Korealainen Wooguru Kw yritettiin tappaa – Rakkaus Suomesta auttoi elämään kipujen kanssa: ”Ennen kuin tapasin Nellyn, minulla oli todella vaikeaa”

Vaikka kello oli jo neljä iltapäivällä, Tampereella oli pilkkopi­meää. Taivas oli musta ja katuvalot vielä sammuksissa. Rajuilma oli poikkeuksellinen, mutta Wooguru Kw nukkui. Tuore tyttöystävä herätti hänet: Nelly Hakkarainen halusi lähteä ulos.

Karhu nukkuu, Wooguru totesi, mutta Nelly sai tahtonsa läpi. Myrsky oli raju, tuuli puski voimakkaasti. Nelly vei Woogurun järvelle. He katsoivat horisonttiin, vaikka yksityiskohtia ei pimeässä erottanutkaan. Aallot olivat valtavat. ”Raaka tuuli”, Nelly kuvaili Woogurulle säätä suomeksi. Se kuulosti suomea puhumattoman korvaan hienolta.

Kun Wooguru aisti luonnonvoimia yhdessä Nellyn kanssa, hänen tunteensa varmistuivat. Siinä hetkessä Wooguru tiesi olevansa rakastunut. Nelly rakastaa luontoa, ja siihen luontoon Wooguru halusi kuulua.

Elämä oli päättyä junaraiteille

Hyungwoo Kwon syntyi Seoulissa, Etelä-Koreassa. Kaikki tuntevat hänet kuitenkin taiteilijanimellä Wooguru Kw. Taiteilijanimensä hän otti käyttöön jo 7-vuotiaana, pehmolelun innoittamana.

Sattuma vei hänet tekstiilisuunnittelijaksi. Yksi asiakkaista oli Adidas.

Kun 19-vuotias Wooguru oli kävelemässä eräänä yönä kotiin, nuorten miesten joukko hyökkäsi hänen kimppuunsa. Wooguru hakattiin henkihieveriin. Silmittömän väkivallan jälkeen hänet pudotettiin useasta metristä junaraiteille.

”He yrittivät tappaa minut, mutta olin onnekas. Lääkintämies löysi minut kotimatkallaan. Olin koomassa viikon, rikollisia ei koskaan saatu kiinni”, Wooguru kertoo.

Hyökkäyksen seurauksena pääkallon vasemmalle puolelle tuli murtuma, ja hän sai aivovamman. Kasvojen vasemman puolen otsa ja silmäkuoppa jouduttiin rakentamaan uudelleen. Vasemman silmän näkökyky lähti lopullisesti.

Pysyvästi kieroutuneen selkärangan vuoksi Woogurun on helpompi istua kylki keskustelutoverin suuntaan. Niskat ovat luontevimmassa asennossa silloin, kun pää on kääntyneenä oikealle. Vasemmalle puolelle pää ei käänny.

Wooguru kärsii kroonisesta kivusta ja päänsärystä. Kävely on tuskallista, koska silloin keho täytyy pitää kohtisuorassa. Sen sijaan juokseminen ja hyppiminen on rentouttavaa: silloin kehon asentoa pystyy muuttamaan, eikä sitä tarvitse pakottaa tiettyyn asentoon. Wooguru kutsuu itseään pomppivaksi karhuksi.

”Näytän aika normaalilta, mutta kehoni ei sitä ole. Ennen kuin tapasin Nellyn, minulla oli todella vaikeaa. En saanut otettua askeltakaan ilman isoa määrää vahvoja kipulääkkeitä. En saanut nukutuksi tai syödyksi.”

Tanssimisen lisäksi kylmään veteen pulahtaminen luonnossa kävelyn tai juoksemisen päätteeksi ovat auttaneet Woogurun kehoa paranemaan. © Tommi Tuomi

Rakkaus lääkitsi

Neurokirurgi piti Woogurun selviytymistä hyökkäyksestä epätodennäköisenä. Nuorukaista neuvottiin keksimään itselleen sellainen työ, jota voisi tehdä vuodepotilaana. Aluksi arvioitiin, että kävelykyky ei palaa koskaan.

”Olin hyvin masentunut. Ajattelin kuolevani sairaalasängyssä. Minulle sanottiin, että olin onnekas, kun selviydyin, mutta halusin vain juosta ja saada taas elää.”

Lääkärit pelkäsivät halvaantumisen ­riskiä, joten Woogurua kehotettiin olemaan sängyssä vähintään vuoden. Hän päätti lähteä sairaalasta reilun kuukauden kuluttua. Wooguru kuvaa olleensa silloin puoliksi liikuntakyvytön, vailla tulevaisuutta.

”Ajattelin, että saatan kuolla jo huomenna. Makasin sängyssä ja mietin, mitä todella haluan tehdä ennen kuin kuolen. Minkä tekemättä jättämistä katuisin eniten?”

Wooguru halusi olla vapaa ja kyetä liikkumaan jälleen itsenäisesti. Hän keksi, että lähinnä vapaata liikkumista on tanssiminen. Niin hän alkoi kuntouttaa itseään tanssimalla.

Hänestä tuli katutanssija. Tanssimaailma kiinnitti huomiota Woogurun kykyihin ja rajoitteiden kanssa tasapainoiluun. Hän sai tukea Seoulin taide- ja kulttuurisäätiöltä: Wooguru valittiin vuoden nuorten nousevien taiteilijoiden joukkoon.

Kun Wooguru sai 31-vuotiaana kutsun tanssituotantoon Berliiniin, hän toteutti unelmansa ja muutti ulkomaille. Päätös jäädä Saksaan oli selvä. Wooguru sai työn alle uusia projekteja toisen perään.

Kemiaa ensitapaamisella

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2013, Wooguru ja hänen tuleva vaimonsa Nelly tapasivat Berliinissä. Molemmat etsivät toista henkilöä omiin tanssiprojekteihinsa. Heidän välillään oli kemiaa heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Romanssi syntyi nopeasti.

”Rakkaus on tunnetta, jota ei voi selittää. Kun se iskee, se iskee. Tavatessamme tanssimme, mutta puhuimme vähän. Tanssijat ovat eläimiä, me vain liikumme. Se on kielemme. Aistimme ovat enemmän auki, joten tunne on helppo napata ja siitä on mahdoton erehtyä.”

Wooguru oli vielä silloin koukussa kipulääkkeisiin. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut saada päätä sekaisin, vaan pystyä kävelemään äärimmäisen kivun ja päänsäryn kanssa. Jotta kävely ja seisominen oli mahdollista, Wooguru turrutti kehonsa lääkkeillä.

Nelly sai Woogurun vakuuttuneeksi, että kipulääkkeiden käyttö olisi syytä lopettaa. Se oli vaikeaa, mutta onnistui: rakkaus oli uusi lääke, kuten Wooguru asian ilmaisee. Hän sanoo, että ei ota kipulääkettä tänä päivänä edes päänsärkyyn.

Wooguru ja Nelly tapasivat Berliinissä tanssin kautta. Yhteinen tanssi on jatkunut nyt kymmenen vuotta. © Tommi Tuomi

Aviopari muutti Suomeen

Vuonna 2018 vastavihitty pariskunta muutti pysyvästi Berliinistä Suomeen.

Alku ei ollut helppo. Wooguru yritti löytää tilaa, jossa olisi voinut opettaa tanssia, mutta sitä ei löytynyt. Ihmiset eivät puhuneet hänelle. Hakemuksiin ei vastattu mitään.

Vuonna 2019 asiat alkoivat näyttää valoisammilta. Wooguru pääsi opettamaan erilaisiin paikkoihin ja elämä tuntui etenevän. Hän oli kiireinen koko vuoden ja kansainvälisiä lentoja kertyi paljon.

Sitten seinä tuli vastaan. Loppuvuodesta iski voimakas epileptinen kohtaus.

Niitä oli tullut aiemminkin, mutta lääkärit eivät osaa tarkkaan sanoa, mikä niitä aiheuttaa. Tämä kohtaus oli Woogurun kokemista pahin. Kohtauksen jälkeen hän pystyi kävelemään, mutta keho ei tuntunut omalta.

”Kohtaus oli iso, se vaikutti kehoon ja mieleen. Sen pitkäaikaisvaikutus oli pahin, koska se sai minut pelkäämään. Kävely oli jälleen vaikeaa. Piti palata perusasioiden äärelle, ja edetä pikkuhiljaa.”

Kävely ja juokseminen aiheuttivat jälleen kovaa kipua. Woogurun uusi tavoite oli ottaa kymmenen askelta päivässä ilman kipua. Samaan aikaan koronapandemia levisi ympäri maailmaa.

Nellyn opiskelu etäyhteydellä mahdollisti kesämökillä oleskelun. Woogurulle se sopi, koska siellä saa olla omissa oloissaan. Hän sanoo nauttineensa korona-ajasta, koska paineita sosiaalisesta kanssakäymisestä ei syntynyt. Hän naurahtaa ja vitsailee olevansa antisosiaalinen ihminen.

”Osaan olla seurassa, mutta en erityisemmin pidä siitä. Nelly sanoo, että minun pitäisi mennä ulos ja tavata ihmisiä, mutta toivon, että saisin jäädä kotiin. Korona-ajan yksinäisyys oli minusta fantastista!”

Lue myös: Sami Saikkonen selvisi lentoturmasta: ”Elämäni nollaantui – kaikki arvot menivät uusiksi”

Karhu toisena persoonana

Keskellä suomalaista luontoa Wooguru tajusi, kuinka paljon nauttii metsässä samoilemisesta ja siellä liikkumisesta. ­Metsä toi hänelle turvaa ja mielenrauhaa. Myös eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntä.

”Elän terveellistä elämää. Olen kasvissyöjä. Välttelen lihan syömistä, koska eläimet ovat ystäviämme.”

Intohimo erityisesti karhuihin on ollut aina läsnä.

Woogurulle annettiin kielikurssilla tehtäväksi kirjoittaa lyhyitä tarinoita omasta elämästä. Hän koki, ettei kerrottavaa ole. Sitten hän keksi kirjoittaa lyhyitä tarinoita karhuista. Karhut elävät luonnossa, ovat hauskoja ja jännittäviä. Kirjoittaminen vei mennessään, ja Wooguru huomasi elävänsä tarinoissaan karhun elämää.

Vuosi sitten Wooguru ja Nelly viettivät kesää Lappeenrannassa. Pyöräillessään Wooguru keksi Karhun Sanomat. Kokoelman, joka on täynnä hänen tarinoitaan kuvitettuna.

”Huusin Nellyä pysähtymään. Hän ihmetteli, että mikä on hätänä ja minä vain hoin Karhun Sanomat, Karhun Sanomat! Tammikuussa aloin piirtää niitä itse, jotta oma näkemykseni karhuista välittyy.”

Vielä niitä ei ole julkaistu kirjana, mutta ehkä niin käy jonain päivänä.

Wooguru ei tiedä, miksi juuri karhut ovat tulleet osaksi hänen elämäänsä. Miksi tanssiminen tai tekstiilisuunnittelu, hän kysyy.

”Karhu on toinen persoonani, koska jaamme niin paljon yhtäläisyyksiä. Karhut ovat nopeita, kykeneviä kiipeilemään, uivat mielellään ja syövät mitä milloinkin on tarjolla. Koen karhuihin vahvaa sielunyhteyttä.”

”En valitettavasti ole koskaan nähnyt karhua metsässä”, Wooguru kertoo. © Tommi Tuomi

Karhujen piirtämisestä tuli Woogurulle uusi itsensä ilmaisun muoto. ”Koen karhuihin vahvaa sielunyhteyttä”, hän sanoo. © Tommi Tuomi