Vuonna 1948 syntyneet! Selvitimme, miten elämä on soljunut tilastojen valossa Suomen suurimmalla ikäluokalla

Tammikuussa 1948 tuiskutti lunta, kun vastasyntynyt tyttövauva parkaisi ilmoille elämänsä ensimmäisen itkun. Syntyvän tyttövauvan ääni kuului sinä vuonna 52 471 kertaa, sillä niin monta tyttöä syntyi Suomeen.

Vuoden 1948 tytöt, joista monet ovat jo 75-vuotiaita, ovat vuoden 2021 virallisten väestötilastojen mukaan Suomen suurin ikäluokka. Vuosittain päivitettävät tilastot ilmestyvät taas maaliskuussa. Näyttää siltä, että vuonna 1963 syntyneet tytöt kiilaavat ykköseksi suurimpana naisikäluokkana.

Mutta nyt puhutaan vuonna 1948 syntyneistä naisista. Heitä oli väestöennusteen mukaan Suomessa viime vuoden lopussa yli 37 500.

Nimekseen tammikuussa syntynyt tyttö sai Ritva. Pienviljelijävanhemmat miettivät esikoisensa nimeksi myös Pirjoa, Tuulaa, Leenaa ja Pirkkoa, kaikki tuon vuoden suosikkinimiä. Ritva oli vuoden 1948 suosituin nimi. Sen sai samana vuonna 1 683 muutakin tyttöä.

Hevoset tulivat tutuiksi suurille ikäluokille, vielä 50-luvulla niitä oli yli 400 000.  © Otavamedia

Vuonna 1948 syntyneen lapsen elämä pienessä maalaiskylässä

Perheen elämä oli niukkaa pienessä maalaiskylässä. Äiti hoiti kotia, tilan kolmea lehmää ja hevosta. Tilaan kuului pieni peltotilkku, mikä antoi rehut lehmille ja ruista leipään. Isä hankki monien muiden miesten tapaan lisäansioita metsäsavotoilla.

Kun Ritva oli puolivuotias, äiti sai kuulla, että perheet voisivat saada valtion varoista lapsilisää. Kun sen haku tuli ensimmäistä kertaa mahdolliseksi heinäkuussa 1948, äiti marssi kunnan huoltolautakunnan puheille ja ilmoitti hakevansa lapsilisää. Perheen postilaatikkoon kolahti sen jälkeen neljännesvuosittain postisiirtolomake, jonka äiti kävi vaihtamassa rahaksi kirkonkylän postikonttorissa.

Lapsilisät olivat tarpeen, sillä pikku-Ritvan perhe kasvoi seuraavana viitenä vuotena vielä kahdella pojalla ja yhdellä tytöllä.

Sodan jälkeen syntyneitä lapsia oli niin paljon, että monet kävivät alakoulun vuoroluvussa eli aamu- ja iltaryhmissä. © Museovirasto

Syyskuussa 1955 Ritva aloitti kansakoulun kotikylässään. Äiti pakkasi esikoisensa reppuun maitopullon, eväsleivät ja ruokaliinan. Liina suojasi pulpetin kantta lounastauolla. Varsinaisen ruoan (useimmiten velliä) lapset saivat koulussa, koska Suomessa oli ensimmäisenä maana maailmassa ilmainen kouluruoka. Sitä alettiin jakaa Ritvan syntymävuonna.

Kyläkoulussa oli toistasataa lasta ja luokilla yli 40 oppilasta: niin paljon, että lapset olivat vuoroluvussa eli kävivät koulua aamu- ja iltavuoroissa. Iltavuorot pelottivat Ritvaa ensimmäisenä koulutalvena, sillä kolmen kilometrin koulumatka kulki synkän metsän läpi.

Ritvan opintaival jatkui kunnalliseen keskikouluun, jonne piti pyrkiä. Hän pääsi keskikoulun ajaksi kortteeriin tädin luo kirkolle. Linja-autot eivät kulkeneet 15 kilometrin matkaa koulusta kotiin. Toisaalta: perheellä ei olisi ollut varaakaan päivittäisiin bussilippuihin.

Sodan jälkeen syntyneitä lapsia oli niin paljon, että monet kävivät alakoulun vuoroluvussa eli aamu- ja iltaryhmissä. © Tuovi Nousiainen/Otavamedia

Vaurastuminen näkyi arjessa jo 1960-luvulla

Sodasta toipunut Suomi alkoi vaurastua 1960-luvulla. Työpaikoilla siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Ritvan parhaan ystävän, kirkolla asuvan Pirkon kotona oli jo 1960-luvun alussa yksi Suomen alle 100 000 televisiosta. Tytöt katselivat keskiviikkoisin televisiosta huippusuosittua Peyton Place -sarjaa. Kanavia oli silloin vain kaksi.

