Pakkanen vaikuttaa kehoon monin tavoin – Miksi kalastajan käsiä ei kuitenkaan kylmää?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Paksuuntuuko veri pakkasella?
”Äkkiä se veri siitä paksuuntuu”, sanoi vaari ensipakkasten kirpaistessa. Vaari oli väitteessään oikeassa, vakuuttaa erikoistutkija, FT, dosentti Sirkka Virtanen Työterveyslaitokselta.

Veri ohenee kesällä ja paksuuntuu pakkasella

Totta.

Kylmässä plasman tilavuus pienenee 3–7 prosenttia, koska osa plasmasta poistuu verenkierrosta ja verisolut jäävät. Veren viskositeetti kasvaa, eli veri on ”paksumpaa”.

Tönkköveristä ei palele juhannuksen räntäsateissakaan

Tarua.

Kun ilma ei ole enää kylmä, kylmään sopeutuminenkin katoaa. Kun palataan lämpimään, veren tilavuus palaa ennalleen. Siksi äkillinen kylmä lämpimänä kautena koetaan paljon kylmempänä kuin sama lämpötila talvella.

Lämpimään tottuu parissa viikossa siinä missä kylmäänkin, ja jos lämpötila muuttuu äkkiä selvästi kylmemmäksi, uutta sopeutumisjaksoa tarvitaan. Talvi siis koettelee koko ajan kehoa lämpötilan muuttuessa.

Kalastajan käsiä ei kylmää

Totta.

Verenkierto voi sopeutua kylmään sekä koko kehon osalta että paikallisesti. Käsien ja sormien sopeutuminen on meille kaikille tuttu ilmiö. Yleensä käsien verisuonet supistuvat kylmässä; se on normaali vaste, joka ehkäisee lämmön poistumista. Kylmään sopeutuessa tämä supistuminen vaimentuu.

Verisuonissa tapahtuu hetkellistä laajenemista, ja käsiin ja sormiin virtaa lämpöä tuovaa verta enemmän kuin kylmään sopeutumattomalla. Silloin kylmän tunne ja kylmäkipu vähenevät. Kalastajat ovat tästä ilmiöstä malliesimerkki.

Talvella paksuuntuu joskus muukin kuin veri

Totta.

Rasvakudos auttaa lämmönsäätelyssä, ja ihonalaisen rasvan määrä voi lisääntyä, kun koko keho sopeutuu kylmään. Joillakin hoikilla yksilöillä kylmyys voi aktivoida ruskean rasvakudoksen, jonka ainoana tehtävänä on tuottaa lämpöä.

X