Heidi Hautala on uuden edessä, kun poliittinen ura päättyy – ”En ole vielä väsynyt maailmanparantamiseen”
Heidi Hautala on ollut edelläkävijä niin yhtenä Suomen ensimmäisistä mepeistä kuin kriittisyydessään Putinin hallintoa kohtaan. Pitkä ura poliitikkona on päättymässä.
Euroopan unioni on tarpeeksi suuri toimija, että sen avulla voi muuttaa maailmanlaajuisia pelisääntöjä, Heidi Hautala sanoo. Hän kokee, että on onnistunut vaikuttamaan asioihin, jotka ovat häntä poliitikkona kiinnostaneet.
Alkukesällä 2022 vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala oli avustajatiiminsä kanssa kakkoskodissaan Luumäellä. Hän nojasi vanhan talon kaakeliuunia vasten ja ajatteli, että tuleva päätös vaikuttaisi heihin kaikkiin.
”Minusta tuntuu, että tämä on viimeinen kauteni europarlamentissa”, Hautala sanoi tiimilleen.
Euroopan parlamentti on ollut Hautalalle poliittisista areenoista luontevin. Hän on istunut meppinä yli 20 vuotta viimeisen 30 vuoden aikana. Matkustaminen Helsingin, Strasbourgin ja Brysselin välillä on kuitenkin raskasta.
”Olisi kiva, että kotona olisi kaapissa muutakin kuin näkkäriä ja kaurahiutaleita. Tai pilaantunutta ruokaa”, Hautala sanoo.
Kokemuksesta Hautala tiesi, että isot päätökset kypsyvät hitaasti. Syksyllä 2023 oli selvää, ettei hän asettuisi enää ehdolle kesäkuun 2024 europarlamenttivaaleissa.
”Olen saanut tehdä paljon enemmän kuin pienen puolueen edustajana osasin kuvitella. Jonkin pitää riittää.”
Etujoukoissa maailmalle
Marraskuussa 1994 eduskuntapuolueet valitsivat edustajansa Suomen ensimmäisiksi mepeiksi. Vihreät valitsivat Heidi Hautalan. Ensimmäiset europarlamenttivaalit järjestettiin kaksi vuotta myöhemmin.
”Se oli jännittävää aikaa. Meidän piti luoda parlamenttiin suomalainen tila. Kaikki oli uutta.”
Siihen aikaan europarlamentti ei ollut samanlainen vahva lainsäätäjä kuin se on tänä päivänä. Vasta 90-luvun lopulla kävi selväksi, että EU-tason päätöksillä on monissa asioissa yhtä paljon painoarvoa kuin jäsenmaiden omilla säädöksillä.
”Siinä oli jäsenmailla opettelua.”
Samaan aikaan, kun EU on kasvattanut merkitystään eurooppalaisena lainsäätäjä, se on lisännyt valtaansa kansainvälisenä pelurina. Europarlamentissa Hautala ymmärsi, että maailman suurin sisämarkkina on riittävän kokoinen työkalu, jolla saattoi vaikuttaa häntä kiinnostaviin maailmanlaajuisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja ihmisoikeuksiin.
Viimeiset seitsemän vuotta Hautala on valmistellut lainsäädäntöä, jonka ydin on juuri näissä kysymyksissä. Yritysvastuudirektiivin valmistuminen tuntuu kuin kirsikalta kakun päällä, kun ura ammattipoliitikkona lähestyy päätöstä.
Uhkaako riitely levitä?
EU kiinnostaa Suomessa vain silloin, kun päätöksentekoon liittyy erimielisyyttä tai dramatiikkaa. Hautalan lempilasta, yritysvastuudirektiiviä, synnytettiin seitsemän pitkää vuotta, mutta Suomessa siitä alettiin puhua toden teolla vasta loppumetreillä.
Suomen hallitus vastusti direktiivin artiklaa, joka olisi antanut järjestöille oikeuden nostaa ryhmäkanteita yrityksiä vastaan.
Yritysvastuudirektiivin idean voi tiivistää vaatimukseen, että suurten yritysten on varjeltava ympäristöä ja ihmisoikeuksia koko niiden tuotantoketjun ajan. Suurin uhka sen läpimenolle ei kuitenkaan ollut Suomen hallituksen kipuilu.
Sopu direktiivin sisällöstä oli jo saavutettu jäsenmaiden ja parlamentin välillä, kun Saksa aloitti rimpuilun. Koska päätökset vaativat taakseen 65 prosenttia EU:n yhteenlasketusta asukasluvusta, suuret jäsenmaat voivat halutessaan kaataa hankkeita. Mutta mikä Saksan toimintaa oikein selittää?
”Lähestyvät vaalit saavat poliitikot käyttäytymään eri tavalla, se tiedetään.”
Hautalan mukaan sopimusten repiminen auki viime tipassa on kuitenkin uusi ilmiö, eikä se välttämättä selity ainoastaan vaalikauden loppumisella. Sen jälkeen, kun Angela Merkel poistui EU-areenoilta, Saksan rooli perimmäisenä vastuunkantajana on purkautunut.
Nyt viiden prosentin liberaalipuoluekin saa riitaisassa hallituskoalitiossa aikaan erikoisia tansseja. Manööverejä on nähty myös Italialta ja jonkin verran Ranskalta.
”Jää nähtäväksi, onko kyse isommasta repeämästä, mutta tilanteen vakavuus olisi syytä tunnistaa. Jälkipelit vievät EU:n päätöksenteolta uskottavuutta.”
