Euroopan matka autolla ilman tarkkoja suunnitelmia – Lue kuinka Päivi ja Leif kiersivät Eurooppaa avoimin mielin avoautolla

Kotona Kruunupyyssä oli viisi astetta pakkasta ja lunta maassa, kun lähdimme 16. huhtikuuta 2022 ajelemaan kohti Naantalin laivarantaa.

Meillä oli ensimmäistä kertaa kesäloma huhtikuussa, ja päätimme viipyä etelässä kolmisen viikkoa. Helmikuussa alkanut Ukrainan sota mietitytti, mutta uskaltauduimme matkaan.

Lähdimme Euroopan matkaan avoimin mielin, ilman tarkkoja suunnitelmia. Emme koskaan varaa majapaikkoja etukäteen, emmekä tehneet sitä nytkään. Leif tykkää tehdä matkalla ex tempore -päätöksiä, ja se sopii minullekin.

Leif toi matkustamisen Päivin elämään

Olemme olleet yhdessä 14 vuotta. Tapasin Leifin vuonna 2008 naistentansseissa Isonkyrön Kalliojärvellä. Pian hän pyysi minua apurikseen pihatyömaalle. Hän on kaivinkoneen kuljettaja, ja oli silloin tekemässä Pietarsaaressa pihalle sähkötolppia. Apumies oli estynyt, mutta minä hyppäsin maantiivistäjän eli tärylätkän varteen ja tiivistin pihaa Leifin kanssa kaksi päivää. Olin aika poikki sen jälkeen, mutta yhteinen Alanyan-matkamme, joka oli palkkani, oli mahtava!

Leif on tuonut elämääni matkustamisen. Maailmani on avartunut. Pienituloisena siivoojana ja yksinhuoltajana reissasin harvoin: kävin lasten kanssa Kanarialla ja Kreetalla.

Olemme käyneet Euroopan matkalla kesäkuussa kahdesti autolla ja kolmesti moottoripyörällä. Norjassa on ajeltu useasti.

Euroopan matka sujuu Leifin hoitaessa vieraalla kiellellä puhumisen

Viime kevään reissumme alkoi laivamatkalla Naantalista Tukholmaan. Seuraavana päivänä ajoimme läpi Ruotsin ja Tanskan suoraan Saksaan. Ruotsissa meidän on helppo toimia, sillä Leifin äidinkieli on ruotsi.

Hän hoitaa matkoilla puhumisen ja varaukset, sillä minä olen arka avaamaan suutani vierailla kielillä.

Yövyimme Saksassa Hannoverissa aika tyyriissä hotellissa, joka varattiin Bookingin kautta. Monesti Leif vain astuu hotelliin kysymään huonetta ja tinkii aina. Usein se onnistuukin.

Kerran Italian Gardalla hotelli kahdeksi yöksi olisi maksanut 600 euroa, mutta Leif tinki hinnan puoleen. Hän perusteli, ettei aio ostaa koko hotellia, vaan pelkästään kaksi yötä. Tämä huvitti hotellinomistajaa suuresti.

Italian jylhät vuoristomaisemat hurmaavat

Tykkäämme jylhän kauniista vuoristoseuduista ja ajamme aina pikaisesti sinne Saksan läpi. Kun lähestyimme tylsien moottoriteiden jälkeen Saksan eteläosia ja näimme vuoria, se tuntui huikealta. Näkymä on niin erilainen kuin kotona tasaisella Keski-Pohjanmaalla.

Yövyimme jo neljättä kertaa kauniissa Rablan kylässä Pohjois-Ita­liassa. Menemme aina ensin syömään Pizzeria Ennemoseriin. Yövymme sen yläpuolella olevassa pienessä alppityylisessä majatalossa, jossa on vain muutama huone. Tuntuu kivalta tavata siellä Helga-emäntä, joka kattaa aina aamupalan nätisti. Siellä on jotain hohdokasta.

