Näyttelijä Anna Hultin pelästyi aivosumua, joka olikin vaihdevuosioire: ”Koin täydellisiä muistinpimennyksiä – kaikki vain katosi päästäni”
Kun kuumat aallot iskivät, Anna Hultin tajusi, että hänellä oli ollut esivaihdevuosioireita jo pitkään. Anna toivoo, että häpeä vaihdevuosien ympäriltä katoaisi ja naiset kokisivat uuden elämänvaiheen mahdollisuutena.
Lopulta Anna Hultinille vaihdevuodet ovat olleet hieno tilaisuus tutkia itseä ja omaa elämää.
Kuumat aallot tulivat valtavalla voimalla. Lämpö nousi jostain syvältä sisuksista, kipusi niskan ja pään kautta kasvojen yli ja valui rintojen väliin. Anna Hultin, 56, tunsi kuumenevansa kuin patteri, ja olo oli tuskainen.
”Kuumat aallot iskivät sellaisella rytinällä, että ei siinä jäänyt epäselväksi, mistä on kyse. Menetin yöunenikin pitkäksi aikaa”, näytteljä Anna Hultin muistelee yli viiden vuoden takaisia kokemuksiaan.
Hän oli hämmentynyt ja täynnä kysymyksiä. Kuumat aallot johtivatkin hillittömään googlettamiseen ja tiedon hakemiseen. Kirjakaupasta hän löysi pitkän etsinnän jälkeen alahyllyltä muutaman vaihdevuosia käsittelevän kirjan.
”Vieressä oli iso rivi talousaiheisia kirjoja, jotka kertoivat siitä, miten rikastut. Totesin myyjälle, että on masentavaa, kuinka vähän naisten hyvinvointi näyttää kiinnostava. Sittemmin on onneksi ilmestynyt muutama kirja lisää.”
Aivosumu ja muistiongelmat pelottavimmat vaihdevuosioireet
Perehtyessään aiheeseen Anna Hultin oivalsi, että hänellä oli ollut esivaihdevuosioireita jo seitsemän vuoden ajan. Kuumat aallot tulivat hänelle vasta viimeisenä oireena, noin vuosi ennen kuukautisten loppumista.
Kaikkein pelottavin oire näyttelijänä työskentelevälle Annalle oli aivosumu ja siitä johtuvat muistiongelmat.
”Koin välillä täydellisiä muistinpimennyksiä – yhtäkkiä kaikki vain katosi päästäni ja ajatus löi tyhjää. Mieleeni hiipi jopa muistisairauden pelko.”
Hän kärsi myös rytmihäiriöistä ja kummallisista jalkapohjakivuista. Sydän ja kilpirauhanen tutkittiin ja reuman mahdollisuuttakin selvitettiin. Kaikki oli kuitenkin kunnossa.
”Kukaan lääkäreistä ei tuonut silloin esille, että oireeni voisivat johtua vaihdevuosista. Vaikuttaa siltä, että lääkärit eivät välttämättä osaa ajatella tätä mahdollisuutta, jos kuukautiset ovat vielä säännölliset.”
Monologi vaihdevuosista
Annaa hämmästytti se, kuinka vähän vaihdevuosista tunnuttiin tietävän terveydenhuollossa. Myöskään hänen keski-ikäiset naisystävänsä eivät tienneet asiasta kuumia aaltoja enempää, vaikka vaihdevuodet koskettavat jokaista naista.
Niinpä Anna päätti tarttua vaihdevuosiin sillä yhdellä tavalla, jonka hän osasi. Hän kirjoitti aiheesta monologin Är det hett här? (Onko täällä kuuma). Näytelmää esitetään Svenska Teaternissa.
Vaikka Anna ei kovin helposti tunne häpeää, kuumat aallot saivat hänet ajoittain myös häpeän valtaan.
