Pohjoismaissa, Venäjällä ja Kanadassa. Myös Aasian maissa punotaan tuohitöitä, ja Jaana Öljymäkeä on pyydetty sinne pitämään kurssia. Moni kun seuraa Öljymäen työskentelyä Instagram-tililtä designjaanao.
Tuohi on tuonut Öljymäelle monia muitakin kansainvälisiä kohtaamisia. Kesällä 2022 eräs yhdysvaltalainen tuohitöiden tekijä tuli jopa Jaanan luo mökille Oulaisiin lähes viikoksi lisäoppiin.
Keväällä 2019 Belgiassa asuva suomalaissyntyinen nainen halusi oppia valmistamaan tuohikontin ja tuli perheensä kanssa Haapajärvelle neljäksi päiväksi sitä opiskelemaan.
”Talvella 2020 meksikolainen Aalto-yliopiston opiskelija tuli opettelemaan tuohitöitä kanssani, koska hän teki aiheesta gradua. Miljoonakaupungista kotoisin oleva opiskelija asui meillä maalla kolme päivää. Jo lumisessa metsässä kävely oli hänelle elämys. Seuraamme edelleen toistemme työskentelyä sosiaalisen median kautta”, Öljymäki kertoo.
Leipäkorista on helppo aloittaa
Sosiaalinen media on lisännyt myös tuohityökurssien suosiota. Aloitellessaan yritystään vuonna 2019 Öljymäki arveli opetustyön olevan pieni lisä tuohituotteiden valmistuksen rinnalla, mutta nyt lähes kaikki aika menee opettamiseen. Ekologiset materiaalit ja perinteiset käsityötekniikat kiinnostavat yhä enemmän.
”Pidän viikonlopun kursseja ympäri Suomea kansalaisopistoissa. Kynnys tulla kurssilleni on matala, koska minulta saa ostaa myös materiaalin.”
Öljymäki kertoo, että usein aloitetaan leipäkorista, joka on sopivan pieni työ, ja aloittelija ehtii tehdä sen viikonloppuna.
”Siinä kuitenkin oppii tuohen käsittelyn ja punomisen tekniikan.”
Tuohityöt kiinnostavat yhä nuorempia
Viime vuosina kurssilaisten ikä on nuorentunut, ja eniten kursseilla on 40–50-vuotiaita naisia. Kurssilaisia Öljymäellä on vuoden aikana satakunta.
”Pääkaupunkiseudulta tulee joskus osallistujia esimerkiksi Pieksämäelle, jossa olen käynyt monta vuotta sekä syksyllä että keväällä. Siellä on aina innokas muutaman naisen vakiopoppoo, jolle kehitellään yhdessä haastavampaa tekemistä. He saavat muutkin innostettua tuohihurmokseen.”
Jaana korostaa materiaalin tuntemuksen tärkeyttä, sillä jokaisen koivun tuohi on omanlaistaan ja käyttäytyy eri lailla. Moni yllättyy siitä, kuinka pehmeää ja taipuisaa tuohi on. Se taipuu niin koruiksi kuin sisustus- ja käyttöesineiksi. Välineiksi riittävät puukko, sakset, mattoveitsi ja pyykkipojat.
”Kohtaamani ihmiset kertovat usein messuilla ja kursseilla muistojaan sukulaisista, joiden ajateltiin opettavan muille tuohityötaidon. Mutta aika kului, työ jäi oppimatta ja taito painui unholaan. Tuntuu hyvältä olla yhdistävä lenkki muistojen säikeissä ja opettaa perinnekäsityötä.”
Kirjat syntyivät yhdessä äidin kanssa
Äidin ja tyttären yhteistyö ei jäänyt yhteen kilpailutyöhön. Kun Eeva Rutanen tarvitsi opetusmonisteita kurssilleen, hän pyysi tyttäreltään apua tietokoneen käyttöön ja kaveriksi muutenkin.
”Aluksi suunnittelimme toimivia opetusmonisteita äidille, sitten pohdimme omakustannekirjaa, mutta lopulta saimmekin kustannussopimuksen.”
Öljymäki kertoo, että ensimmäistä kirjaa he työstivät äidin kanssa vuosikausia.
”Äiti teki mallitöitä ja minä kuvasin. Samalla aloin itsekin kiinnostua tuohitöistä toden teolla.”
Vuoden 2015 jälkeen tuohitöiden tekniikoihin keskittyviä, suomenkielisiä kirjoja on tullut heiltä jo kolme. Selkeiden työvaihekuvien ansiosta niitä on tilattu myös ulkomaille. Äiti ja tytär unelmoivat vielä yhdestä yhteisestä kirjasta.
Tuohi kerätään kaatopuista
Tuohenkeruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maan tai puutavaran omistajan lupa. Jaana on jo monen vuoden ajan saanut Haapajärvellä tuohta paikallisen sahayrityksen avulla.
”Tuohi kerätään kaadettavista puista. Puun myöhempään käyttöön se ei vaikuta, sillä korjuun yhteydessä kuorta tuhoutuu joka tapauksessa. Minulle ilmoitetaan jo keväällä hakkuualueet, joista tuohta voi kesällä käydä hakemassa.”
Otollisin aika kerätä tuohta on yleensä mahla-aikana eli kaksi viikkoa ennen ja jälkeen juhannuksen. Tuohta voi kokeilla ottaa myös syksyllä lämpimillä keleillä, kun lehdet tippuvat.
”Juhannuksen tiimoilla on yleensä paras aika, mutta vuodet ovat erilaisia. Joskus olemme saaneet kerättyä tuohet vasta heinäkuun puolella. Kun mahla juoksee puun ja kuoren välissä kunnolla, kuori irtoaa puusta hyvin. Koivun lehti on silloin lähes täyden kokoinen, ja sääsketkin tulevat iloksemme.”
Jokaisen koivun tuohi on yksilöllistä
Yhdessä metsässä tuohi irtoaa puusta hyvin, toisessa ei. Asia selviää vain kokeilemalla. Kasvupaikan olosuhteet vaikuttavat paljon. Tuohen sadonkorjuu on hidasta hommaa, sillä metsässä saattaa olla koivuja vain siellä täällä, jolloin kävelyä tulee paljon. Koivikosta keruu on nopeampaa.
”Meillä kuluu keräämiseen noin viikon päivät, mutta teemme lujasti töitä. Kuumana päivänä menemme aamuyöstä metsään aamuvuoroon ja illalla yövuoroon. Keruujoukkueemme ovat minä, mieheni, poikani ja vanhempani.”
Mieluisinta on ottaa tuohi vielä pystyssä olevista puista. Koivuun viilletään puukolla pystyviilto maasta käsin niin korkealle kuin yltää.
”Mieheni ja isäni kiipeilevät tikkailla vähän ylemmäskin, jolloin voimme saada pitkän palan tuohta. Mitä pidempi tuohivuota on, sen tyytyväisempiä olemme. Parhaimmillaan se voi 1,5 metrin pala. Tuohivuodan leveys on puun ympärysmitta.”
Jokaisen koivun tuohessa on oma väri, rosoisuus, kirjavuus ja punontaominaisuudet. Siksi kerätessä täytyy pitää yhden puun tuohet samassa kasassa kuljetuksen ja säilömisen ajan.
Kun tuohi on kuivanut, puhdistettu ja ohennettu, siitä leikataan mattoveitsellä metalliviivaimen kanssa suikaleita eli nauhoja. Ne päätyvät sitten kurssille.
Tuohi taipuu monenlaisiin toiveisiin
Jaana kuvailee tuohta kiehtovaksi materiaaliksi, jolla on oma tahtonsa. Toisen puun tuohi on helpompaa käsitellä kuin toisen. Tuohi kertoo itse, mitä siitä voi parhaiten tehdä, ja tekijän pitää opetella ymmärtämään sitä.
”Kestävä käsityötuote perustuu materiaalin tuntemukseen. Kun tuohta käyttää oikealla tavalla ja tekniikalla, myös lopputulos on laadukas ja kestävä. Minulta on tilattu esimerkiksi omilla mitoilla lokerollisia käsityökoreja ja kissalle koppa. Olen myös korjannut muun muassa vanhan tuohikontin ja kannellisen vasun.”
Eräs savusaunan omistaja tilasi Jaanan äidiltä saunalle tuohikotelon, joka peittää kauniisti hanapakkausviinin. Siinä riitti äidillä suunnittelemista ja väkertämistä, että sai sen toimivaksi ja kauniiksi.
Käsitöiden ja opetuksen lisäksi Jaana on tietynlainen tuohitöiden matkasaarnaaja, pitää perinnetietoa elossa.
”Monesti pakkaillessa mietin, että voi kun voisi lähteä vain pikkulaukun kanssa. Minulla on farmari-Volvo täynnä tavaraa, ja välillä pitää ottaa suksiboksikin mukaan. Unelmoin pitäväni kursseja remontoidussa vanhassa navetassamme sitten kun en enää jaksa kiertää. Haluan opettaa pitkään tätä tärkeää taitoa.”
Öljymäen nuorempi poika jo auttaa häntä reissujen valmisteluissa ja on opetellut myös tekemään tuohitöitä. Ystävät taas tarjoavat usein yösijan reissuilla, koska Öljymäki ei viihdy hotelleissa.
”Ei tunnu niin työltä, kun tapaan kurssin jälkeen illalla ystäviä. Yöpymispaikkoja on monenlaisia. Esimerkiksi viime keväänä Raahe-opistolla yövyin tunnelmallisessa vierailijoille tarkoitetussa vinttihuoneessa opistolla.”
Lue myös: Tunnistatko nämä käsityöläisten erikoiset työkalut ja niiden käyttötarkoitukset?
Jaana Öljymäki
Syntynyt: Ylivieskassa 1972.
Asuu: Haapajärvellä.
Perhe: Aviomies sekä aikuiset pojat.
Työ: Tuohitöiden opettaja ja yrittäjä, valittiin vuoden käsityöyrittäjäksi 2023.