Kävelimme kylässä ja nautimme ensimmäisestä lomapäivästämme. Aurinko paistoi. Leif pesi rakkaan autonsa, vuoden 2006 Peugeot 307 Cabrioletin. Sen katto oli vielä tiukasti kiinni. Avoautossa on ihanaa lämpimällä, kunhan ei aja liian lujaa. Kovaa ajaessa tulee äkkiä kylmä.

Leifin myötä maailmani on avartunut, Päivi kertoo. Yhteisten 14 vuoden aikana on matkusteltu ahkerasti. © Rob Barnard

Maisemia kuin maalauksesta

Etelä-Tirolissa on tosi kaunista: kumpuilevaa maastoa, järviä, vuoria ja mutkaisia syheröteitä. Olemme ajaneet aikaisemmin korkealla olevia kauniita vuoristoteitä. Esimerkiksi Stelvio Pass, vuoristosola Pohjois-Italiassa on 2757 metrin korkeudella. Tiessä on 49 tiukkaa mutkaa. Leifiä harmitti, kun vuoristoteillä oli vielä lunta eikä niille päässyt. Tiet aukeavat vasta toukokuun puolivälissä.

Lähdimme ajamaan moottoriteitä pitkin kohti Rivieraa. Tykkään Kari Tapion laulamasta Portofino-laulusta ja halusin nähdä kaupungin.

Maisema olikin kuin maalauksesta: turkoosi meri, pieni italialainen kylä ja vanhoja värikkäitä kerrostaloja vierivieressä aukiolla.

Mutta väkeä oli älyttömästi pilvisenä kevätpäivänäkin. Jouduimme jonottamaan 45 minuuttia ennen kuin edes mahduimme kaupunkiin. Siellä söimme myös matkamme kalleimman aterian. Vesilitra maksoi 20 euroa ja kahden ihmisen pienet pihviateriat 80 euroa. Ihmisvilinä ei ole meidän kummankaan mieleen, ja Kruunupyyn pariskunta poistui pikaisesti Portofinosta.

Portofino oli kaunis, mutta Päivin mielestä turisteja oli liikaa. © Stenmanin kotialbumi

Päivi ihasteli kevään kukkia, sillä matkalle lähtiessä Suomessa oli vielä lunta. © Rob Barnard

Yövyimme meren rannalla Imperiassa. Italialaiset kaupungit ovat kamalia ajaa, kun mutkaisilla ja kapeilla kaduilla on joka paikassa mopoja, autoja ja rekkoja. Seuraavassa yöpaikassa isäntä antoi illalla meille kortin, jolla saisi majoitukseen kuuluvan aamupalan. Se osoittautui pelkäksi kahviksi, mutta Leif nosti haloon ja saimme patongit. Tyttö perusteli meille, että yleensä Italiassa ei syödä aamulla mitään.

Italiassa siirryttiin ajamaan kiemuraisille pikkuteille tylsien moottoriteiden sijaan. © Stenmanin kotialbumi

Italiassa jouduttiin odottamaan pitkään, kun ison matkailuauton kuski mittaili, mahtuuko menopeli tunneliin. © Stenmanin kotialbumi

Matka sujuu hienostelematta, aamupalat huoltoasemalla syöden

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli pitkä ajo läpi Ranskan: vuoristoteitä, kamalia moottoriteitä ja pitkiä tunneleita. Tiemaksut olivat aika kalliita. Sain migreenikohtauksen, joita onneksi tulee vain harvoin. Vasta Pohjois-Espanjassa yövyimme kerrostalohotellissa, jossa ei ollut edes respaa. Varaus tehtiin netin kautta ja sisään mentiin koodilla.

Heräsimme molemmat jo 3.45. Olemme tottuneet kotonakin nousemaan neljän jälkeen, sillä menen töihin kuudeksi. Tykkään siivota ennen kuin porukka tulee töihin. Lähdimme matkaan vähän ennen viittä, jolloin oli vielä pimeää ja lämpöasteita vain +9. Haimme huoltoasemalta aamupalaksi kahvit ja leivät. Emme ole kulinaristeja, vaan käytännöllisiä ruokailijoita.

Kun saavuimme Torreviejan kaupunkiin Valenciaan, sateli vähän vettä. Mutta päätimme jäädä kuudeksi päiväksi, ja vuokrasimme kerrostaloasunnon 203 eurolla. Se oli kuudennessa kerroksessa ja sieltä oli kiva näkymä Välimerelle. Ihan ensimmäiseksi pesin pyykkiä ja keitin meille suomalaista kahvia. Meillä oli Presidenttiä mukana, sillä tummapaahtoiset kahvit eivät oikein maistu meille. Ostimme kiinalaisesta halpakaupasta pienen kahvinkeittimen.

Kiertelimme ja katselimme kylää aluksi autolla. Torreviejan paras näköalapaikka on ylhäällä Cabo Cerverassa, jossa on kaupungin maamerkkinä lyhyt ja paksu torni, Torre del Moro. Sieltä aukeaa hieno näkymä merelle.

Torreviejassa oli aikaa kierrellä nähtävyyksiä. Cabo Cerveran maamerkki on Torre del Moro, entinen vartiotorni. © Rob Barnard

Päivi ja Leif piipahtivat kahville Torreviejan näköalapaikalle. © Rob Barnard

Torreviejan lämmöstä löytyy paljon suomalaisia

Torreviejassa asuu paljon suomalaisia, ja piipahdimme paikallisessa Suomi-kaupassa ja -kahvilassa. Olemme matkalla aika mukavuudenhaluisia ja käymme usein ulkona syömässä. Mutta noin puolet aterioista kokkaamme itse, spagetti carbonaran tyyppisiä helppoja aterioita.

Hain pienestä lähikaupasta suolaa, pippuria, spagettia ja kermaa. Leif laittoi spagetit kiehumaan ja ihmetteli, kun vesi vaahtosi kauheasti. Olimme ostaneet kaupassa suolan sijasta soodaa! Mutta hyvältä soodaspagettikin maistui.

Torreviejan lämmössä ja auringossa oli ihanaa. Näimme huoneistostamme aamuisin, kun aurinko nousi upeasti meren takaa. Kävelimme joka päivä kilometrien pituisella hiekkarannalla ja seurasimme rannan touhuja. Siellä oli joka aamu kalastajia.

Nautimme usein rantaravintolassa toastit ja tuoremehut. Hotellikodissamme nukuimme usein päiväunet loman kunniaksi. Iltaisin ajelimme autolla. Oli mahtavaa, kun aurinko paistoi vielä viiden jälkeen. Lämpöä oli +22 astetta. Välillä oli pilvistä, mutta koko ajan lämmintä.

Elämä hymyili Benincarloan rannoilla kävellessä

Iltaisin hotellilla pelasimme korttia ja katsoimme telkkarista espanjalaisia ohjelmia. Emme tee matkoilla mitään ihmeellistä, eikä meitä kiinnosta kulttuuritapahtumat.

Seuraavaksi lähdimme kohti pohjoista ja 370 kilometrin päässä olevaa Benicarloa. Leif varasi kahdeksi yöksi kivannäköisen paikan huoneistohotellista, jossa oli katettu lämmin uima-allas. Kahden yön majoitus maksoi 119 euroa. Hotellissa oli rauhallista, altaassakin olimme usein kahdestaan.

Elämä hymyili. Kävelimme rannalla, uimme lämpimässä altaassa, nautimme juustotarjottimen ja joimme hyvää viiniä. Iltapäivällä keräsin rannalta simpukankuoria ja muutaman kiven kotiin vietäväksi. Simpukankuoret annan työkaverilleni, joka tekee niistä tauluja.

Karussa Andorrassa majoittuminen oli yllättävän edullista

Vappuaattona aurinko paistoi lämpimästi, kun jatkoimme Andorran ruhtinaskuntaan. Emme tienneet maasta mitään, mutta google kertoi, että 80 000 asukkaan valtio on Euroopan kuudenneksi pienin. Andorra oli upea, mutta karu ja vuorten ympäröimä valtio. Majoitus maksoi vain 58 euroa.

Andorrassa ja Sveitsissä emme voineet käyttää edullista EU-nettiä. Navigoimme koko ajan google mapsin avulla, vaikka minä tykkäisin paperikartoistakin. Niistä kun näkee aina kokonaisuuden.

