Tähtimies Markus Hotakainen teki elämänmuutoksen ja laihdutti kymmeniä kiloja – Paluuta tukalaan, ahtaaseen oloon ei ole

Jaa artikkeliTilaa Seura
Valokuvaamisen lisäksi Markus Hotakainen harrastaa ruuanlaittoa ja valmistaa yleensä perheen ateriat. ”Siinä on se hyvä puoli, että saa mitä tilaa.” © Tommi Tuomi
Valokuvaamisen lisäksi Markus Hotakainen harrastaa ruuanlaittoa ja valmistaa yleensä perheen ateriat. ”Siinä on se hyvä puoli, että saa mitä tilaa.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Markus Hotakainen oli katsonut kaukaisiin tähtiin koko ikänsä, mutta omaan itseensä hän näki huonommin. Lopulta oli pakko tehdä iso elämänmuutos.

Espoon Nuuksiossa, vajaan puolen kilometrin päässä Markus Hotakaisen kotoa sijaitsee pieni vesistö nimeltä Laihalampi. Hotakainen, 57, ohittaa sen joka-aamuisilla kävelyillään.

Kävelylenkin jälkeen noin yhdeltätoista Hotakainen syö aamiaisen. Se on ollut sama joka arkiaamu jo lähes kymmenen vuotta: pieni purkillinen tonnikalaa, purkki raejuustoa, paahdettua sipulia ja sriracha-majoneesia.

Aamiaisen jälkeen Hotakainen ryhtyy töihin. Tähtitiedettä aikoinaan opiskellut ja tiedetoimittajan uralle lähtenyt Hotakainen on viimeiset pari vuotta perehtynyt erityisesti mustiin aukkoihin. Hän on juuri julkaissut niistä teoksen nimeltä Mustat aukot – Ajan ja avaruuden rajalla (Otava 2021).

Lähin musta aukko sijaitsee Espoon Nuuksiosta muutaman tuhannen valovuoden päässä. Hotakainen voi matkustaa sinne vain mielessään. Tavalliselle ihmiselle mustat aukot ovat käsittämättömiä: pisteitä, joiden tilavuus on nolla ja tiheys ääretön.

Silti niidenkin ymmärtäminen voi joskus olla helpompaa kuin itsestä huolehtiminen.

Hotakainen havahtui viisikymppisenä siihen, että hänellä oli suunnilleen ikävuosiensa verran ylipainoa. Hänellä oli jo lääkitys korkeaan verenpaineeseen, ja suvussa esiintyi sydänsairauksia. Painoa olisi pakko pudottaa terveyssyistä ja pian, sillä Hotakainen tiesi, että iän myötä siitä tulisi vain vaikeampaa.

Lisäksi oma fyysinen olemus ei yksinkertaisesti tuntunut hyvältä.

”Rupesi olemaan ahdistava olo. Tuntui, että omassa kropassa on ahdasta”, Markus Hotakainen sanoo.

Musta aukko voi imeä itseensä määrättömästi materiaa. Siellä eivät päde normaalit fysiikan lait.

Toisin on tähtitiedetoimittajan kohdalla.

Liian iso astronautiksi

Markus Hotakainen sanoo aina olleensa isokokoinen, lapsesta asti.

”Kyllä mä oon ollut koko ikäni ylipainoinen, voi sanoa lihava. Olin tosi pullukka jo alle kymmenvuotiaana.”

Silloin duunariperheen iltatähti asui vielä Helsingin keskustassa Rikhardinkadulla, jossa hänen isänsä toimi talonmiehenä. Kadun toisella puolella oli kirjasto, jossa Hotakainen kävi joka päivä – joskus kahdestikin, koska lastenkirjaosastolta sai kerralla lainaan vain viisi kirjaa, ja joskus ne kaikki tuli luettua jo samana päivänä.

Viisivuotiaana hän katsoi vanhempiensa kanssa suoraa lähetystä ensimmäisestä kuulennosta.

”Muistan hyvin sen fiiliksen, että nyt tapahtuu jotain tosi merkittävää. Silloin mä päätin, että musta tulee isona astronautti. Mutta kasvoin liian isoksi”, Hotakainen naurahtaa.

