Kuopio on muikkujen ja maisemien mekka – Lähde nostalgiselle reissulle Savon sydämeen
Kuopio on Savon lupsakka pääkaupunki, jonka maagiset vetonaulat ovat joka suunnasta pilkahteleva Kallavesi ja Puijo. Mutta oma imunsa on myös muikuissa ja Minnassa.
Puijon tornista avautuu upea näköala. Marika Korpela esitteli pojalleen alhaalla pilkottavia taloja, mutta Vili innostui eniten hyppyrimäistä.
Ahtaanpaikan kammo ei onneksi ehdi iskeä täpötäydessä hississä, kun se jo tössähtää oikeaan kerrokseen.
Pari rappusta ylös – ja upeita näköaloja on tarjolla 360 asteen mitalta.
Hissi on vienyt 65 metrin korkeuteen. On suhahdettu kuuluisan Puijon tornin betonisisuksessa niin ylös kuin mahdollista. Merenpinta on 306 metriä alempana.
Koska rakennus lepää Puijon vaaralla, tornista näkee kauas.
Vasemmalla on Kuopion ydinkeskusta ja suosittu Valkeisenlampi, edessä kiemurtaa etelään vievä viitostie. Oikealla kurottautuvat kohti mäkikotkien hyppyrimäet.
Puijon tornin lintuperspektiivistä suurmäkikin näyttää kitukasvuiselta. Ja alhaalla urheilulaaksossa hiihtävät kuopiolaiset ne vasta pikkuriikkisiä ovatkin: hyvä kun erottuvat mustina täplinä puhtaanvalkoisia latuja vasten.
Oikealla, 224 metriä alempana levittäytyy pienten saarten täplittämä Kallavesi yhtä laajana kuin Saharan aavikko. Mutta se mikä on päiväntasaajalla kuumaa, on Kuopiossa jääkylmää.
Kuopio on upeiden maisemien kaupunki
Tornin näköalatasanteella hyinen viima repii takin helmaa ja pakottaa vetäytymään tornin kylkeen, jonne on kinostunut lunta. Tuntuu fiksulta perääntyä sisälle ja kahvilaan kerrosta alemmas. Lämpimässä, munkeille tuoksuvassa kahviossa on mukavampi syventyä maisemiin.
Niitä on tullut katsomaan myös jyväskyläläinen Vili Viljakainen, 4.
Hän tuli Kuopioon leukemian vuosikontrollin vuoksi. Puolitoistavuotiaana sairastunut Vili oli katsellut pitkien sairaalajaksojen aikana Kuopion yliopistollisen sairaalan ikkunasta Puijon tornia. Hän pääsi sinne nyt, tervehdyttyään.
Pikkumies tietää asuvansa urheilijalegenda Matti Nykäsen synnyinkaupungissa Jyväskylässä, ja alhaalla näkyvät hyppyrimäet kiinnostavatkin häntä erityisesti.
Marika-äidin kyljessä on turvallista kuikuilla maisemasta myös sairaalarakennuksia. Sairaalan pysäköintihalli erottuu alueesta suurena, harmaana kiekkona.
Minna Canth irrotteli kesäyössä
Puijo on Kuopion kruununjalokivi tai pikemminkin mahtava valtikka, joka törröttää kuusikkoisen mäen laella. Sen näkee kaukaa monesta ilmansuunnasta.
Puijolla on rampannut koti- ja ulkomaisia turisteja jo 1800-luvulla, jolloin näköalapaikoille kipuaminen oli matkustelun kliimaksi.
Suomalaisten mieli paloi Puijolle ja Kolille. Puijo kasvatti vetovoimaansa 16 metriä korkealla näkötornilla, jonka se sai ensimmäisen kerran laelleen jo vuonna 1856.
Vuotta aiemmin näkymät Kallavedelle olivat inspiroineet Ferdinand von Wrightiä maalaamaan Näköala Puijolta -taulun, jossa taivaanranta ja Kallavesi loimottavat hempeän pastellisina. Poissa on se nuivuus, jolla 60 kilometrin päässä syntynyt kirjailija Juhani Aho tulisi sivaltelemaan Savon ylpeyttä. Hänen mukaansa Puijo oli ”aina totinen, synkkä ja yksiwakainen, kuin kruunun puisto ainakin” (Päivälehti 1892).
Kuopiolaisille Puijon vaara on aina ollut rakas. Myös kaupungin suurin nimi Minna Canth suuntasi sinne mielellään. Puijon tunnelmia tallentui hänen kirjeisiinsä sekä novelliin Eräs Puijolla käynti.