Keskikoulun jälkeen 16-vuotias Ritva lähti siivoojaksi Göteborgiin, sillä kotikunnasta ei löytynyt töitä. Ritva ja Pirkko olivat kirjeenvaihdossa. Pirkko kirjoitti Ritvalle Ruotsiin, että oli menossa katsomaan kesällä 1965 Yyterissä esiintyvää musiikin brittilegendaa, Rolling Stonesia. Rollarit esiintyivät Yyterin keikan jälkeen myös Malmössä Ruotsissa, mutta siitä ei kieltä osaamaton Ritva tiennyt etukäteen.

Rolling Stonesin kesäkeikka Yyterissä 1965 oli suuri tapaus. © V. K. Hietanen Museovirasto

Perheitä perustettiin ja töitä haettiin Ruotistakin

Ruotsiin muutti 1960- ja 70-luvuilla siirtolaisiksi yli 320 000 suomalaista. Yksi heistä oli hitsarina Volvon tehtailla työskennellyt Seppo. Ritva ja Seppo tapasivat Suomi-Seuran tansseissa, rakastuivat ja menivät naimisiin.

Nuoripari ei viihtynyt Ruotsissa. Koti-ikävä kalvoi, ja vieras kieli tuntui vaikealta. He palasivat Suomeen 1970. Seppo pääsi hitsariksi pikkukaupungin tehtaaseen ja Ritva siivoojaksi saman tehtaan konttoriin. Ritva oli silloin jo raskaana ja synnytti vuoden lopussa ensimmäisen lapsensa.

Äidit saivat silloin jäädä ensimmäistä kertaa kuuden viikon synnytyslomalle. Kun perheen toinen lapsi syntyi neljä vuotta myöhemmin, muuttui äitiysloman pituus seitsemäksi kuukaudeksi.

Ritvan ikäluokan elossa olevista ja väestöön kuuluvista naisista noin 87 prosentilla on lapsia ja heidän keskimääräinen lapsilukunsa 1,89 lasta.

Perheen onni kukoisti tehtaan vuokrakaksiossa. Vaikka aviopari säästi rahaa omakotitalon rakentamiseen, jäi rahaa kuitenkin sen verran yli, että Seppo osti ensimmäisen uuden autonsa, Saab 99:n. Se oli 1970-luvulla Suomen suosituin auto. Niitä rekisteröitiin silloin yli 40 000.

Ritvakin ajoi ajokortin, vaikka Seppo päästi hänet vain harvoin rattiin. Kortti on edelleen voimassa, kuten yli 24 000 muullakin Ritvan ikäisellä naisella. Nykyisin Ritva ajaa vuoden 2005 Toyota Corolalla. Se on yksi vuonna 1948 syntyneiden naisten viidestä suosituimmasta autoista.

Saab 99 oli yleinen näky suomalaisilla maanteillä 1970-luvulla.

Keihäsmatkoilla auringon alle energiakriisin loimutessa

Vuoden 1973 energiakriisi oli yksi Ritvan ja ikätoverien sukupolvikokemuksista. Ritva ja Seppo pudottivat vuokrakaksionsa lämpötilaa ja tiivistivät ikkunoita. Pirkko harmitteli puhelimessa, kun ei voinut lämmittää omakotitalonsa uima-allasta. Lohdutukseksi Pirkko lensi miehensä kanssa Keihäsmatkoilla Teneriffan aurinkoon. Ritvakin olisi halunnut, mutta rahat eivät riittäneet moiseen ylellisyyteen.

Ritva joutui täydentämään ruokaostoksiaan entistä useammin ruskeilla, lasisilla olutpulloilla, sillä kauppoihin 1969 vapautunut keskiolut maistui Sepolle vähän liiankin hyvin. Oluen lisäksi Ritva kantoi kaupasta kotiin sellaisia uutuuksia kuin pussikeittoja, jogurttia, muroja ja tuoremehua. Hän yllätti perheensä ensimmäisen kerran 1977 leipomalla pizzan. Sen päällä oli tomaattisosetta, jauhelihaa, sipulia ja juustoraastetta.

Kun keskiolut vapautui kauppoihin 1969, sen kulutus kolminkertaistui edellisvuoteen verrattuna. © Museovirasto

Katkarapukasarilla Rossossa ja omakotitaloja rakentamaan

Ensimmäinen Rosso tuli Suomeen 1978. Ritva ja Seppo ottivat tavaksi viedä lapset sinne syntymäpäivinä syömään. Ritvan herkku oli tirisevä katkarapukasari.

Kotoisat pizzaillat vuokrakaksiossa vaihtuivat omakotitalon rakennustyömaaksi. He pääsivät uuteen kotiin uuden vuosikymmenen kynnyksellä. Ritva asuu yhä samassa, runsaan sadan neliön omakotitalossa. Omakoti- tai paritalo onkin 1948 syntyneiden naisten suosituin asumismuoto. Niissä asuu heistä vielä noin 16 300.

