Koikkalainen: Lomamatka Baltiaan piristää, mutta tuo väistämättä sodan lähemmäksi

Kummasti se piristää, pienikin matka. Koikkalainen piipahti kaveriporukalla ­viikon reissulla Riianlahdella niin ­Viron kuin Latviankin puolella.

Tukikohtana oli Häädemeeste noin 50 kilometrin päässä Pärnusta. Rantatietä ­Iklan rajakylään on lyhyt ­matka. Rajan toisella ­puolella Latviassa sijaitsee Ainažin kaupunki.

Luotettavasti hörähti käyntiin matka-Mersu Helmi, 43-vuotinen vanhus. Ulkokuori ei ehkä ole enää edustavimmillaan, mutta sydän eli moottori on vahva, uudella korvattu. Kelpasi taas ­Helmillä liikkua rekkojen seassa ­Tallinnan–Riian valtaväylällä ja ­kyläteillä. Hyvin hoidettua ystävällisten ihmisten maa­seutua kaikki.

Olisi kiva sanoa, että kaukana kavala maailma, ­mutta ei se vaan ole.

Riianlahdella ja sen hiekkarannoilla oli soma ­pulikoida, mutta virolaisten Suomea jyrkemmissä ­puheissa oli loma-ajasta ja helle­säästä huolimatta päällimmäisenä Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Ilmassa oli odotusta: miten kaikki vielä päättyy?

Miten kaikki päättyy?

Sitähän ei tiedä kukaan. Vaikutukset tuntuvat silti jokaisen nahassa. Riittääkö Suomessa ensi talvena sähköä, kuinka paljon kallistuvat lämmityskulut?

Viisi vuotta sitten alkaneen Uniper-seikkailunkin käänteet huolestuttavat. Kuka pulittaa vääriin odotuksiin perustuneet virheet ja niiden loppulaskun?

Uniper on Fortumin tytäryhtiö. Valtio omistaa Fortumista 51 prosenttia ja Fortum Uniperista 78 prosenttia.

Paluumatkalla Helmi oli pakattu yhdellä savuankeriaal­la ja muutamalla paperilaatikollisella ja kopallisella halpaa Latviasta ostettua viinaa. Super-Alkosta sitä saa, mutta palvelua ei voi siellä sanoa erityisen kohteliaaksi saati ystävälliseksi.

Sortimentti on laaja, suomalaista tarjontaa vähän.

Ymmärtäähän väsähdyksen, viinan myynti on raskasta puuhaa. Raahata nyt päivästä toiseen satoja ja taas satoja litroja viinaa ahneitten turistijoukkojen eteen, laittaa ne hyllyyn ja vielä laskuttaakin ne.

Kyllästyttää se väkisinkin, mutta hyvä olisi silti muistaa, että sillä asenteella voi töihin tulla täysi stoppikin.

Suuri Antrean poika on poissa

Kotona odotti suru-uutinen. Antti Litja, 84, on poistunut keskuudestamme. Litja oli koko Suomen tuttu, arvostettu näyttelijä, joka esiintyi niin elokuvissa, tv-sarjoissa kuin elävilläkin estradeilla. Hänen yksityiselämäänsäkin esiteltiin iltapäivälehtien etu­sivuja myöten silloin, kun hän oli ­vielä voimissaan.

Litja esiintyi estradeilla vähäeleisesti, mutta sanoi silti sitäkin enemmän. Se on harvojen taito.

Mieleenpainuvimmat elokuvat olivat Koikkalaisen mielestä Jäniksen vuosi ja Mies, joka ei osannut sanoa ei. Parhaimmillaan hän oli rooleissa, joissa terävä kyynisyys ja osuva lyhytsanaisuus pääsivät oikeuksiinsa.

Suuri Antrean poika on poissa. Jälki jäi.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!