Ammattipyöräilijä Joonas Henttala ei ole koskaan antanut diabeteksen estää unelmaansa – ”Olen parempi diabeetikko, kun urheilen”
Kilpaa työkseen pyöräilevä Joonas Henttala sairastui diabetekseen alle teini-ikäisenä. Sairastuminen ei ole estänyt häntä urheilemasta eikä toteuttamasta haavettaan.
Urheilu on auttanut sitä, että Joonas Henttalan diabetes ei ole vuosien varrella pahentunut.
Kilpapyöräilijä Joonas Henttala, 31, on pyöräillyt pikkupojasta saakka – siitä lähtien kun hän pysyi pystyssä. Mallia näytti isä, joka on myös ollut kilpapyöräilijä. Lapsena Joonas hiihti talvet ja kesät hän pyöräili, kunnes pyöräily vei lajivoiton.
9-vuotiaana Joonas sairastui tyypin 1 diabetekseen. Sairaus ei kuitenkaan lannistanut poikaa, vaan hän jatkoi urheilemista, koska se oli hänestä niin kivaa. Nyt Joonas on ollut reilut 10 vuotta ammattipyöräilijä.
Diabetes olikin loppuelämän kaveri
”Kun sairastuin diabetekseen, olin ehtinyt pyöräillä puoli vuotta kilpaa 10-vuotiaiden poikien sarjassa. Hiihdin talvisin kilpaa 15-vuotiaaksi asti ja kesät pyöräilin. Ei se sairastuminen itsestäni tuntunut miltään, mutta tuolloin en varmaan ihan tajunnut, että diabetes on loppuelämän mukana kulkeva kaveri.
Oli alusta asti selvää, että hoidan itse insuliinin pistämisen ja huolehdin verensokerin tasapainosta. Minulle selvisi tosi nopeasti, kuinka tärkeitä rutiinit ja hyvä hoitotasapaino ovat diabeteksen kannalta. Opin, millaiset ruoat ja annokset sopivat arkeeni.
Alkuun kävin puolen vuoden välein diabeteslääkärillä kontrolleissa, ja kun hyvä hoitotasapaino löytyi, kontrollit jatkuivat kerran vuodessa. En paljon miettinyt sairauttani, sillä tykkäsin niin paljon vain urheilla, harjoitella ja käydä kisoissa. Vasta myöhemmin teini-iässä, kun treenimäärä lisääntyi entisestään, aloin pohtia, onkohan minun mahdollista päästä ammattiurheilijaksi. Sain perheeltäni suuren tuen. Ei ollut puhettakaan, ettenkö voisi päästä urheilijana huipputasolla diabeteksesta huolimatta.”
Mitä pidempi pyörälenkki, sitä vähemmän insuliinia keho tarvitsee
”Olen parempi diabeetikko, kun urheilen. Koska lihastyö polttaa sokeria, tarvitsen vähemmän insuliinia. Hiffasin jo pienenä, että mitä pidempi lenkki, sitä vähemmän täytyy pistää insuliinia. Urheilijana elämäni ja ruokailutottumukset ovat muutenkin hyvin säntilliset.
Parikymppisenä tuli kuitenkin fiilikset, että rahkeeni eivät riitä ammattilaispyöräilijäksi. Menin töihin, ja harjoittelu vaikeutui. En saanut ulkomailla sellaisia tuloksia, jotka olisivat siivittäneet Eurooppaan ammattilaiseksi. Sitten sain mahdollisuuden lähteä Jenkkeihin pyöräilytiimiin, jossa oli mukana muitakin diabetesta sairastavia. Kokemuksen jälkeen pääsin Team Novo Nordiskiin työhaastatteluun, ja vuonna 2013 minut hyväksyttiin tiimiin ainoana suomalaisena. Kaikki tiimin jäsenet sairastavat tyypin 1 diabetesta.
Kaksikymppiseksi asti minulla ei ollut kisojen aikana mitään hajua verensokerista, ja oli todella tärkeä tietää, miten nautitut hiilihydraatit vaikuttavat siihen. Esimerkiksi jos söin 40 grammaa hiilihydraattia, tiesin, miten se vaikuttaa vartin päästä verensokeriin.
Jatkuvatoimisen verensokerinmittarin ansiosta minulla on enemmän vapautta. Se on pieni ihoon kiinnitetty langaton anturi, joka lähettää bluetooth-vastaanottimeen tiedot verensokeristani. Mukanani on aina helposti nautittavaa hiilihydraattigeeliä, jolla saan korjattua verensokerin. Treenien aikana ja kilpaillessa voi tulla hypoglykemiakohtauksia, jolloin verensokeri laskee hälyttävän alas. Joskus on myös pakko pistää insuliinia kisankin aikana, jos verensokeri on korkea.”
Sairaus tuo lisää stressiä – Fokus oltava verensokerissa
”Kilpapyöräily on valtavan vaativa laji, ja taso on kova. Diabetes on ylimääräinen stressitekijä sen kaiken päälle. Diabeteksesta täytyy olla täysi kontrolli, että tätä lajia voi tehdä ammatikseen.
Ennen kilpailua ja kilpaillessa suurin fokus keskittymisessä menee verensokerin hallintaan. Tässä tulee suurin ero niihin kilpaurheilijoihin, joilla ei ole diabetesta. Onneksi kilpailut ovat monivaiheisia, ja verensokeria voi helposti ja nopeasti korjailla. Mutta jos intensiivisillä pätkillä tulee hypoglykemiakohtaus, sillä voi olla kisatuloksen kannalta kohtalokkaammat seuraukset.”
Lapsiperheen kilpapyöräiljät
”Diabetes on pysynyt hallinnassa koko sen ajan, kun olen sairastanut sitä. Tänä aikana olen urheillut niin paljon, että sairaus ei ole päässyt pahenemaan.
Asun vaimoni Lotan ja puolitoistavuotiaan poikamme kanssa Tuusulassa. Myös Lotta on ammatiltaan kilpapyöräilijä. Kun samassa taloudessa asuu kaksi kilpapyöräilijää ja vielä pieni lapsi, arkemme on hyvin hektistä.
On selvää, että olen lähempänä kilpaurani loppua kuin sen alkua. Kilpaurheilu pienen lapsen kanssa on hyvin haastavaa, ja tämä kausi näyttää, miten kaikki sujuu. En usko, että kilpailen ammatikseni enää kovin kauan.
Tulevaisuudessa haluan suunnata valmennukseen, sillä se on lähellä sydäntäni. Haluan auttaa nuoria pyöräilijöitä heidän urallaan eteenpäin.”
Joonas Henttala saa luonnosta voimaa
”Minulle kolme keskeistä voimavaraa ovat luonto, perhe ja hyvä ruoka. En ole mikään kaupunki-ihminen. Luonnossa oleminen on myös iso osa harjoitteluani. Pyrimme retkeilemään pienen poikamme kanssa luonnossa aina kun se on mahdollista. Haluamme opettaa hänet aktiiviseen elämäntyyliin.”