Andorran vuorilla nähtiin luntakin.

Kotimatkalla avo-auton katto oli auki jo heti aamusta alkaen

Kun kuukausi vaihtui toukokuuksi, oli aamullakin jo niin lämmintä, että rullasimme katon autosta pois.

Matkan lämpötilaerot olivat varsin isot: aamulla saattoi olla +7 ja iltapäivällä +27. Hellevaatteita ei tarvittu, pitkät housut ja huppari oli useimmiten paras asu.

Alkoi pitkä ja tylsä kotimatka. Yövyimme Ranskassa ja Sveitsissä, jossa oli niin lämmintä, että auton katto oli pois koko päivän. Sveitsissä ajoimme Mont Blancin tunnelin läpi. Se oli reissumme pisin, lähes 20 kilometriä. Ajaminen tunnelissa maksoi 48 euroa.

Toukokuun kolmantena ilma oli harmaa ja uhkaavan sateinen. Suuntasimme Sveitsissä Lautenbrunneniin, joka on kaunis laakso vesiputousten, vuoristokylien ja korkeiden vuorenhuippujen välissä. Kävimme myös Grindelwaldissa Sveitsin Alpeilla. Se on 1034 metrin korkeudessa oleva kaunis kylä.

Sveitsissä matkalla kohti Grindelwaldia. © Stenmanin kotialbumi

Saksan läpi porhaltaen kohden Kruunupyytä

Yövyimme Baden-Badenin kylpyläkaupungissa Etelä-Saksassa, vaatimattomassa maantiemotellissa moottoritien kupeessa. Koko matkan ajan saimme nukkua yllättävän hyvissä sängyissä, myös edullisissa paikoissa.

Porhalsimme koko päivän läpi Saksan, lautalla Tanskaan ja sillan yli Ruotsiin. Siltamaksu oli 52 euroa. Tuona päivänä tunsi istuneensa autossa, sillä ajoimme toistatuhatta kilometriä. Kuuntelimme auton CD-soittimesta iskelmämusiikkia Kari Tapiosta ja Finlanderseihin. Yövyimme Ruotsin Lundissa.

Tukholmassa olimme satamassa hyvissä ajoin, ja aloimme ostaa lippuja. Tunnemme itsemme vapaiksi, kun lippuja ei ole etukäteen varattu. Aina voi muuttaa suunnitelmaa!

Saapuessamme Turkuun 6.5. aurinko paistoi kauniisti. Kotona Kruunupyyssä olimme iltakahdeksalta. Oli paljon keväisempää kuin lähtiessämme, puissa oli jo lehtiä.

Muistot tallentuvat matkapäiväkirjaan perinteisesti kynällä

Tämä oli kallein matkamme, koska se kesti kolme viikkoa. Aikaisemmin olemme olleet tien päällä kaksi viikkoa. Mutta paljon me näimme ja koimme, ja toisaalta majoitusten hinnat olivat huhtikuussa kesää halvempia.

Usein pariskunnan nainen suunnittelee matkat ja hoitaa varauksia. Meillä ne ovat Leifin vastuulla. Minä en ole somessa eikä tietokoneen käyttö kiinnosta. Älypuhelin minulla on, ja sillä on mukava lähettää kuvia läheisille.

Kirjoitan aina vanhanaikaista matkapäiväkirjaa ihan kynällä! Joskus katsomme yhdessä matkakuvia tabletilta samalla, kun luemme matkapäiväkirjaani. Muistoihin on mukavaa palata.

Meillä ei tule koskaan riitaa matkalla. Saatetaan kyllä vängätä asioista. Meillä on tosi kivaa matkoilla, olen onnellinen ja koko ajan utelias näkemään uusia paikkoja.”

Päivi Stenman ja Leif Åsvik matkan päätepisteessä Espanjassa. Siellä avoautokin pääsi oikeuksiinsa. ”Avoautossa on ihanaa lämpimällä, kun ei aja liian lujaa”, Päivi kertoo. © Rob Barnard

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/2023.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti