Suku on koolla, mutta mikä neuvoksi kun pinna kiristyy perhejuhlissa? – Psykologi kertoo kuinka toimia, kun hermot pettävät
Perheen ja suvun kokoontuessa yhteen odotukset ja paineet voivat olla kovat. Jokainen aikuinen on vastuussa yhteisestä ilmapiiristä, muistuttaa psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru Parisuhdekeskus Katajasta.
Suku- ja perhejuhlat ovat monelle tärkeitä, mutta niissä voi myös syntyä ristiriitoja ihmisten välille.
1. Pitäisikö perhejuhlissa välttää puheenaiheita, joiden tietää kuumentavan tunteita?
Läheisten kanssa olisi hienoa pystyä puhumaan lähes mistä vain, mutta on hyvä miettiä, onko juhla aina se oikea ajankohta. Esimerkiksi arvoihin ja politiikkaan liittyvissä kysymyksissä voidaan olla hyvinkin eri linjoilla. Jos tietää, että niistä keskustelu johtaa riitaan, kannattaa niitä välttää.
Toisaalta, perheet ovat erilaisia. Joissakin rakastetaan kiivasta keskustelua kiperistä aiheista. Voidaan olla vahvasti eri mieltä, mutta se ei tarkoita riitelyä.
Yksinkertainen ohjenuora on tämä: mieti, tuoko kyseinen puheenaihe yhteiseen olemiseen hyvää vai hankaluuksia.
2. Mitä jos pinna alkaa kiristyä?
Jos tulee tunne, että tunteet lyövät yli ja kohta räjähdän, pitää ottaa aikalisä ja poistua vaikka hetkeksi tilasta. Voi mennä vaikka keittiöön, vessaan tai verannalle ja vetää henkeä. Muutama syvä hengitys auttaa rauhoittamaan kehoa.
3. Entä jos pinna kaikesta huolimatta katkeaa?
Jos näin käy, on siitä otettava vastuu. On tärkeä pyytää anteeksi tilanteen eskaloitumista. Voi vaikka sanoa, että nyt tunteet löivät pintaan, olen pahoillani, en tarkoittanut loukata. Tämä olisi hyvä sanoittaa kaikille läsnäoleville.
Jos tulee riita, siitäkin selvitään. Tunteet ja ristiriidat kuuluvat elämään. On tärkeää sanoittaa tapahtunut erityisesti seurueen nuorimmille ja selittää, että riita on erimielisyys. Ihmiset eivät riitele vaan asiat.
Riidassa on alku, keskikohta ja loppu. Riita pitäisi pystyä sopimaan keskustelemalla ja vaikka vielä halaamalla niin, että se ei jää painamaan kenenkään mieltä.
Pienistäkin selvittämättä jääneistä väärinymmärryksistä voi kasvaa iso painolasti, jota kannetaan mukana vuosikausia.
4. Entä jos tapaaminen menee täysin pilalle: tulee iso riita ja kaikki lähtevät ovet paukkuen?
Ikävissä yllättävissä ristiriitatilanteissa on hyvä pyrkiä sopimaan asia tai ainakin keskustelemaan rakentavalla ja aikuisella tavalla – mahdollisuuksien mukaan niin pian kuin vain voidaan. Pitkittyneet haasteelliset tilanteet voivat tuoda juopaa ihmisten välille ja pitkäkestoisiakin haasteita vuorovaikutukseen.
5. Voiko suku- ja perhejuhlissa olla oma itsensä?
Mehän olemme elämässämme tavallaan aina jossakin roolissa ja meillä on rooliodotuksia myös suhteessa muihin. Käyttäydymme eri tavalla riippuen siitä, olemmeko kumppanimme, ystäviemme, lastemme vai vanhempiemme seurassa – ja se on aivan normaalia.
Kannattaa miettiä, miten toivoisit, että sinun kanssasi oltaisiin. Lähtökohtaisesti läheisten kanssa pitäisi pystyä olemaan pinnistelemättä. Tähän kuuluu sen hyväksyminen, että olemme kaikki erilaisia. Se taas onnistuu, kun jokainen muistaa, että aikuisuuteen kuuluu toisten huomioiminen, vastuunotto ja sen ymmärtäminen, että erilaisina ihmisinä myös toimimme eri tavoin eri tilanteissa.