Kirjeessään siskolle kesällä 1891 Canth kertoo kesäyöstä, jossa meno Puijolla äityi villiksi viinin ja kahvin voimalla. Juhani Aho ja Venny Soldan ”hurjastelivat siellä kuin vallattomat poikanulikat”, mutta Kasper Järnefelt ja Canth panivat paremmaksi: ”olimme mahdottomat”.
Kuopio tarjoilee illallisnäkymän, johon ei kyllästy
Kansallisromanttinen maisemien ihailu puski Canthin ystävää Juhani Ahoa perustamaan Suomen Matkailijayhdistyksen Kuopion haaraosastoa. Ensitöikseen poppoo rakennutti uuden ja korkeamman näkötornin huteran ja hapantuneen tilalle.
Nykyinen 75 metriä korkea torni on jo Puijon kolmas. Ensimmäinen tehtiin puusta, toinen tiilistä ja kolmas betonista. Pohjois-Savossa syntynyt presidentti Kekkonen kävi vihkimässä sen 60 vuotta sitten.
Maisemien lisäksi tornin ravintolan tekee erityiseksi salin uloimman osan hidas pyöriminen akselinsa ympäri: yksi kierros per tunti. Sillä aikaa kun valitsee buffet-pöydästä alkupaloja, oma pöytä on jo siirtynyt pari metriä edemmäs. Mutta eipähän tarvitse tuijottaa samaa näkymää koko illallisen ajan.
Värivalot loimottavat kuusikossa
Lähes sata vuotta Canthia myöhemmin Puijon rinteistä vaikuttui Sirpa Kähkönen. Tuleva Finlandia-palkittu kirjailija oli muuttanut Kuopion keskustasta lähiöön ja ihastunut kotinsa viereiseen metsään.
”Suuri kuusikkoinen Puijon metsä oli minulle valtavan ihmetyksen ja ihastuksen lähde. (- – -) Puijon alarinteiden saniaisnotkoihin ja purolaaksoihin on haudattu monta nuoren ihmisen surua. Kuljin pururatojen ulkopuolella poluilla, jotka olivat tallautuneet maastoon vuosikymmenten aikana.” (kolumni Vivassa 6/2016).
Puijo on tosiaan muutakin kuin korkeuksiin venyvä torni. Se on jylhää kuusimetsää, jonka vanhimmat puut ovat 200-vuotiaita.
Se on kuopiolaisten ympärivuotinen ulkoilualue, jossa risteilee reittejä. Luontopolkujakin on kolme. Vaativampaa treeniä varten on valaistut portaat, joissa on 18 tasannetta.
Talvi-iltana turisti huomaa tornin parkkipaikan takana loimottavat värivalot. Metsästä löytyy lankuilla pohjustettu polku, joka tarjoaa ripauksen satua valoköynnöksillä ja -figuureillaan.
Elämyspolku on yksi Puijon uuden yrittäjäporukan aikaansaannoksista. Se on viiden vuoden ajan kehittänyt aluetta urakalla. Elämyspolku oli kuntalaisten idea, joka toteutettiin tomerasti. Vipinää alueelle ovat tuoneet myös snowtube-rinne ja ilmainen, joskin vain satunnaisesti käytössä oleva tuolihissi.
Puijosta on tullut ”Puijo Peak – Nature Activity Park”.
Se vastaa Kuopion markkinointijohtajan Kirsi Soinisen visiota Kuopiosta vuonna 2050.
”Tavoittelemme kestävää kasvua kansainvälisen matkailun puolella. Toivomme myös luontoa kunnioittavia turisteja esimerkiksi Euroopasta ja Baltian maista.”
Kuopio on nyt kotimaisten matkailijoiden kohde, mutta tulevaisuudessa sen torilla pulputettaneen yhä useampaa kieltä.
Eikä se olisi mikään ihme: onhan oma tori kuopiolaisten mielestä ”mualiman napa”.
Lue myös: Minna Canth oli Kanttilan matami – Tällainen on tasa-arvon puolestapuhujan kotitalo
Lähteet: Anne Hyvärinen: Puijo Kuopion ikonisena matkakohteena (Pro gradu Jyväskylän yliopisto 2020), Helle Kannila: Minna Canthin kirjeet (1973)
Lue myös: Kotimaan matkakohde Kuopio – Kallaveden helmi on hurmaava kesäkaupunki