Sepon juominen otti koville, mutta avioliitto kesti. Ritvan ikäluokan elossa olevista naisista vain hieman yli 8 000 on eronnut.

Kun lapset kasvoivat, ruuhkavuodet helpottivat. 1980-luvulla elettiin nousukautta. Siivoojienkin palkkoja korotettiin hieman.

Seppo ja Ritva miettivät kesämökin hankkimista, kuten lukuisat samanikäiset pariskunnat. Eläkeläiset ovatkin nyt suurin mökinomistajaryhmä Suomessa.

Ritvan ja Sepon mökkielämä jäi haaveeksi. Ritva sai tyytyä oman talon puutarhaan sekä lähimetsään.

Videonauhurit yleistyivät, ja sellainen hankittiin myös Ritvan perheeseen. Kun Ritva teki kotitöitä keittiössä, kasettinauhurissa soivat Kari Tapio ja Katri Helena.

Ritva kokeili solariumia 1990-luvun alussa. Keittiöön oli tuohon aikaan ilmestynyt mikroaaltouuni, hedelmäkoriin kiivit ja jääkaappiin soijakastike.

Kotiviinin valmistus oli supersuosittua, jopa neljännes kaikesta viinin kulutuksesta oli sitä vuosina 1993 ja 1994. Viiniämpäri porisi myös Ritvan ja Sepon vaatekomerossa.

Uusi vuosituhat lähestyi. Ritva iloitsi, kun Suomi sai vuonna 2000 ensimmäisen naispresidentin, Tarja Halosen.

Lue myös: Synnyitkö 1940-luvulla? Tästä näet, millaiseen maailmaan suuret ikäluokat syntyivät sota-aikana ja mistä aiheista uutisoitiin syntymävuotenasi

Leskeys ja eläkeikä

Seppo kuoli yllättäen aivoverenvuotoon vain hieman yli 60-vuotiaana. Ritva suri ja yritti saada surunsa keskellä selvää hautajaiskuluista. Sitä hankaloitti juuri silloin, 2002, voimaan tullut uusi valuutta: euro.

Eläkeikää lähestyvän Ritvan terveys alkoi hieman reistailla. Hänelle määrättiin verenpainelääkkeet kuten noin 85 prosentille kaikista 70-79-vuotiaista suomalaisnaisista. Ikäryhmästä yli puolella on kohonnut kolesteroli, myös Ritvalla.

Ritva painaa 70 kiloa ja kokee itsensä hitusen pulleaksi. Samanikäisten, keskipituudeltaan hieman alle 160-senttisten naisten keskipaino on 72,4 kiloa, joten hän ei ole lievän ylipainonsa kanssa yksin.

Ritva jäi eläkkeelle 63-vuotiaana vuonna 2011. Työkaverit antoivat hänelle läksiäislahjaksi kännykän.

Pari vuotta myöhemmin tyttärentytär houkutteli mummon ostamaan älypuhelimen Tyttö teki mummolle myös Facebook-profiilin. Ritva on löytänyt Facebookista monta vanhaa ystävää, myös Pirkon.

Sosiaalisen median yhteisöpalveluja käyttää jo lähes puolet Suomen 66–74-vuotiaista ja useampi kuin joka viides 75–89-vuotiaista.

Ritva somettaa päivittäin, lukee uutisia sekä hoitaa pankkiasioita kännykällä. Sometus on kuitenkin aina tauolla, kun tulee Salatut elämät. Hän on katsonut tv-sarjaa siitä asti, kun se alkoi vuonna 1999.

Ritva pärjää hyvin 1 300 euron kokonaiseläkkeellään, vaikka se on noin 400 euroa pienempi kuin vuonna 1948 syntyneillä naisilla keskimäärin.

Ritva onnistui välttämään koronatartunnan. Hän pysyi ohjeiden mukaan pahimman pandemian aikana tiukasti kotona. Hän käyttää yhä silloin tällöin kasvomaskia.

Ukrainassa viime helmikuussa alkanut sota ahdistaa Ritvaa. Sota toi Ritvan mieleen myös lapsuusmuistoja, humalaisen isän tarinoita rintamalta.

Ritvan joulunpyhät menivät tuttuun tapaan tyttären ja pojan perheiden kanssa. Tosin Ritvaa vähän kismitti, kun tyttärentytär kantoi joulupöytään seitankinkun ja sanoi: ”Et sinä mummo olisi sitä kuitenkaan tehnyt.”

Ritva tuumi hiljaa mielessään, että toki olisi tehnyt, vaikka ei ymmärrä, miksi nuorison kasvishömpötystä pitää kutsua kinkuksi.

Lähteet: Tilastokeskus, Eläketurvakeskus, Traficom, THL, FinnTerveys 2017 -tutkimus, Riitta Hilden ja Ulpu Iivari: Suuret ikäluokat luokkakuvassa (Ajatus Kirjat 2008).

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/2023.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti