Alahärmän Häjyt riehuivat jo 200 vuotta sitten – Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi eivät lakeuksilla unohdu

Kylä- ja kaupunginosajengit ovat mitelleet voimiaan enemmän tai vähemmän järjestäytyneesti vuosisatojen ajan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Isontalon Antti ja Rannanjärvi / Ne jutteli kaharen kesken...”, alkaa kaikille tuttu kansanlaulu. Kahden Antin lisäksi siinä lauletaan kolmannestakin häjystä, Jaakko Pukkilasta. Postikortti lienee 1920-luvulta. © Keravan museopalvelut

Kylä- ja kaupunginosajengit ovat mitelleet voimiaan enemmän tai vähemmän järjestäytyneesti vuosisatojen ajan.
Teksti: Vesa Kaartinen

Puukkojunkkarit ­levittivät pelkoa ja kauhua Pohjan­maalla jo ennen kuin Italian mafia otti ensiaskeleitaan 1860-luvulla Sisiliassa. 1700–1800-lukujen vaihteesta alkaen riehuneita puukkojunkkareita voi hyvin verrata nykyisiin liivi- ja katujengeihin. Kaksi heistä muistetaan erityisen hyvin yhä.

Häjyt muistetaan yhä lakeuksilla

Antti Isotalo (1831–1911) on helppo nähdä Alahärmän Häjyt -kerhon presidenttinä ja Antti Rannanjärvi (1828–1882) hänen ylihärmäläisenä kolleganaan. Kummallakin oli alaisina samanhenkisiä jäseniä, jotka eivät sopeutuneet silloiseen yhteiskuntaan eivätkä välittäneet laista tai virkavallan käskyistä. Oman porukan kunnian puolesta nämä olivat valmiita tekemään melkein mitä vain.

Myös toimintatavat kuulostavat tutuilta: uhkapeliä, varastelua, väkivaltaisia kuolemantuottamuksia, tappoja, murhia. Pahimmissa Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkaripitäjissä tapahtui 1800-­luvulla keskimäärin yli 20 ­henkirikosta vuodessa 100 000 asukasta kohti. Vuonna 2021 vastaava luku oli alle kymmenesosa eli 1,7 henkirikosta per 100 000 asukasta.

Jos häjyt joutuivat rikoksistaan oikeuden eteen, porukka kävi liivi­jengien tapaan etukäteen muistuttamassa ­mahdollisille ­todistajille, miten voi käydä, jos todistaa heitä vastaan. Myös velkojen perintä hoidettiin porukalla. Usein pelkkä aiempi maine ja väki­vallalla uhkaaminen riitti takaisinmaksuun korkojen kanssa.

Nykyjengeihin viittaa sekin, että häjyt olivat useimmiten ­aikansa syrjäytyneitä: tilattomia ­renkejä, torppareita ja talonpoikia. Vain jengijohtajat olivat tilanomistajia.

Siirtolaiset lähtivät Amerikkaan

Puukkojunkkareiden valtakausi hiipui samoihin aikoihin, kun muuttoaalto Yhdysvaltoihin alkoi.

Vuosina 1870–1914 Amerikan-siirtolaisiksi lähti noin 400 000 suomalaista, joista yli puolet Vaasan läänistä. Lähteneistä noin 63 prosenttia oli miehiä ja heistä yli kaksi kolmasosaa 15–34-vuotiaita. Miesten osuus oli suurimmillaan nimenomaan muuttoaallon alkuvuosikymmeninä.

Ammattijakauma ­muistutti pitkälti puukkojunkkareita: mäkitupalaisia, talollisten lapsia, työväestöä, torppareiden lapsia ja torppareita. Talollisia lähtijöistä oli vain viitisen prosenttia.

Lue myös: Seura selvitti: Onko Suomi Ruotsin tiellä? – Rikollisjengit kahmivat yhä enemmän valtaa

<span class="typography__copyright">© Kuvitus Tommi Tuomi</span>

© Kuvitus Tommi Tuomi

Lue myös: Suomalaissyntyinen tietokirjailija Anton Monti on mies mafian pään sisällä: ”Italian todellinen ongelma vaikuttaa koko Eurooppaan”

Tietokirjailija Anton Monti kirjoittaa neliosaista kirjasarjaa mafiajärjestöistä. © Tommi Tuomi

X