Jaanan unelma perheestä oli romahtaa, kun hän sai häiden alla kuulla sairastavansa kohdunkaulansyöpää

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jaana Salo
Keväällä kuusi vuotta sitten Jaana Salo järjesteli häävalmistelujaan syöpähoitojen ohessa. Tänä keväänä hän hoiti äitiysvapaalla perheen kolmatta lasta, tytärtä, joka syntyi tammikuussa. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Jaana Salo oli vasta 27-vuotias, kun hänellä todettiin kohdunkaulansyöpä. Tänä keväänä hän hoiti äitiysvapaalla perheen kolmatta lasta.

Vieläkin helsinkiläinen Jaana Salo, 33, saattaa säikähtää, kun puhelin soi. Pelko siitä, ettei painajainen olekaan ohi, on juurtunut syvälle.

Kuusi vuotta sitten Papa-seulonnassa todetut pienet muutokset paljastuivat tutkimuksissa syöväksi.

Oireita ei ollut

”Kävin gynekologin vuositarkastuksessa joulukuussa 2011. Papa-koe oli otettu edellisenä vuonna, joten lääkäri ehdotti, että nyt se jätettäisiin väliin. Ohimennen satuin mainitsemaan hänelle, että suunnittelen mieheni kanssa kesähäitä ja että sen jälkeen lapsia saisi tulla.

Silloin lääkäri tuli toisiin ajatuksiin, ja Papa otettiin. Tammikuussa 2012 sain kirjeen, jossa kerrottiin, että lääkäri oli yrittänyt tavoitella minua. Näytteestä oli löytynyt solumuutoksia.

En osannut olla huolissani. Joillakin ystävillänikin oli ollut pieniä, mutta vaarattomia solumuutoksia. Kohdunkaulansyövän riskiä nostaa tupakointi ja ylipaino. Minä taas liikuin paljon ja söin terveellisesti. Eikä minulla ollut mitään oireita.

Solumuutos poistettiin sähkösilmukkahoidolla ja samalla sovittiin kontrolliaika syksylle.

Huhtikuussa sain soiton. Syöpäsoluja oli löytynyt sittenkin.

Hoitona leikkaus

Naistenklinikalla otettiin heti magneettikuvat ja verikokeet. Oli tutkittava, onko syöpä levinnyt. Kohtu olisi ehkä jouduttu poistamaan, jos syöpäsolukko olisi ollut paksua ja laajalla alueella. Leikkaushoito kuitenkin riitti minun tapauksessani; syöpä ei ollut levinnyt, ja syöpäsolukko oli alle kahden sentin paksuista.

Leikkaus tehtiin toukokuun alussa nukutuksessa, ja se kesti useita tunteja. Osa kohdunkaulasta poistettiin ja jäljelle jäänyt osa kurottiin kiinni tukilangalla. Sairaalassa olin vajaan viikon.

Olin tosi kipeä, kun lähdin sairaalasta kotiin. Väänsin itkua, kun piti kävellä autolta kotiovelle muutaman metrin matka. Mutta jo parin päivän päästä kävelin korttelin ympäri, parin viikon päästä kauemmas merenrantaan.

Raskaaksi pian

Häät pidettiin elokuussa, ja niistä tuli todella tunteikkaat. Hääväki itki ja nauroi. Silloin tiedettiin, että leikkaus oli onnistunut eikä syöpä ollut levinnyt.

Kun leikkauksesta oli kulunut kolme kuukautta, otettiin Papa. Se oli kunnossa, ja meillä oli lupa yrittää raskautta. Yksi kierto, ja se oli siinä. Syyskuussa 2013 syntyi esikoispoikamme.

Minun syöpäni leikannut lääkäri Päivi Pakarinen on ollut mukana myös kaikkien lastemme syntymässä. Kaikki kolme syntyivät sektiolla, koska alatiesynnytys ei ole mahdollinen.

Keskenmenon riski oli kohonnut, joten raskauksia seurattiin todella tarkasti. Ultraäänessä katsottiin aina myös se, onko kohdunkaulaa pitelevä lanka paikoillaan. Kolme lasta se on kestänyt.

Tässä ja nyt

Häät, häämatka, koiran hankkiminen, muutto, ensimmäinen raskaus. Vauhti pysähtyi vasta, kun olin esikoisen kanssa yksin kotona. Silloin oli aikaa ja tilaa ahdistukselle. Saatoin raivostua aivan yhtäkkiä, en pystynyt käsittelemään tunteitani.

Kävin vuoden verran psykoterapiassa. Ymmärsin, että olin kokenut sairauden, johon kuolee useita ihmisiä joka vuosi. Ja että siihen sairastuu ennen kaikkea nuoria naisia. Kohdunkaulansyövästä ei vain puhuta yhtä paljon kuin esimerkiksi rintasyövästä. Sen riskejä ei tiedosteta.

Olen käynyt puhumassa Elämälle-yhdistyksen tilaisuuksissa ja siten pyrkinyt osaltani jakamaan tietoa tästä sairaudesta. Aiemmin olisin ehkä empinyt, mutta nyt tiedän, ettei minulla ole mitään hävittävää.

Koskaan ei voi tietää, mitä tulee ja kenelle tulee. Huolettomuus on tiessään, mutta nyt osaan olla itseäni kohtaan lempeämpi. Vaikka välillä murehdinkin turhista pikkuasioista ja menetän hermoni, tiedän silti, että olen lapsilleni paras mahdollinen äiti.”

X