Vaaleista on tulossa iso kamppailu
Lisääntynyt riitely kielii Hautalalle myös tulevien europarlamenttivaalien isosta taistelusta. Komission puheenjohtaja Ursula Von den Leyen on edistänyt EU:n vihreää siirtymää jopa niin tarmokkaasti, että hänen oma puolueensa Saksan kristillisdemokraatit (CDU) on asettunut hetkittäin poikkiteloin.
Von den Leyenin ajatus on Hautalan mukaan ollut, että on rakennettava talous, joka mahtuu planeetan rajoihin. Von den Leyenin vihreä siirtymä on myös vihreille ja Hautalalle mieluinen megahanke. Samalla hän tietää, kuinka syvästi sitä vastustetaan.
Vaikka Hautala ei enää itse ole seuraavassa eurovaalikamppailussa mukana, hän toivoo, että vihreästä siirtymästä tulee vaaleissa iso mekkala.
”Silloin meikäläiset (vihreän siirtymän puolustajat) pääsevät sanomaan, että nyt ei ole aika luovuttaa.”
Valta on taas tsaarilla
Eduskunnan lehterillä kohahti. Hautala oli sanonut sanat, joita ei olisi saanut sanoa: Venäjän parlamentin eli duuman valtaoikeudet ovat taantuneet vuotta 1905 edeltäneeseen tilaan, jolloin kaikki valta oli tsaarilla.
Oli vuosi 2006 ja Suomen eduskunnan satavuotisjuhla, jossa vihreiden ryhmänjohtajana toiminut Hautala piti kolmeminuuttisen puheen. Osuva toteamus Venäjän demokratian tilasta oli vain pieni osa puhetta – mutta juhlakahveilla tuskin muusta puhuttiin.
”Olen aina ollut kiltti tyttö. Silloin minusta tuntui, että nyt minä en ole ollut kiltti.”
Kollegat kävivät lausumassa paheksuvia tuomioitaan. Ensin se pelästytti. Sitten Hautala tajusi, että tämähän on mielenkiintoista. Paheksunta paljasti, kuinka pikkuporvarillisen mentaliteetin kourissa Suomen eduskunnassa vielä oltiin. Ei saa pilata juhlia, ei saa sanoa ikäviä asioita.
Julkisessa keskustelussa Venäjää ei tuolloin moitittu. Silloin suomalainen poliittinen eliitti vaali välejä ja uskoi, että kauppasuhteet ovat Putinille riittävä syy seurata lännen esimerkkiä hyvästä hallinnosta. Nyt kaikki jo tietävät, miten siinä kävi.
Hautala uskoo, että kansalaiset tiesivät tilanteen jo vuonna 2006. Kohun jälkeen hän sai valtavasti palautetta, perinteisiä ruutupaperille kirjattuja kirjeitä, joiden viesti oli: kiitos kun puhut. Vain puoli vuotta kohun jälkeen Novaja Gazetan toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin kotitalonsa hissiin. Oli Putinin syntymäpäivä.
”Se mitä olin Venäjästä sanonut, muuttui lihaksi ja vereksi kammottavalla tavalla.”
”Tunsin ihmisiä, jotka oli raivattu tieltä”
Ilmapiiri Suomessa teki täyskäännöksen vasta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Mistä Hautala tiesi niin varhain, millainen valtio Putinin Venäjä on?
”Luulen, että sain erilaisen kuvan Venäjästä siksi, että tunsin ihmisiä, jotka oli raivattu tieltä.”
Vihreillä ei ollut alussa taakkanaan valtapuolueiden totunnaisuuksia. Toimintatavat luotiin itse. Hautala ryhtyi yhdessä ystäviensä, kuten Pekka Haaviston, kanssa tekemään omanlaistaan ulkopolitiikkaa. He tapasivat jo Neuvostoliiton aikana ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisteja, jotka toimivat vaarallisissa olosuhteissa.
Myöhemmin Hautala tutustui venäläisiin oppositiopoliitikkoihin ja hallintoa kritisoiviin ihmisiin, kuten Anna Politkovskajaan ja Boris Nemtsoviin. Hän kutsui heitä Suomeen ja Brysseliin.
”Nyt Venäjä on menossa entistä tiukempaan suuntaan, eikä parannusta tilanteeseen ole näkyvissä. Emme tiedä, kuinka pitkälle sorto vielä menee.”
Mielipiteet ovat kestäneet aikaa
Kesäkuussa tulee 50 vuotta siitä, kun Hautala oli perustamassa Helsingin Korkeavuorenkadulle Suomen ensimmäistä kasvisravintolaa. Hän oli juuri aloittanut maataloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa, ja halusi ymmärtää, kuinka ruoantuotanto voidaan järjestää niin, että se on harmoniassa luonnon kanssa.
Haettiin viljaa Mustion myllystä ja vihanneksia pienviljelijöiltä. Työllistettiin oma porukka uudenlaiseen talouteen. Hautala kirjoitti lehtiin. Se ei ollut enää kuin askeleen päässä politiikasta ja vihreän liikkeen perustamisesta. Hän miettii yhä pitkälti samoja asioita kuin tuolloin parikymppisenä.
”Minun ei ole tarvinnut muuttaa kovin paljon mieltäni.”
Hautala kokee, että hän on poliitikkona onnistunut vaikuttamaan maailmaan, ja se on tehnyt hänestä itsevarmemman. Sitten hän lisää, että ehkä. Hautala on aina sanonut usein ehkä.
”Ehkä se on minun luonteeni. Olen aina hakenut vastauksia keskustelemalla.”
Päätös luopua europarlamentista on Hautalalle samalla päätös luopua politiikasta, ainakin vaaleilla valittuna edustajana. Palo vaikuttamiseen ei ole silti hiipunut. On vain etsittävä uusia keinoja.
”En ole vielä väsynyt maailmanparantamiseen.”
