Timo sai hylkeenpyyntireissun jälkeen polttavan, sietämättömän kivun, jonka syytä lääkärikään ei ollut tunnistaa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Timo Lehtonen sormikipu
Timo Lehtosen oikea pikkurilli on edelleen hieman kippurassa hyljesormi-sairauden jälkeen. Hän on onnellinen, että sairaudesta ei jäänyt muita pysyviä merkkejä. © Actionphoto Oy
Timo Lehtonen käsitteli hyljettä ilman suojakäsineitä tutkimusnäytteiden ottoa varten. Pari viikkoa sen jälkeen pikkurilli alkoi turvota ja tulehdus levitä.

Vuosituhannen alussa himankalainen Timo Lehtonen, 67, lähti kylän muiden miesten kanssa perinteiselle hylkeenpyyntireissulle. Tarkoituksena oli pyytää muutama yksilö Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle tutkimuskäyttöön. Kotona Timo erehtyi kuitenkin nylkemään hylkeen ilman suojakäsineitä.

Tähän havahduin

”Tutkimusnäytteiden ottoa varten hylje täytyy nylkeä, eli sen nahka otetaan pois. Sen jälkeen tutkittavat osat irrotetaan.

Hylkeellä on paksu rasvakerros, eikä homma ole aina kovin helppo. Siinä vaiheessa luultavasti otin suojakäsineet pois.

Näytteidenoton jälkeen jatkoin normaalia elämääni kiinteistönhoitajana. Hylkeenpyynti ei ole minulle työtä, vaan vanha perinne. Haluan pitää yllä rannikkokalastajien tapaa käydä keväisin hylkeenpyynnissä.

Pari viikkoa myöhemmin oikea pikkurillini alkoi kuitenkin vihoitella. Aluksi se oli vain kipeä, mutta vähitellen se alkoi myös turvota. Ajattelin, että se menisi itsekseen ohi.

Kipu kuitenkin vain paheni, ja vähitellen myös turvotus alkoi laajeta nimettömään sormeen ja siitä koko käteen. Ymmärsin, että jokin oli pahasti vialla, ja varasin ajan lääkärille.

Vastaanotolle

Lääkäri arveli, että kyseessä oli jonkin bakteerin aiheuttama tulehdus ja määräsi sen hoitoon antibioottia. Aloin ottaa lääkkeitä ohjeiden mukaan, mutta viikossa kipu vain yltyi ja koko käsi paisui kyynärpäähän asti.

Onneksi satuin lukemaan silloin Metsästäjä-lehdestä jutun hyljesormi-nimisestä sairaudesta.

Kyseessä on bakteerin aiheuttama myrkytys, jonka ihminen voi saada hylkeistä. Tauti tarttuu yleensä hylkeen puremasta tai ihokontaktista silloin, kun kädessä on haava tai naarmu. Muistin, että minulla oli ollut pikkurillissä pieni haava hylkeen käsittelyn aikaan.

Varasin uudelleen ajan lääkärille, jossa kerroin lukemastani lehtijutusta.

Hyljesormi on hyvin harvinainen sairaus, eikä lääkäri ollut koskaan kuullutkaan siitä. Onneksi hän otti asian tosissaan ja soitti Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan vielä samana päivänä. Sieltä annettiin tarvittavat hoito-ohjeet.

Sairauteen auttaa vain yksi tietty antibiootti, ja sain siihen reseptin.

Hurja sormikipu

1. Hyljesormi eli traanimyrkytys on mykoplasma-bakteerin aiheuttama sormen niveltulehdus ja luukalvontulehdus. Tavallisesti tauti oireilee vain yhdessä sormessa valtavana kipuna ja turvotuksena. Käytännössä tauti on onneksi hyvin harvinainen.

2. Tartunnan voi saada hylkeen puremasta tai kädessä olevan haavan altistumisesta hylkeen suussa oleville bakteereille. Siksi hylkeitä ei kannata koskaan koskea paljain käsin.

3. ”Ennen tautia hoidettiin usein sormen amputoinnilla, mutta nykyään sitä pystytään tehokkaasti hoitamaan mykoplasmoihin tehoavilla antibiooteilla”, kertoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Ruokavirastosta.

Näin hoidettiin

Aloin ottaa lääkettä, jolloin käden turvotus alkoi laskea muutamassa päivässä. Kipu sen sijaan jatkui siitä huolimatta.

Se tuntui hyvin polttavalta, kuin kädessä olisi ollut tuore palohaava. Ainoa keino helpottaa sitä oli pitää kättä kylmän juoksevan veden alla. Kun otin käden pois vedestä, kipu alkoi säteillä joka puolelle kehoon. Jouduin olemaan monta viikkoa sairauslomalla, enkä pystynyt tekemään juuri mitään.

Vasta parin viikon päästä kipu alkoi lieventyä, ja noin kuukauden päästä se oli kokonaan poissa. Käsi parani muuten ennalleen, mutta pikkusormen ensimmäinen nivel on edelleen vähän kippurassa.

Tässä ja nyt

Hylkeenpyynnissä olen ollut mukana jo 60-luvun lopulta lähtien. Vaikka hylkeet ovat söpön näköisiä, ne ovat myös vahinkoeläimiä, jotka haittaavat kalastusta. Ne käyvät usein kalastajien verkoilla syömässä. Kantoja on pakko rajoittaa, jotta ne eivät pääse lisääntymään liikaa.

Hylkeenpyynnissä olen ollut mukana joka vuosi sairauden jälkeenkin. Nykyään olen käsittelyssä entistä tarkempi, ja käytän aina suojakäsineitä. On myös rauhoittavaa tietää, että hyljesormea voidaan hoitaa tehokkaasti.

Joskus 50-luvulla hylkeenpyytäjiä oli vielä paljon enemmän, ja myös sairaus oli paljon yleisempi. Silloin moni joutui katkaisemaan koko sormen, koska kipu yltyi niin kovaksi. Itse olen kiitollinen siitä, että lääkehoito tehosi hyvin.”

X