Elokuva-arvio: Paluu tulevaisuuteen -elokuvassa huumori, jännitys ja draama ovat tasapainossa

Marty McFly joutuu keksijäystävänsä kehittämässä aikakoneautossa vuoteen 1955 – keskelle omien vanhempiensa nuoruusvuosia ja rakkaustarinaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Parhaiden äänitehosteiden Oscar-palkinnon vuonna 1986 voittanut tieteiskomedia poiki kaksi jatko-osaa.

Marty McFly joutuu keksijäystävänsä kehittämässä aikakoneautossa vuoteen 1955 – keskelle omien vanhempiensa nuoruusvuosia ja rakkaustarinaa.
Teksti:
Onnimanni Liukkonen

Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) on Steven Spielbergin tuottama menestyselokuva vuodelta 1985.

1950-luvulle aikamatkaava Marty (Michael J. Fox) kokee kevyttä oidipaalikriisiä, kun hänen teini-ikäinen äitinsä alkaa katsoa poikaansa sillä silmällä. Nössöön isään pitää vähän potkia vauhtia, etteivät aika-avaruuden asiat mene solmuun. Siinä sivussa laitetaan kiusaajat kuriin ja junaillaan hullun tiedemiehen kanssa paluuta tulevaisuuteen.

Nasevasti aikakausien erilaisuudesta ammentavassa elokuvassa huumori, jännitys ja draama ovat tasapainossa; viihde-elokuvaa parhaimmillaan.

****

Paluu tulevaisuuteen, maanantai 12.9. klo 21.00, Sub

X