Joskus käy niin, että lapsuudenkodissaan aikuinen taantuu lapsen rooliin. Samalla tavalla voi käydä myös vanhemmille, jotka saattavat alkaa kohdella aikuista lastaan kuin lasta. Tämä on luonnollista, mutta olisi hyvä pitää mielessä, että me kaikki muutumme ajan ja elämänkokemusten myötä. Emme ole sellaisia kuin olimme vuosikymmeniä sitten.
6. Onko kaikilla oltava hauskaa?
Juhlat ovat osa elämää. Vaikka olisi miten joulu, uusivuosi tai juhannus, jollakin perhekunnalla saattaa olla vaativa elämäntilanne syystä tai toisesta. Tälle on annettava tilaa, ja olisi hyvä, ettei kenenkään tarvitsisi pinnistellä iloista. On siis hyväksyttävä elämään kuuluvat realiteetit ja epätäydellisyys.
Juhla voi kuitenkin olla myös se hetki, jolloin noustaan arjen yläpuolelle, vaikka elämässä on haasteita. Voidaan yhdessä sopia, että nyt ei puhuta niistä ikävistä asioista. Tai – jos se on perheelle ominaista – jutellaan avoimesti kaikesta.
7. Ovatko kaikki vastuussa ilmapiiristä?
Kyllä kaikki aikuiset ovat vastuussa siitä, että yhdessäolo sujuu hyvissä tunnelmissa. Tähän kuuluu myös se, että otetaan huomioon, mitkä ovat kenenkin taidot, mahdollisuudet ja voimavarat. Esimerkiksi muistisairaalta isoäidiltä ei voi vaatia samaa kuin muilta – päinvastoin, on huomioitava hänen tarpeensa.
8. Miten välttää se, että emäntä tai isäntä ei uuvahda perhejuhlissa?
Yhdessä tekeminen helpottaa kohtaamista, joten voidaan sopia, että jokainen tekee osansa: auttaa keittiössä, pihamaalla, saunassa – missä nyt sitten tarvitaankin tekijöitä.
Ruuhkavuosia elävät lapsiperheiden kuormittuneet vanhemmat saattavat herkästi ottaa juhlat hengähdyshetkenä. Mieleen voi tulla ajatus, että nyt voin levähtää tässä sohvalla ja joku muu tekee kaiken. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkien panosta tarvitaan. Voidaan sopia, että pidetään se yhteinen pyjamapäivä huomenna, mutta tänään nostatetaan tunnelmaa.
9. Alkoholi tuo juhlantuntua, mutta joskus myös pilaa juhlat. Pitäisikö alkoholi jättää kokonaan pois?
Jos tietää ennakkoon, että kaikissa alkoholi ei tuo esiin parhaita puolia, kannattaa miettiä, onko järkevää tarjota alkoholia ja kuinka paljon.
Alkoholista kannattaa puhua aivan samalla tavalla kuin siitä, mitä yhteistä ohjelmaa juhliin kuuluu tai mitä pöydässä tarjotaan. Joillekin on tärkeää saada juhlajuomaa aterian kanssa, mutta tarjolle kannattaa laittaa myös alkoholittomia vaihtoehtoja.
Lue myös: ”Mitä teen, kun puolisoni aikuiset lapset yrittävät erottaa meidät?”
10. Miten voisi tehdä ennakkoon, jotta sukujuhlat onnistuisivat?
Perheen ja suvun yhteisiin juhliin liittyvät usein vahvat perinteet ja tavat ja samalla odotukset ja toiveet. Tätä kaikkea haastaa taustalla oleva arki ja kunkin perhekunnan elämäntilanteet.
Läheisten kesken voidaan etukäteen sopia siitä, mitä kukakin juhlalta toivoo. Jos kyseessä ei ole iso joukko, voidaan pyrkiä siihen, että juhlassa olisi jokaiselle jokin tärkeä elementti, joka tekee juhlan tunnun.
Tärkeintä on yhdessäolo. Sillä ei ole merkitystä, onko nurkassa villakoiria, meneekö juhlan ohjelma juuri samalla tavalla kuin aina ennenkin tai ovatko ruokatarjoilut täydellisen onnistuneita. Merkityksellistä on, että kaikki voivat tuntea olonsa hyväksi ja turvalliseksi ja olla aidosti läsnä toinen toiselle.
Asiantuntijana psykologi, psykoterapeutti ja Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Suvi Laru.