Toki hän tuli unelma-ammattinsa suhteen myös syntyneeksi väärään maahan.

Markus Hotakaisen mukaan hänen ylipainoisuutensa oli pitkälti geneettistä. Kotona syötiin ihan tavallista ruokaa, ja aikakaudesta poiketen myös isä puuhaili keittiössä. Hotakaista ei ikinä pilkattu ylipainosta, ainakaan hän ei sellaista muista.

”Olen sitä paljon miettinyt, kun monet on kokeneet ahdistavana asiana, että huomautellaan ja syrjitään, niin ei mulla ole semmoisia muistikuvia. Tietysti joku saattoi jotain sanoa, mutta ei ole jäänyt mieleen. Ehkä mulla oli hyvää tuuria.”

Teini-ikäisenä Hotakainen innostui tähtitieteestä luettuaan fysiikan oppikirjasta sitä käsittelevän osuuden, jota ei koulussa käyty ollenkaan läpi. Lukiossa hän päätti, että jos astronautiksi ei ole asiaa niin astronomiksi sentään. Hän pääsi lukemaan tähtitiedettä Helsingin yliopistoon ja alkoi toisena opiskeluvuonna kirjoittaa tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan lehteen.

Se oli askel sille uralle, joka vei Hotakaisen lopulta mennessään. Hän on työskennellyt muun muassa Ylen tiedetoimittajana ja kirjoittanut yli kolmekymmentä tietokirjaa, joista useimmat käsittelevät avaruuden asioita.

Tähtitieteessä Hotakaista kiehtoo sen monipuolisuus. Kohteina ovat planeetat, tähdet ja galaksit, ja niiden tutkimuksessa yhdistyvät matematiikka, fysiikka, kemia ja geologia.

”Siinä on koko maailmankaikkeus tarjottimella.”

Hotakaisen oma tarjotin taas oli monesti turhankin täynnä.

Hän sanoo syöneensä määrällisesti liikaa – ei niinkään erityisen epäterveellisesti, vaikka hänellä on edelleen lämmin suhde suklaaseen.

Elämänmuutoksen Hotakainen aloitti 1. tammikuuta 2012. Hän painoi silloin 128 kiloa.

Vuonna 2009 Markus ei ollut vielä ihan maksi­mimitoissaan, mutta ahdas olo oli jo alkanut vaivata. © Markus Hotakaisen kotialbumi

Vuonna 2009 Markus ei ollut vielä ihan maksi­mimitoissaan, mutta ahdas olo oli jo alkanut vaivata. © Markus Hotakaisen kotialbumi

Yli 50 kiloa raejuustoa

Painonpudotuksesta saatetaan sanoa, ettei se ole mitään tähtitiedettä. Tällä halutaan kenties viitata siihen, että ainakin periaatteessa asia on yksinkertainen: syö vähemmän kuin kulutat. Mutta jokainen vähänkin asiaan perehtynyt tietää, ettei yksin tuo tieto auta ketään laihtumaan.

Markus Hotakainenkin korostaa, ettei halua antaa mitään neuvoja mutta voi kyllä kertoa, miten juuri hän onnistui. Jokaisen on kuitenkin löydettävä itselleen sopivin tapa elämänmuutoksen toteuttamiseen.

”Mä tein monia asioita tavalla, joka ei varmasti sovi kenellekään muulle kuin mulle.”

Kaloreita Hotakainen ei alkanut laskea, mutta vaa’alla hän alkoi piipahtaa päivittäin – lähinnä nähdäkseen, mihin suuntaan paino kehittyi, ei tuijottaakseen yksittäisiä punnitustuloksia.

Aluksi hän vältteli hiilihydraatteja ja alkoi siksi syödä aamiaiseksi tonnikalaa ja raejuustoa, tosin vasta yhdentoista aikoihin, koska hänellä ei ole heti aamusta nälkä. Myöhemmin hän huomasi tietämättään toteuttaneensa pätkäpaaston ideaa.

Lounaan Hotakainen jättää yleensä kokonaan väliin, mikä ei tietenkään ole minkään suosituksen mukaista.

Runsaasti proteiinia sisältävä aamiainen sopii painonpudottajalle. Ainekset myös maistuvat Hotakaiselle edelleen; tosin häntä on jo vuosia pelottanut, että jompikumpi alkaa maistua puulta.

”Olen enemmän huolissani raejuustosta kuin tonnikalasta, koska mä syön sitä yli 50 kiloa vuodessa, aina 200 grammaa per päivä. Jos siihen kyllästyy, se on todennäköisesti ihan totaalista, enkä voi syödä sitä enää ikinä!”

Päivittäisen punnituksen ja samana pysyvän arkiaamiaisen lisäksi Hotakaisella on ollut oikeastaan vain yksi ehdoton sääntö: älä ota lisää. Hän sanoo tottuneensa yllättävän nopeasti pienempään – ja kuitenkin riittävään – ruokamäärään.

Paino putosi 45 kiloa

Ensimmäisenä vuonna painoa putosi jo kesään mennessä toistakymmentä kiloa. Nyt paino on vakiintunut 83 kiloon.

Liikuntaa Hotakainen alkoi harrastaa vasta ensimmäisen vuoden jälkeen, jottei rikkoisi itseään. Aiemmin hän kävi aamuisin kuntosalilla, mutta koronaepidemian vuoksi hän on viimeisen reilun vuoden kävellyt 5–10 kilometriä läheisissä metsissä, painava kamera kaulassaan.

Puitteet ulkoilulle ovat parhaat mahdolliset. Hotakainen on asunut perheineen Nuuksiossa jo parikymmentä vuotta.

”Takaovelta pääsee metsään, luonto­polku lähtee sadan metrin päästä. Kansallispuistoon on muutama kilometri, ja pihalla liikkuu välillä ilveksiä.”

Markus Hotakainen kulkee aamukävelyillään Nuuksion kansallispuiston maastoissa valokuvaamassa. Askel on nyt paljon kevyempi kuin kymmenen vuotta sitten. <span class="typography__copyright">© Tommi Tuomi</span>

Markus Hotakainen kulkee aamukävelyillään Nuuksion kansallispuiston maastoissa valokuvaamassa. Askel on nyt paljon kevyempi kuin kymmenen vuotta sitten. © Tommi Tuomi

Elämäntaparemontti universumin mittakaavassa

Markus Hotakainen sanoo olleensa ennen koronaa paremmassa kunnossa kuin 1980-luvulla, jolloin hän oli nuori mies ja pelasi amerikkalaista jalkapalloa. Salitreenin vaihduttua kävelyyn lihaskunto on hiukan heikentynyt, mutta toisaalta hän voi jo ottaa rennommin.

Paluuta tukalaan, ahtaaseen oloon ei ole. Elämänmuutos on ollut pysyvä. Siitä Hotakainen on toki iloinen, mutta huokaisee, että kunpa ihmiskunta pystyisi muutokseen yhtä helposti kuin yksilö.

Siinä mielessä kaikkien pitäisi joskus suunnata katseensa kaukaisiin tähtiin – muistutuksena maailman mittakaavasta.

”Klassinen juttu on tietysti se, että kun katselee tähtiä, tuntee itsensä pieneksi. Mutta kyllä se on ennemminkin niin, että maailmankaikkeus ei todellakaan tarvitse meitä.”

Ajatus ei herätä Hotakaisessa pessimismiä tai fatalismia vaan ymmärryksen siitä, että ihmiskunnan pitää itse ratkaista isot, esimerkiksi maapallon elinkelpoisuutta koskevat kysymykset.

Ihmiskunnan on otettava vastuu hyvinvoinnistaan, kuten yksilönkin. Ongelmia ei voi ulkoistaa.

”Ei voi ajatella, että maailmankaikkeutta jotenkin mystisesti kiinnostaisi, ollaanko me täällä vai ei. Se on maailmankaikkeudelle yksi lysti.”

Koko universumin katsannossa yhden Markus Hotakaisen elämäntaparemontti onkin ehkä pölyhiukkasen kokoinen asia. Mutta sen ansiosta hän voi taivastella maailmankaikkeu­den ihmeitä todennäköisesti hiukan pitempään.

Lue myös: Kaljamaha havahdutti muusikko Sami Saaren kuntoilemaan: ”Kukaan tule keikoille katsomaan väsyneen näköistä lihavaa pientä miestä”

X