”Tätä tapahtui tilanteissa, joissa olin ammattilaisena ja halusin osoittaa pätevyyteni. Kun on jossain kokouksessa jo kolmeen kertaan ottanut villatakin pois ja laittanut sen takaisin päälle, alkaa pikkuhiljaa tulla epätoivoinen olo.”
Anna haluaisi ravistella vaihdevuosiin liittyvää häpeää. Miksi niin moni nainen yrittää esittää coolia, vaikka kuuma aalto vyöryy yli?
”Miksi emme voisi vain todeta, että tällainen nyt tuli, voisiko joku avata ikkunan? Haluaisin, että vaihdevuodet eivät olisi yhteiskunnassamme mikään tabu, vaan asia, jonka kaikki miehetkin tietäisivät.”
Hän on miettinyt paljon sitä, mistä vaihdevuosiin liittyvä häpeä kumpuaa.
”Olen tullut siihen tulokseen, että kuumiin aaltoihin liittyvä punastuminen ikään kuin triggeröi häpeää. On kyse sellaisesta kehomme toiminnasta, jota emme itse hallitse, vaan kroppa tekee mitä haluaa.”
Vaihdevuodet liitetään myös vanhenemiseen, ja erityisesti naisen vanheneminen koetaan häpeällisenä. Tätäkin ajatusta Anna haluaa romuttaa.
”Elämme yhä vanhemmiksi. Menopaussissa naisella voi olla 30, jopa 40 vuotta elämää jäljellä.”
Ruokavalio terveellisemmäksi
Apua oireisiin Anna sai sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä hoidoista. Annan äiti on sairastanut rintasyövän ja Anna itse kärsii migreenistä, joten hormonikorvaushoito ei ollut ensimmäisenä hänen listallaan.
Hän käytti salviateetä kuumiin aaltoihin ja yöhikoiluihin. Hän rukkasi myös ruokavaliotaan entistä terveellisempään suuntaan.
”Olimme jo pitkään noudattaneet mieheni kanssa välimerellistä ruokavaliota, ja nyt täydensin sitä japanilaiseen keittiöön kuuluvilla aineksilla, kuten fermentoiduilla ja soijatuotteilla. Sokerin jätin liki kokonaan pois. Käytän sen tilalla kookossokeria.”
Perehtyessään aiheeseen Anna oppi myös hormonikorvaushoidon hyvät puolet. Hormonikorvaushoidon huono maine perustuu meillä pitkälti yhdysvaltalaiseen 2000-luvulla julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan korvaushoito lisää rintasyövän riskiä. Nykyään tiedetään, että yhteys ei ole näin yksioikoinen.
”Estrogeeni tukee ikääntyvän naisen terveyttä monin tavoin. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, ja moni haluaa hoitaa oireitaan lääkkeettömästi. Moni kokee esimerkiksi avantouinnin ja liikunnan auttavan.”
Paikallisesti käytettyä estrogeenia Anna kiittelee. Hän sai siitä avun kuiviin limakalvoihin.
Nykyään Anna kokee olevansa voiton puolella vaihdevuosioireidensa kanssa. Jos hän jotain on oppinut, niin sen, että vaihdevuosioireet ovat hyvin yksilöllisiä. Ne voivat mennä ja tulla, ja eri vaiheissa voi olla erilaisia oireita.
Annalle vaihdevuodet ovat olleet hieno tilaisuus tutkia itseä ja omaa elämää.
”Kun estrogeeni vähenee rytinällä, se paiskaa meidät jopa hyvin väkivaltaisesti uuteen tilanteeseen. Jos nainen haluaa, tämä uusi elämänvaihde voi olla mahdollisuus tehdä tutkimusretki itseen, elämäänsä, toiveisiinsa. Edessä voi olla vielä kaikenlaista hienoa.”
Anna nauttii myös siitä, että vanhetessaan nainen muuttuu objektista oman elämänsä subjektiksi.
”Minä en ainakaan enää välitä, mitä muut ajattelevat. Se on tosi vapauttavaa.”
Pelastusrenkaat
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti