Aivoinfarkti jätti jäljet Riitta-Maijan puhumiseen: ”Puheterapian avulla pystyin vähitellen sanomaan yksittäisiä sanoja”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Afasian takia monet arjen tilanteet aiheuttavat Riitta-Maija Tuokolle haasteita. Eri paikoissa asiointia varten hän saa tarvittaessa apua puhetulkilta.
Afasian takia monet arjen tilanteet aiheuttavat Riitta-Maija Tuokolle haasteita. Eri paikoissa asiointia varten hän saa tarvittaessa apua puhetulkilta. © Suvi Elo
Kun aivoinfarkti vei Riitta-Maija Tuokon puhekyvyn, hänestä tuntui kauhealta. Onneksi apuna oli sinnikäs puheterapeutti.

Naantalilainen Riitta-Maija Tuokko, 64, heräsi marraskuisena aamuna kaksi päivää 60-vuotisjuhliensa jälkeen ja lähti ulos hakemaan päivän lehteä. Yhtäkkiä hän tunsi olonsa kummalliseksi. Liikkuminen tuntui hankalalta ja puhuminen mahdottomalta. Pian sen jälkeen hän makasi ambulanssissa.

Tähän havahduin

Ensimmäisistä päivistä sairaalassa en muista juuri mitään. Minulla on vain hämäriä muistikuvia siitä, että makasin sängyssä. Joitain välähdyksiä minulla on myös siitä, että olin jossakin toimenpiteessä sairaalan alakerrassa.

Avomieheni Hannu tuli katsomaan minua ja yritti puhua kanssani. En pystynyt kuitenkaan sanomaan mitään. Tiesin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta sanaakaan ei tullut suustani ulos. Se tuntui kauhealta. Myöhemmin sain tietää, että olin saanut aivoinfarktin. Se oli vaurioittanut erityisesti aivojeni vasenta puolta, joka säätelee kielellisiä toimintoja. Seurauksena oli kielellinen häiriö eli afasia, minkä takia en enää pystynyt puhumaan kunnolla.

Näin hoidettiin

Tyksistä minut siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Sairaalassa olin yhteensä kolme viikkoa. Niiden aikana puheeni alkoi hieman palautua. Aluksi pystyin vain vastaamaan lääkärien ja sairaanhoitajien kysymyksiin ei tai joo. Onneksi minulla oli sinnikäs puheterapeutti, joka kannusti minua puhumaan, vaikka se tuntui valtavan vaikealta. Puheterapian avulla pystyinkin vähitellen sanomaan yksittäisiä sanoja tai lyhyitä lauseita. Aina välillä kuitenkin tuntui, ettei puhumisesta tule yhtään mitään.

Pian terveyskeskuksesta kotiutumisen jälkeen pääsin kahden viikon kuntoutukseen Kaskenlinnan kuntoutuskeskukseen Turkuun. Sisareni Pirjo tuli silloin katsomaan minua. Hän näki paljon vaivaa puhuakseen minulle mahdollisimman selkeästi ja hitaasti. Hän ei myöskään puhunut heti päälle, kun en muistanut jotakin sanaa. Hän jaksoi odottaa, että löydän sanat itse. Pirjon kannustuksen takia tuli sellainen olo, että kaikki lähtee vielä sujumaan.

Arjen haasteita

Kaskenlinnan kuntoutusjakson jälkeen palasin takaisin kotiin. Kävin seuraavan kolmen vuoden aikana kahdella eri puheterapeutilla yhteensä 40 kertaa, ja puhuminen palasi vähitellen. Nyt viimeisestä puheterapiakerrasta on jo yli vuosi aikaa, eikä uusia puheterapiajaksoja ole enää tulossa.

Viimeiset kaksi vuotta olen taas pystynyt puhumaan ihmisten kanssa. Puhumiseni on kuitenkin hidasta, ja minun täytyy usein etsiä sanoja.

Monimutkaisiin keskusteluihin en pysty osallistumaan. Jos esimerkiksi näen tuttuja kaupassa, usein vain tervehdin heitä sanomalla moi. Jotkut saattavat ajatella, että olen ylpistynyt, kun en jää keskustelemaan samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta siihen en enää pysty.

Minulla on myös afasia-kortti, jota voin tarvittaessa näyttää kaupassa, jos tulee hankala tilanne. Sitä näytin viimeksi rautakaupassa, kun yhtäkkiä en muistanutkaan, mitä minun piti myyjältä kysyä. Afasia-kortin avulla tilanne onneksi ratkesi hyvin, ja myyjä ymmärsi, mistä oli kyse.

Tässä ja nyt

Afasia tietysti hankaloittaa arkeani, mutta olen onnellinen, että pystyn edelleen tekemään paljon asioita. Pystyn ajamaan autoa, tapaamaan kavereita ja käymään kävelemässä sekä asahi- ja venyttelytunneilla.

Neljä pientä lastenlastani välillä ihmettelevät, miksi puhun niin kummallisesti. Tyttäreni Piia kuitenkin puuttuu nopeasti tilanteeseen ja sanoo, ettei mummille saa puhua sillä tavalla. Kaikki ovat jo tottuneet tilanteeseen ja ymmärtävät puhevaikeuteni.

Käyn myös afaattisille henkilöille tarkoitetuissa Juttu-tupa-vertaistukitapaamisissa. Keskustelemme ja teemme yhdessä kaikenlaista mukavaa.”

Aikuisiän kielellinen häiriö

1. Afasia tarkoittaa kielellistä vaikeutta, joka on tullut kielenoppimisen jälkeen. Useimmiten sen aiheuttaa aivoverenkiertohäiriö.

2. Afasia voi aiheuttaa vaikeuksia kaikille kielen osa-alueille: puheen tuottoon ja ymmärtämiseen sekä kirjoittamiseen ja lukemiseen. Vaikeusaste vaihtelee vamman laajuuden mukaan. Afaattinen henkilö yleensä tietää, mitä hän haluaa sanoa, mutta ei pysty sitä sanomaan.

3. ”Afasiaa kuntoutetaan yleensä pitkäkestoisen puheterapian avulla. Sairastuneen kuntoutuksen lisäksi myös läheiset saavat ohjausta afaattisen henkilön kanssa kommunikoimiseen”, kertoo puheterapeutti Paula Kyllönen Kyllösen kommunikaatiosta.

Puhevammaisten viikkoa vietetään 5.–11.10.2020.

X